Sovittelusta

Rikoksen uhri päättää sovittelusta kunhan siihen on poliisin/syyttäjän lupa ja tietysti omalta puoleltasi myös sinä tekijänä.

Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, joten jo senkin puolesta se kelpaa poliisin/syyttäjän kannalta sovitteluun.

Homma ei etene oikeuteen, jos sovittelusopimus saadaan tehtyä osapuolten kesken (uhri tekijä). Luultavasti uhri vaatii rahaa vahingonkorvauksena. Käytännössä vastapuoli menettää kanneoikeutensa sovittelusopimuksen seurauksena, tietenkin sillä edellytyksellä, että sopimuksen ehdot on täytetty eikä uusia asianhaaroja ilmene, joten juttu ei silloin tule menemään oikeuteen eikä mitään tuomiota voi tulla.

Jos päädytte sopimukseen, niin sillä on sellainenkin seuraus, että rikosoikeudellisessa mielessä et ole edes rikoksen tekijä, koska mitään tuomiota rikoksesta ei ole edes olemassa. Sovittelu on aina vapaaehtoista ja tuomioistuimen ulkopuolista yksityisoikeudellista sopimista. Sovittelija ei ole tuomari eikä välttämättä edes lainoppinut, joten 'vaikeissa' tapauksissa oikeudellinen taustatuki voi olla tarpeen, ettei mene sopimaan tosiaan ihan mitä tahansa siinä hyvässä uskossa, että vastapuoli olisi sellaisiin vaatimuksiin oikeutettu myös tuomioistuimessa.

Ihan mihin tahansa ei pidä siinä sopimuksessa suostua, vaan on osattava pitää puolensa. Eli on syytä punnita myös sitä sovittelijan arvostelukykyä ja etiikkaa. Joten jos joku alkaa tosiaan ehdottelemaan korvaukseksi vessanalusten siivousta, niin maksaako vaivan tulla siitä hyvästä koko seutukunnan nauramaksi.

Eli jos olet jo tuomion saanut, tapahtumat etenevät tuomion mukaisesti. Sovittelu tapahtuu uhrin/asianomistajan suostumuksella ennen oikeudenkäyntiä. Vastaaja voi sitä ehdottaa myös, mutta edellytys on että asianomistaja suostuu. Muussa tapauksessa oikeudenkäynti ja tuomio sanelevat tapahtumat.