Eilen kuullussa seurapuheessa puhuja selitti lapsikastetta, mutta epäselväksi jäi monta kysymystä. Siksipä päätin täydentää lapsikasteen teologista tietämystäni täältä, vaikka suomi24 keskustelupalstasta varoitetaan jatkuvasti.
En olisi tullut kysymäänkään, jos puhuja olisi selittänyt tarkemmin asioita, eikä tuttuun tyyliin puhunut ympäri pyöreästi niinkuin poliitikot, joista ei saa mitään tolkkua.
Sen verran pääsin jyvälle, että ennen kasterituaalin käyttöön ottoa Jeesuksen aikana lapset piti ympärileikata. Sitä ei kerrottu, ympärileikattiinko vain pojat, vai koskiko rituaali myös tyttöjä.
Jeesuskin ympärileikattiin. Puhuja olisi voinut kertoa selkokielellä, mitä se ympärileikkaus tarkoittaa, koskapa seurapenkissä eräs pikkupoika ääneen kysyi: leikataanko ihminen kokonaan.
Koskaan en ole kuullut yhdenkään puhujan sanovan, että ympärileikkaus on samaa, kuin kikkelin esinahan viilto.
Sekin on vielä epäselvää, että kuuluiko nimenanto rituaalin yhteyteen silloin vanhantestamentin aikana.
Puhuja halveksi uudestikastajia, koskapa eivät usko, että pieni lapsikin voi uskoa.
Sen nyt tiedämme ihan varmasti, ettei pienellä lapsella ole minkäänlaista uskoa. Mutta sen tiedämme, että pieni lapsi on silti uskovainen, koska ellei ole ymmärrystä, ei voi tehdä syntiäkään. Perisyntiä ei ole olemassakaan.
Puhuja sanoi, että pitää uskoa lapsen lailla, koska ei ole olemassakaan mitään aikuisen uskoa.
Mutta toisekseen, eihän aikuinen voi heittäytyä hölmöksikään ja uskoa mitä vain.
Mutta näin se on lestadiolaisuudessa, että pitää alkaa lapsenmielisesti uskomaan, muuten ei peri taivasosuutta.
Epäselväksi jäi myös se, missä vaiheessa Jeesus otti valelukaste rituaalin käyttöön, koska Jeesushan itse kastettiin Jordan virrassa. Varmaa on, ettei valelukaste olut silloin vielä käytössä, vaan se on hiipinyt kristilliseen kirkkoon vasta paljon myöhemmin.
Jeesus ei kastanut itse yhtäkään lasta, vaan ainoastaan siunasi. MIksi aina saarnataan, että Jeesus kastoi pieniä lapsia. Onhan kastamisella ja siunaamisella vinha ero.
Puhuja kertoi, että kun Venäjällä tulee ihmisiä uskoon, siis saavat parannuksen armon, niin heidät kastetaan. Puhuja sanoi:"Ensin usko ja sitten kaste"! Lestadiolaisuudessa kastetaan lapset kysymättä, uskovatko he, mutta kun on aikuisista kyse, heiltä kysytään ensin, uskovatko he ja vasta sitten kastetaan. Epäuskoisia ei aleta kastamaan ollenkaan.
Puhuja selitti, että koska lapset ovat automaatisesti uskovaisia, niin heiltä ei tarvitse kysyä, vaan heidät kastetaan.
Siitä olen puhujan kanssa eri mieltä, ettei pieni lapsi voi uskoa, mutta olen samaa mieltä siitä, että hän on viaton ja siksi uskovainen.
Mutta heti kun hänelle ymmärrystä kartuu, alkaa myös synti tarttua.
Kastekäytännön historia on mielenkiintoista, sillä aikuiskastetta on harrastettu pitkän aikaa Jeesuksen ajan jälkeen.
Jeesushan pienenä vain ympärileikattiin ja siunattiin temppelissä, mutta ei kastettu, koska sitähän ei vielä tunnettu silloin.
Mutta jäikö ympärileikkaus silti voimaan, vaikka Jeesus sen tavallaan kumosi. Siitäkään ei puhuja kertonut mitään.
Käsittääkseni ympärileikkaus on vieläkin juutalaisilla käytössä.
Tyttöjen ympärileikkaus ei vissiin olllut juutalaisilla käytössä, vaan muslimeilla.
Ja senkin haluaisin tietää, vieläkö Juutalaisilla on aikuiskaste käytössä, vai kastaako he pieniä lapsia pirskotusmenetelmällä.
