Onko tulijärvi ollenkaan Raamatussa.

"1 Ja minä näin enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle hänen kädessänsä.
2 Ja hän otti lohikärmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänen tuhanneksi vuodeksi,
3 Ja heitti hänen syvyyteen, ja sulki hänen, ja lukitsi päältä, ettei hänen enempi pitäisi pakanoita viettelemän, siihenasti kuin tuhannen vuotta kuluu; ja sitte pitää hän vähäksi hetkeksi päästettämän.
4 Ja minä näin istuimet, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5 Mutta ne muut ei kuolleista virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. Tämä on ensimäinen ylösnousemus.
6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimäisessä ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtään valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hänen kanssansa tuhannen vuotta.
7 Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana päästetään vankiudestansa.
8 Ja hän menee ulos pakanoita viettelemään, jotka neljällä maankulmalla ovat, Gog ja Magog, että hän heitä sotaan kokoais, joidenka luku on niinkuin meren santa.
9 Ja he astuivat maan avaruuden päälle, ja piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidät.
10 Ja perkele, joka heitä vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen järveen, jossa sekä peto että väärä propheta oli; ja ne pitää vaivattaman päivää ja yötä ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
11 Ja minä näin suuren valkian istuimen ja senpäällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakeni; ja ei heille löydetty siaa.
12 Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän, ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen.
14 Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema.
15 Ja joka ei löydetty elämän kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen järveen."

Minä olen kanssasi täysin samaa mieltä, siis kuolema ja tuonela tuhoutuvat tulisessa järvessä.
Näin ei kuitenkaan opeteta lestadiolaisuudessa, ja syykin on selvä.
Jos totuus helvetistä paljastuisi, monet heittäisivät uskon asiat romukoppaan, koska mitä silloin on väliä, jos kaikki päättyisi lopulta ikirauhaan ja uneen.

Mutta kaipa se uusi elämä on tavoittelemisen arvoista, jos oma elämä on ollut köyhää ja kurjaa.
Sitä haluaa niinku korvauksen, kun tämä elämä ei ole tuottanut onnea ja menestystä.

Mutta sen sanon, että vaikka kuinka ei helvettiä olisi olemassakaan, niin ei sitä elämäänsä silti tarvitse panna risaiseksi ja alkaa juomaan ja huoraamaan. Tämä elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen ja se kannattaa elää viisaasti. Voipi sitä olla uskovainen, vaikka ei helvettiä olisikaan.
Uskovaisen elämä on onnellista, kun saa olla vapaa viinasta, tupakasta ja kaikista maailman syntimenosta. Ettekö huomaa, ettei onnea tuo sekään, ettei ole uskovainen.
Monet kuvittelee, että kun luopuu tästä lestadiolaisesta uskosta, niin sitte koitta vapaus ja riemu.
Mutta ei se niin ole.Vaikka kuinka saisi katsoa televisiota ja käydä teattereissa, niin tyhjyys hiipii silti sydämeen. Uskokaa minua, olen ollut niin epäuskoinen kuin uskovainenki.
On hyvä käydä vaikka tavan vuoksi seuroissa, kuin jäädä sieltä kokonaan pois.
Jos ei pysty koko sydämestään olemaan uskovainen, niin voipi sitä olla puolellaki sytämellä.

Sanotaan, ettei voi olla toinen jalka maailmassa ja toinen seurapenkissä.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sitä voipi.

ihminen ei ymmärrä aina kirjoitti:

"1 Ja minä näin enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle hänen kädessänsä.
2 Ja hän otti lohikärmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänen tuhanneksi vuodeksi,
3 Ja heitti hänen syvyyteen, ja sulki hänen, ja lukitsi päältä, ettei hänen enempi pitäisi pakanoita viettelemän, siihenasti kuin tuhannen vuotta kuluu; ja sitte pitää hän vähäksi hetkeksi päästettämän.
4 Ja minä näin istuimet, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5 Mutta ne muut ei kuolleista virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. Tämä on ensimäinen ylösnousemus.
6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimäisessä ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtään valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hänen kanssansa tuhannen vuotta.
7 Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana päästetään vankiudestansa.
8 Ja hän menee ulos pakanoita viettelemään, jotka neljällä maankulmalla ovat, Gog ja Magog, että hän heitä sotaan kokoais, joidenka luku on niinkuin meren santa.
9 Ja he astuivat maan avaruuden päälle, ja piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidät.
10 Ja perkele, joka heitä vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen järveen, jossa sekä peto että väärä propheta oli; ja ne pitää vaivattaman päivää ja yötä ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
11 Ja minä näin suuren valkian istuimen ja senpäällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakeni; ja ei heille löydetty siaa.
12 Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän, ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen.
14 Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema.
15 Ja joka ei löydetty elämän kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen järveen."

> Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema. <

Raamattua pitää todella lukea monesta paikkaa, niin huomaa, että se kumoaa aikaisemman väittämänsä.
Eikös kuolema ole samaa kuin, ettei tiedä enää mistään mitään.
Jos siis kuolema ja tuonela heitettiin palamaan, niin eikös se tarkoita sitä, että heistä tuli tuhkaa ja että he ei enää voi kärsiä, eikä tuntea mitään.
Ja mitä se ylipäätänsä tarkoittaa, että kuolema ja tuonela heitettiin.
Tuonela on hauta ja kuolema ei ole mikään konkreettinen henkilö. Siis omituinen teksti.

