3-Vuorotyössä

Kaksi ekaa mennyt hyvin kolmivuorotyössä. Väsymys on yleensä pahimmillaan alkuraskaudesta ja helpottaa sitten. Itse ajattelin, että raskaus on luonnollinen tila ja yritän jaksaa valittelematta. Eka oli helppo. Toinen vähän vaikeampi, koska kotona oli jo pieni syömässä energiaa. Lisäksi hemoglobiini laski alle sadan. Sain kaksi viikkoa sairaslomaa. Viimeisen kanssa alkoi supistella ja kohdunsuu aueta jo pari kuukautta ennen synnytystä ja sain sairaslomaa. Pelkkä väsymys ei varmaan suurimmalle osalle lääkäreistä riitä perusteeksi ja tekeväthän monet lääkäritkin vuorotyötä raskausaikana ;-)

tai sitten ei vaikka mitä tekisit. Its ekolmivuorossa olleena kyllä olen voinut ihan yhtä hyvin kuin pelkässä päivätyössä. On paljolti myös asennoitumisesta kiinni. Vuorotyö verottaa jo normaalisti olotilaa ajoittain ja raskaus siihen päälle vaivoineen kruunaa kaiken. Tuolla esim yhdellä palstalla jo 9. viikolla kyseli joku saikun mahdollisuutta kun väsytti, joten meitä on niin monenlaisia.

Meillä ei raskaasta (fyysisestikin siis) työstä ole kukaan jäänyt saikulle raskauden takia kuin korkeintaan paineiden tms takia ihan lopussa. Ja samat ihmiset on olleet samassa kunnossa sitten ilman työssäkäyntiä kun raskaus lähenee loppua joten se ei ole asiaan vaikuttanut.

Kun itsestään ja kunnostaan pitää huolta ja asennoituu niin että raskaus on normaalia naiselle niin homma toimii niin hyvin kuin voi. Sille ei voi mitään jos verenpaineet alkaa nousta, jalat turpoo ja tulee kohjuja jne se on sitten niitä lieveilmiöitä joiden suhteen on tehtävä päätöksiä tarvittaessa. Jos alusta asti on joka isen vaivansa lumoissa ja keskittyy niihin niin jo siinä tervekin on ihan petipotilaana.

Toisaalta ei kannata olla yliurhea ja sinnitellä vaikka ei oikeasti pysty ja jaksa. Silloin tosin voi auttaa se viikon saikku eikä heti kuukauden tms..

Jos nyt on olo heikko jne niin kannatta aaloitta akunnon kohotus ja tarkastutta ahemoglobiinit yms jotta on kunnossa kun raskaus alka aeikä vasta sitten kohentaa sitä vointiaan.

Vauva elää ihan oma arytmiään ja mikään säännöllinen rytmi ei ainakaan ole niin tarpeen että se oikeuttaisi mihinkään. Its eolen yövuorosta jäänyt äippälomalle ja niin on moni muukin. Sitten taas onhan nykyisin tullut noita erilaisia ns osittaisia saikkuja jne eli työtä tekee sen minkä pystyy, mutta ne on kai vähän eri tilanteeseen kuin raskauteen varattu.

Yleensä sen saikun saa kun tarvitsee ja moni vaikka luulee tarvitsevansa, vaikka asiahan on aika subjektiivisesti arvioitava jokaisen kohdallaan. Turha siis surra etukäteen vaan jatsoa mitä tuleman pitää. Voithan olla jopa elämäsi kunnossa raskausaikana. Oma lääkärini välillä sanoi ainakin että luulisi raskauden olevan normaalimpaa keholleni kuin muu elämä kun sitä seuraa, enkä ole ainoa joka on kuin duracell-pupu odottaessaan..

kumpaankin odotellessa, ihan hyvin on mennyt. ja jos on ollut huono olo ja tuntunut ettei jaksa, niin sairauslomaakin olen aina saanut.

saikella olin itse asiassa kummastakin viimeiset 2 kk ennen äippälomaa koska vuorotyö yhdistettynä mikroskooppityöskentelyyn aiheutti jatkuvaa supistelua. hyvin ja ymmärtäväisesti on mua ainakin aina ihan omatkin työterveyshoitajat ja -lääkärit kohdelleet, ihan kuten neuvolankin väki.

Kolmatta odotan ja kolmivuorossa työskentelen, seisomatyö mutta muuten ei kovin raskas..tosin nyt sain juuri supistettua kahteen vuoroon, yövuorot jäi hieman valppaamille ja jaksavimmille henkilöille. Olen tyytyväinen, koska tämä raskaus on tuntunut jaloissa jo kuukauden verran ja väsymystä ollut koko ajan.

Kaksi ensimmäistä vein kunnialla loppuun opiskellen.

Neuvolassa on sanottu että sairaslomaa saa kun siltä tuntuu, koskaan ei kannata omaa/lapsen terveyttä riskeerata jos olet ihan poikki.

Vauvan rytmiä ei tosin voi vielä mitenkään ennustaa, joten sen takia ei kannata yötyötä jättää, mutta oman jaksaminen/turvallisuuden (riippuen työstä) takia kannattaa uhrata.