Lapsena sain skitson leiman, vaikka nykyään minua aspergerina. Miten on tunnistetaanko asperger jo joka paikassa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000029485686
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000029485686
Vastaukset 10
Vanhimmat
toivottavasti ei! Enpäs koskaan ole kuullutkaan/tavannut aspea joka olisi ensin saanut skitsofrenia diagnoosin ( tosin tietenkin voi olla skitsofrenikko jolla on asperger, mutta ne ovat 2 eri asiaa silti).
Aika vaikealta minusta tuntuu sekoittaa näitä kahta asiaa keskenään.
Siitä taitaa olla aika kauan kun olit lapsi? Silloin kun ei ollut sanoja eikä tietämystä kaikesta ja kaikkelle mitä nyt, niin varmasti diagnoosit ovat olleet mitä sattuu. Mutta nykyään on vaikea ajatella, etteikö olisi riittävästi tietoa ainakin diagnooseja jakelevilla ammattilaisilla, tosin aina on niitä kivikaudella eläviä vanhoja jääriä jotka eivät usko nykyaikaan vaan yksi freudin kieroutunut äitisuhde on paljon parempi kuin pussillinen uusinta tutkimustietoa.
lapseni skitsofrenkoksi vuonna 2005!
autismi (HFA) diagnoosin.
...ei pitäisi tehdä mitään diagnooseja ollenkaan, se on aina lääkärin tehtävä. Joten hoitajien ns diagnoosit voi heittää romukoppaan muutenkin.
Ei ne lääkäritkään osaa mitään diagnooseja tehdä.
Miten voi tehdä diagnoosin aivojen kemiallisesta epätasapainosta kun kukaan ihminen maailmassa ei ole pystynyt mittaamaan kenenkään aivojen kemiallista tasapainoa?
jos on olemassa kemiallinen aine joka vaikuttaa selvästi parantavasti, silloin voidaan olettaa jonkun asteisen kemiallisen tasapainon olevan olemassa.
No, tämä ei koske mm aspergeria, joka EI ole sairaus,vaan neurologinen poikkeavuus ja kehityshäiriö, siihen ei siis mitkään kemialliset hoidot ole käytettävissä.
muillakin osastoilla. Eräskin osastonhoitaja kehui pyörittäneensä osastoaan yli 20 vuotta. Tuossa pyörityksessä on seulautunut ympärille "luottohoitajat" jotka hänen pillinsä mukaan toimivat*. Purkkapussin löytyminen viikon lopun jälkeen taskusta johti lapsen ärsyyntymisen jälkeen kiinnipitoon ja sitten eristykseen useammaksi päiväksi. Jos joku uusi hoitaja on eri mieltä tämän hoitajan psykodynaamisista pakkohoitomenetelmistä saa pian kenkää ellei älyä itse lähteä.
Jopa lääkärit vaihtuvat tiheään osastolla, kun vanhemmat valittavat keskiaikaisista hoitomenetelmistä, mutta osastonhoitaja porskuttaa tyytyväisenä. "Yrititte muuttaa hoitomenetelmiämme. mutta siinä ei kyllä kukaan ole vielä onnistunut, sillä tuloksemme ovat täydellisiä. Yksikään lapsi ei ole tänne jäänyt. Kaikki lapset täältä pääsee pois kuka kahden, kuka kolmen vuoden jälkeen".
(*kaikki toiminnot tehdään osastonhoitajan määräämän tiukan kaavan mukaan. Siinä on määritelty ruokailut, aamu-ja ilta kokoukset, kylvyt ja illanvietot. Erittäin tarkkojen säänöjen mukaan - kaikki poikkeamat on kielletty. Esimerkisi on pakko syödä juuri niitä ruokia joita eteen pannaan. Valita ei saa. Tuloksena lasten ärsyyntyminen, josta rangaistuksena kiinnipidot, eristys, ulkoilukiellot ja lyhennetyt viikonloppu vapaat tai niiden menettäminen, jopa vanhempien vierailujen rajoittaminen - hehän ovat perimmäinen syy lapsen häiriöön)
hoitajia, diagnooseja anna, niitä ei anna edes psykologi, diagnoosin tekee AINA, ihan AINA, oli kyse somaattisesta tahi psyyk.sairaudesta, LÄÄKÄRI.
Mutta kun sellaista lääkärien määräämää kemiallista ainetta ei ole joka parantaisi.
Psyykelääkkeet häiritsevät aivojen normaalia toimintaa. Ne eivät paranna mitään. Kuula kallonkin lopettaa käytöshäiriöt, mutta se ei paranna mitään.
Siis mikä tämä juttu jostain psyykkisestä "sairaudesta" on oikein?
Ihmisen käytös ei ole eikä voi olla sairaus.