Jos menisin kysymään tätä saarnamieheltä, niin vastaus olisi, että elä sinä ala viisastelemaan, vaan usko, niin et ite jouvu sinne pahhaan paikkaan.

tietäväinen. kirjoitti:

Minä olen kanssasi täysin samaa mieltä, siis kuolema ja tuonela tuhoutuvat tulisessa järvessä.
Näin ei kuitenkaan opeteta lestadiolaisuudessa, ja syykin on selvä.
Jos totuus helvetistä paljastuisi, monet heittäisivät uskon asiat romukoppaan, koska mitä silloin on väliä, jos kaikki päättyisi lopulta ikirauhaan ja uneen.

Mutta kaipa se uusi elämä on tavoittelemisen arvoista, jos oma elämä on ollut köyhää ja kurjaa.
Sitä haluaa niinku korvauksen, kun tämä elämä ei ole tuottanut onnea ja menestystä.

Mutta sen sanon, että vaikka kuinka ei helvettiä olisi olemassakaan, niin ei sitä elämäänsä silti tarvitse panna risaiseksi ja alkaa juomaan ja huoraamaan. Tämä elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen ja se kannattaa elää viisaasti. Voipi sitä olla uskovainen, vaikka ei helvettiä olisikaan.
Uskovaisen elämä on onnellista, kun saa olla vapaa viinasta, tupakasta ja kaikista maailman syntimenosta. Ettekö huomaa, ettei onnea tuo sekään, ettei ole uskovainen.
Monet kuvittelee, että kun luopuu tästä lestadiolaisesta uskosta, niin sitte koitta vapaus ja riemu.
Mutta ei se niin ole.Vaikka kuinka saisi katsoa televisiota ja käydä teattereissa, niin tyhjyys hiipii silti sydämeen. Uskokaa minua, olen ollut niin epäuskoinen kuin uskovainenki.
On hyvä käydä vaikka tavan vuoksi seuroissa, kuin jäädä sieltä kokonaan pois.
Jos ei pysty koko sydämestään olemaan uskovainen, niin voipi sitä olla puolellaki sytämellä.

Sanotaan, ettei voi olla toinen jalka maailmassa ja toinen seurapenkissä.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sitä voipi.

'On hyvä käydä vaikka tavan vuoksi seuroissa, kuin jäädä sieltä kokonaan'

Voi sitä löytää muitakin hyviä 'seurapaikkoja' vaikka ei alakaan rellestää, kun lähtee pois vee ällien joukosta.

Ei heijän kaa oo mukava olla, kun uskovat niin tosissaan tuliseen mereen. Vaikka kui yrittäis lohuttaa, että elä sie pelekää, niin pelekää ne kuitenkin ja yrittävät raukat levittää sitä pelkoaan.

Tietty jos tuo ei haittaa ja käy seuroissa tavan vuoksi, niin kaikki on hyvin. Erinommaisesti.

tietäväinen. kirjoitti:

> Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema. <

Raamattua pitää todella lukea monesta paikkaa, niin huomaa, että se kumoaa aikaisemman väittämänsä.
Eikös kuolema ole samaa kuin, ettei tiedä enää mistään mitään.
Jos siis kuolema ja tuonela heitettiin palamaan, niin eikös se tarkoita sitä, että heistä tuli tuhkaa ja että he ei enää voi kärsiä, eikä tuntea mitään.
Ja mitä se ylipäätänsä tarkoittaa, että kuolema ja tuonela heitettiin.
Tuonela on hauta ja kuolema ei ole mikään konkreettinen henkilö. Siis omituinen teksti.

Jos menisin kysymään tätä saarnamieheltä, niin vastaus olisi, että elä sinä ala viisastelemaan, vaan usko, niin et ite jouvu sinne pahhaan paikkaan.

"Eikös kuolema ole samaa kuin, ettei tiedä enää mistään mitään."

Asia ei ole kuvaamallasi tavalla.
1. Moos. 3:4
Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.

Tuossa tulee ilmi, että puhutaan kahdenlaisesta kuolemasta. Kuolemasta ja kuolemalla kuolemasta.
Siten
Joh.Ilm. 9:6
"6 Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, ja ei löydä häntä, ja pyytää kuolla, vaan kuolema pakenee heitä."

"Kuolemalla kuoleminen" on epäuskoisen osa. Huomatessaan joutuvansa kadotukseen "ihmiset etsivät kuolemaa". Ihminen näet olettaa kuoleman vapauttavan tuskista. Senhän kerroit itsekin. Mutta tuo yo.-Raamatunkohta kertoo, että "kuolema pakenee heitä." Siten kuolema ei tulekaan vapauttamaan ihmistä kärsimyksistä.

tietäväinen. kirjoitti:

Minä olen kanssasi täysin samaa mieltä, siis kuolema ja tuonela tuhoutuvat tulisessa järvessä.
Näin ei kuitenkaan opeteta lestadiolaisuudessa, ja syykin on selvä.
Jos totuus helvetistä paljastuisi, monet heittäisivät uskon asiat romukoppaan, koska mitä silloin on väliä, jos kaikki päättyisi lopulta ikirauhaan ja uneen.