Ja kun venäläinen saa parannuksen armon, niin onko sillä kasterituaalilla merkitystä, kastetaanko pirskottamalla vai samalla tavalla kuin Jeesus, upottamalla.
Tästähän kastetavasta on väännetty rautalankaa iät ja ajat. Paheksuuko Jeesus sitä, että hänen asettamansa kastetapa on muutettu, vai hyväksyykö hän sen noin vain?
Puhuja kyllä vakuutti kovasti, että meidän aikuisten tulee pysyä lapsenmielisinä.
Järkeä ei saa ottaa avuksi ja uskoa pitää lapsen lailla. Jos näin pitää uskoa, niin mitä hyödyttää käydä raamattupiireissä ja seurakuntapäivillä, koska siellähän vakuutetaan samaa asiaa, ettei saa alkaa liikaa pohtimaan ja järkeilemään, muuten eksyy väärälle tielle.
Siksipä jokainen seurapuhe on vanhan kertausta. Uskovaisen ei oikeastaan saa tietää mistään historiasta. Hänen tulee vain yhdessä asiassa pysyä lujana. Uskoa, mitä seurapuhuja sanoo ja tehdä synneistään parannus.
Eilinen puhuja lopuksi totesi, että kyllä sitä on tässä uskossan semmoinen "hokara", että vaikka on ikänsä uskonut, niin silti sitä pysyy tyhmänä.
Mutta niin kauan, kun tällaisissa tuntemisissa pysyy ja jaksaa tehdä "hokaruudestaan" parannusta, kaikki onkin hyvin.
En olisi tullut kysymäänkään, jos puhuja olisi selittänyt tarkemmin asioita, eikä tuttuun tyyliin puhunut ympäri pyöreästi niinkuin poliitikot, joista ei saa mitään tolkkua.
Sen verran pääsin jyvälle, että ennen kasterituaalin käyttöön ottoa Jeesuksen aikana lapset piti ympärileikata. Sitä ei kerrottu, ympärileikattiinko vain pojat, vai koskiko rituaali myös tyttöjä.
Jeesuskin ympärileikattiin. Puhuja olisi voinut kertoa selkokielellä, mitä se ympärileikkaus tarkoittaa, koskapa seurapenkissä eräs pikkupoika ääneen kysyi: leikataanko ihminen kokonaan.
Koskaan en ole kuullut yhdenkään puhujan sanovan, että ympärileikkaus on samaa, kuin kikkelin esinahan viilto.
Sekin on vielä epäselvää, että kuuluiko nimenanto rituaalin yhteyteen silloin vanhantestamentin aikana.
Puhuja halveksi uudestikastajia, koskapa eivät usko, että pieni lapsikin voi uskoa.
Sen nyt tiedämme ihan varmasti, ettei pienellä lapsella ole minkäänlaista uskoa. Mutta sen tiedämme, että pieni lapsi on silti uskovainen, koska ellei ole ymmärrystä, ei voi tehdä syntiäkään. Perisyntiä ei ole olemassakaan.
Puhuja sanoi, että pitää uskoa lapsen lailla, koska ei ole olemassakaan mitään aikuisen uskoa.
Mutta toisekseen, eihän aikuinen voi heittäytyä hölmöksikään ja uskoa mitä vain.
Mutta näin se on lestadiolaisuudessa, että pitää alkaa lapsenmielisesti uskomaan, muuten ei peri taivasosuutta.
Epäselväksi jäi myös se, missä vaiheessa Jeesus otti valelukaste rituaalin käyttöön, koska Jeesushan itse kastettiin Jordan virrassa. Varmaa on, ettei valelukaste olut silloin vielä käytössä, vaan se on hiipinyt kristilliseen kirkkoon vasta paljon myöhemmin.
Jeesus ei kastanut itse yhtäkään lasta, vaan ainoastaan siunasi. MIksi aina saarnataan, että Jeesus kastoi pieniä lapsia. Onhan kastamisella ja siunaamisella vinha ero.
Puhuja kertoi, että kun Venäjällä tulee ihmisiä uskoon, siis saavat parannuksen armon, niin heidät kastetaan. Puhuja sanoi:"Ensin usko ja sitten kaste"! Lestadiolaisuudessa kastetaan lapset kysymättä, uskovatko he, mutta kun on aikuisista kyse, heiltä kysytään ensin, uskovatko he ja vasta sitten kastetaan. Epäuskoisia ei aleta kastamaan ollenkaan.
Puhuja selitti, että koska lapset ovat automaatisesti uskovaisia, niin heiltä ei tarvitse kysyä, vaan heidät kastetaan.
