Kumpi ratkaisee enemmän kuvan laadun suhteen; kuvan resoluutio vaiko sen pakkaaminen?
Kannattaako ottaa koko resoluution antama kuva ja pakata se sitten tiukasti?
Vaiko ottaa ns. normaaliresoluutiolla kuva ja jättää se pakkaamatta?
Tarkoitus on tilata kuvakaupasta "kymppi"-kuvia
Kannattaako ottaa koko resoluution antama kuva ja pakata se sitten tiukasti?
Vaiko ottaa ns. normaaliresoluutiolla kuva ja jättää se pakkaamatta?
Tarkoitus on tilata kuvakaupasta "kymppi"-kuvia
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko tässä joku ongelma?
Varmaan joku heikkovirtapuolen teekkari iskee kohta kaavoja pöytään. Mie luotan silmääni ja viidenkymmenen vuoden kuvauskokemukseen.
Itse tykönäni ratkaisin asian kuvaamalla liki aina maksimiresolla ja tallentavani parhaalla pakkauslaadulla. Muistikortit on nykyään niin halpoja, että ei kannata siinä säästää.
Ja miksiköhän näin, kuulen kysymyksesi.
Ihan siksi, kun siitä isosta originaalista on erinomaisen helppo tehdä pieniä kuvia ja suuria kuvia. Jos se mestarilaukaus osuu silmiin kun tuloksia ruudulta myöhemmin katselen. Samoin isosta, noin 2,7 x 3,6 tuhatta pixeliä sisältävästä originaalista on mahdollista rajailla reilusti turhia pois ja oikoa horisonttia, jos nimittäin rajaus ei ole mennyt ihan millilleen kuvauksen tohinassa.
Originaalin jätän koskematta vastaisen varalle ja teen kaikki muutokset kopioon. Lienee perua filmiaikaisesta ajattelusta: Negaa ei leikellä!
Pelkkään kymppikuvaan riittäisi toki paljon pienempikin pikselikasa, mutta sit harmittas vietävästi jos jostain haluaisikin 20 x 30 cm tai A3 kokoisen kuvan eikä värkeissä olis varaa.
Jos tiedän varmasti haluavani jostain kohteesta kymppikuvia, niitä 10 x 15 cm, niin pistän kameran kuvakokoasetuksiin valmiiksi koon 3:2. Rajaus on silloin tasan kymppikuvan mukainen eikä tarvitse:
A miettiä meneekö päitä poikki
B tyytyä muotopuoliin 10 x 13 kuviin
C viettää tuntikausia koneella rajaillen
Mun kamerassa tämä kymppikuvamoodi antaa pikseleitä kuitenkin melkein maximin joten isotkin kuvat onnistuu.
Kriittisen läpikäynnin jälkeen ei tietenkään kannata jättää kotitietokonetta kuormittamaan kaikkia tuhansia huteja. Kelvottomat pois levytilaa syömästä ja kerran vuodessa levyn eheytysajo. Varmuuskopiot todella tärkeistä kuvista tietenkin ulkoiselle kovalevylle ja CDlle.
Tässäpä tärkeimmät.
Seuraavaksi joku valopää suosittaa ehdottomasti RAW-muotoon taltioimista kelvottoman jpgn asemesta, ainoana oikeana kuvaustapana. Vielä en ole löytänyt syytä ja aikaa moiseen, kun parhaalla laadulla pakattu jpg antaa parempaa jälkeä kuin kinofilmi koskaan. Eri luonteista tosin, mutta makuasioista kiistely on yhtä turhaa kuin väittely etu- tai peräpyörävedon paremmuudesta autoilussa.
Luitko kysymystä ollenkaan