Mutta kaipa se uusi elämä on tavoittelemisen arvoista, jos oma elämä on ollut köyhää ja kurjaa.
Sitä haluaa niinku korvauksen, kun tämä elämä ei ole tuottanut onnea ja menestystä.

Mutta sen sanon, että vaikka kuinka ei helvettiä olisi olemassakaan, niin ei sitä elämäänsä silti tarvitse panna risaiseksi ja alkaa juomaan ja huoraamaan. Tämä elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen ja se kannattaa elää viisaasti. Voipi sitä olla uskovainen, vaikka ei helvettiä olisikaan.
Uskovaisen elämä on onnellista, kun saa olla vapaa viinasta, tupakasta ja kaikista maailman syntimenosta. Ettekö huomaa, ettei onnea tuo sekään, ettei ole uskovainen.
Monet kuvittelee, että kun luopuu tästä lestadiolaisesta uskosta, niin sitte koitta vapaus ja riemu.
Mutta ei se niin ole.Vaikka kuinka saisi katsoa televisiota ja käydä teattereissa, niin tyhjyys hiipii silti sydämeen. Uskokaa minua, olen ollut niin epäuskoinen kuin uskovainenki.
On hyvä käydä vaikka tavan vuoksi seuroissa, kuin jäädä sieltä kokonaan pois.
Jos ei pysty koko sydämestään olemaan uskovainen, niin voipi sitä olla puolellaki sytämellä.

Sanotaan, ettei voi olla toinen jalka maailmassa ja toinen seurapenkissä.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sitä voipi.

Sananl. 1:29 Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,
30 te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.
31 Niinpä **saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne**.

Liittyy täysin siihen, mitä Jeesus opetti kylvämisestä ja niittämisestä.

Ei ole tarpeen heittää uskomisen asioita romukoppaan tämän totuuden vuoksi :)

on tässä kirjoitti:

Sananl. 1:29 Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,
30 te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.
31 Niinpä **saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne**.

Liittyy täysin siihen, mitä Jeesus opetti kylvämisestä ja niittämisestä.

Ei ole tarpeen heittää uskomisen asioita romukoppaan tämän totuuden vuoksi :)

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1163453909005&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Job 38:11&ctx=-1&mod1=FinBiblia&mod2=&mod3=

tietäväinen. kirjoitti:

Minä olen kanssasi täysin samaa mieltä, siis kuolema ja tuonela tuhoutuvat tulisessa järvessä.
Näin ei kuitenkaan opeteta lestadiolaisuudessa, ja syykin on selvä.
Jos totuus helvetistä paljastuisi, monet heittäisivät uskon asiat romukoppaan, koska mitä silloin on väliä, jos kaikki päättyisi lopulta ikirauhaan ja uneen.

Mutta kaipa se uusi elämä on tavoittelemisen arvoista, jos oma elämä on ollut köyhää ja kurjaa.
Sitä haluaa niinku korvauksen, kun tämä elämä ei ole tuottanut onnea ja menestystä.

Mutta sen sanon, että vaikka kuinka ei helvettiä olisi olemassakaan, niin ei sitä elämäänsä silti tarvitse panna risaiseksi ja alkaa juomaan ja huoraamaan. Tämä elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen ja se kannattaa elää viisaasti. Voipi sitä olla uskovainen, vaikka ei helvettiä olisikaan.
Uskovaisen elämä on onnellista, kun saa olla vapaa viinasta, tupakasta ja kaikista maailman syntimenosta. Ettekö huomaa, ettei onnea tuo sekään, ettei ole uskovainen.
Monet kuvittelee, että kun luopuu tästä lestadiolaisesta uskosta, niin sitte koitta vapaus ja riemu.
Mutta ei se niin ole.Vaikka kuinka saisi katsoa televisiota ja käydä teattereissa, niin tyhjyys hiipii silti sydämeen. Uskokaa minua, olen ollut niin epäuskoinen kuin uskovainenki.
On hyvä käydä vaikka tavan vuoksi seuroissa, kuin jäädä sieltä kokonaan pois.
Jos ei pysty koko sydämestään olemaan uskovainen, niin voipi sitä olla puolellaki sytämellä.

Sanotaan, ettei voi olla toinen jalka maailmassa ja toinen seurapenkissä.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sitä voipi.

Nyt kirjoittelit tukevasti vastoin parempaa tietoasi: "Monet kuvittelee, että kun luopuu tästä lestadiolaisesta uskosta, niin sitte koitta vapaus ja riemu. Mutta ei se niin ole." Olen eri mieltä. En väitä, ettäkö aina vl:stä eroaminen onnen toisi, mutta tunnen itseni lisäksi monta ihmistä, jotka pitävät vl:stä eroamista onnellisen elämän alkuna, omasta kokemuksesta.