Siitä olen puhujan kanssa eri mieltä, ettei pieni lapsi voi uskoa, mutta olen samaa mieltä siitä, että hän on viaton ja siksi uskovainen.
Mutta heti kun hänelle ymmärrystä kartuu, alkaa myös synti tarttua.
Kastekäytännön historia on mielenkiintoista, sillä aikuiskastetta on harrastettu pitkän aikaa Jeesuksen ajan jälkeen.
Jeesushan pienenä vain ympärileikattiin ja siunattiin temppelissä, mutta ei kastettu, koska sitähän ei vielä tunnettu silloin.
Mutta jäikö ympärileikkaus silti voimaan, vaikka Jeesus sen tavallaan kumosi. Siitäkään ei puhuja kertonut mitään.
Käsittääkseni ympärileikkaus on vieläkin juutalaisilla käytössä.
Tyttöjen ympärileikkaus ei vissiin olllut juutalaisilla käytössä, vaan muslimeilla.
Ja senkin haluaisin tietää, vieläkö Juutalaisilla on aikuiskaste käytössä, vai kastaako he pieniä lapsia pirskotusmenetelmällä.
Ja kun venäläinen saa parannuksen armon, niin onko sillä kasterituaalilla merkitystä, kastetaanko pirskottamalla vai samalla tavalla kuin Jeesus, upottamalla.
Tästähän kastetavasta on väännetty rautalankaa iät ja ajat. Paheksuuko Jeesus sitä, että hänen asettamansa kastetapa on muutettu, vai hyväksyykö hän sen noin vain?
Puhuja kyllä vakuutti kovasti, että meidän aikuisten tulee pysyä lapsenmielisinä.
Järkeä ei saa ottaa avuksi ja uskoa pitää lapsen lailla. Jos näin pitää uskoa, niin mitä hyödyttää käydä raamattupiireissä ja seurakuntapäivillä, koska siellähän vakuutetaan samaa asiaa, ettei saa alkaa liikaa pohtimaan ja järkeilemään, muuten eksyy väärälle tielle.
Siksipä jokainen seurapuhe on vanhan kertausta. Uskovaisen ei oikeastaan saa tietää mistään historiasta. Hänen tulee vain yhdessä asiassa pysyä lujana. Uskoa, mitä seurapuhuja sanoo ja tehdä synneistään parannus.
Eilinen puhuja lopuksi totesi, että kyllä sitä on tässä uskossan semmoinen "hokara", että vaikka on ikänsä uskonut, niin silti sitä pysyy tyhmänä.
Mutta niin kauan, kun tällaisissa tuntemisissa pysyy ja jaksaa tehdä "hokaruudestaan" parannusta, kaikki onkin hyvin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olen niin monta kertaa kuullut saarnattavan kasteesa ja ympärileikkauksesta että näen kirjoituksesi täysin poikkeavaksi vl saarnasta. sen sisältö ei vastaa ollenkaan vanhoillislestadiolaisten opetusta.
toivon sinulle kuulevia korvia ja kätkevää sydäntä, eikä vääristelevää mieltä.
Jos olet kuunnellut paljon kuulevilla korvilla, niin varmaan myös muistat, miten selitettiin.
Minä muistan melko täsmälleen eilisen saarnan, mutten tietystikkään sanatarkasti.
Korjaappa siis, miten vl-saarnaaja kasteasian selittää paremmin sinun kuulemasi mukaisesti.
Minua loukkaa syvästi, kun sanot minun vääristelevän vl-saarnaa. Minulla kun on tapana pohdiskella saarnaa jäljestä päin ja niin nytkin.
Oleppa hyvä, ja kerro vastineeksi, miten sinä olet kuullut lapsikasteasian selitetyksi.
Kasteessa lapsi otetaan ajallisen seurakunnan yhteyteen. Mutta hengellisesti sinä Jeesus henkilökohtaisesti tulee ja ilmoittaa olevansa tämänkin lapsen vapahtaja ja auttaja elämän loppuun asti. Jumalan puolelta liitto ei rikkoudu, mutta ihminen voi sen rikkoa. Mutta joka kasteen jälkeen tekee syntiä, sillä on mahdollisuus palata takaisin.
Kaste, niinkuin ehtoollisenkin, sakramenttina vaatii täysin uskovaista sydäntä. Lapsi on uskovainen toistenkin esikuvaksi asti. Siksi uskovaiset haluavat kastaa lapsensa jo pieninä. Mutta silloin kastetaan aikuisena, jos aikuinen saa parannuksen armon, eikä häntä ole vielä kastettu.
Jeesuksen ei ole koskaan kerrottu kastaneen, vaan hän kehoitti ensin tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen ja sitten kastamaan heidät.
Hyvin kerrottu, mutta moniin kysymyksiin, mitä jo avauksessa esitin, et osannut sinäkään vastata.
Vehniäinen, olet 180 asetta väärissä. Jeesus ei kastanut koskaan ketään ja Raamatussa ei lapsikastetta tunnet, joskin yksi perhe kastettiin perhekunnittain, uskoon tulemisien jälkeen, ja siinä ei parannuksen armosta puhuttu mitään. Ensin usko sitten kaste.
Lapsikaste on vain kirkkojen ja eri lahkojen kilvoittelu, että saadaan liittää lapsi seurakuntaan, ettei kukaan muu sitä kerkiä tehdä, siinä ei Jumalalla ole mitään osaa, lapsihan on jo Jumalan lapsi, kunnes erottaa oikean väärästä. Tämä on se liitto, johon voidaan palata, lapsenusko, ei kaste.
””Kaste, niinkuin ehtoollisenkin, sakramenttina vaatii täysin uskovaista sydäntä””. Totta kai kaste vaatii uskovan sydämen, siksi se Raamatussa on ja Jeesus oli hyvä esimerkki, ei Häntä kastettu lapsena. Mutta miten on tuo ehtoollinen, eikö joku etsivä saa mennä mielestäsi Jeesuksen jalkojen juureen ottamaan synninpäästön? Mitä. Pitäisikö olla lestadiolainen ennen kuin voi kumartua ehtoolliselle, on maailma mallillaan, mistä sinä niin päättelet.
Ihminen joka menee ehtoolliselle jo uskoo, sillä juuri siksi Hän sinne menee, koska saa jeesauksen ruumiin ja veren, syntien anteeksiantamiskesi, ei sinne ateistit kyykisty, ajattele nyt hieman. Luuletko että kaikki maailman pari miljardia ihmistä kyykistyy turhaan ja vain muutama kymmenen tuhatta suviseuroissa on oikeassa, voihan hyvä Sylvi.
””Lapsi on uskovainen toistenkin esikuvaksi asti”” Hieman ihmetyttää kun alle kouluikäiset lestadiolaislapset huutaa, menet tulomereen kun on TV, siinäkö ne hedelmät ja malli???.
””Jeesuksen ei ole koskaan kerrottu kastaneen, vaan hän kehoitti ensin tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen ja sitten kastamaan heidät.”” Tämä on nyt sitä evankeliumia, muuten mutta se kuului, että K Ä S K I mennä.
Rauhaa.
Alkaa valjeta jo. Onko niin, ettei Jeesusta kastettu sen takia pienenä, koska eihän kastetta ollut käytössäkään, vaan sen korvasi ns.ympärileikkaus. Tiedätkö sinä sitten, milloin sen ajan ihmisille nimi annettiin ja millaisen rituaalin yhteydessä.
Ollaan kai yhtä mieltä siitä, että pieni lapsi on uskovainen, mutta ei voi uskoa, koska hänelle ei ole kehittynyt ymmärryksen maailmaa.
Tässä kyllä vl.saarnamies opettaa väärin, kun sanoo, että pienellä lapsella on usko. Uskovainen hän kyllä on, mutta ei usko. Ja uskomisella ja synnittömyydellä on vinha ero koskien pientä lasta, joka ei voi uskoa.
Tottahan Jeesus esitti lapsen uskon esikuvaksi, mutta ei se tarkoita sitä, että meidän tulisi ymmärrykseltämme vajota lapsen tasolle.
Tätä vl.saarnaajat käyttää hyväkseen vetoamalla aina lapsen kaltaiseen uskoon, jotta aikuinen uskoisi vl.saarnan kakistelematta lapsen mielisesti kyseenalaistamatta mitään.
Ja nykypäivänä, joka vähääkään viitsii vaivautua, löytää täältä netistä kirkkohistoriaa, joka kertoo lapsikasteen tulon kristillisiin kirkkoihin.
Uskon kanssasi, ettei lapsikaste ole raamatullinen, eikä Jeesuksen asettama, mutta sitäpä ei tiedä, hyväksyykö Jeesus sen silti.
Uskonnolliset rituaalit kun muuttuu ajan saatossa.
Nimen antohan on jossain vaiheessa liitetty lapsikasteen yhteyteen, mutta siitäkään ei saarnamiehet puhu koskaan mitään.
Lapsikasteen historiaa en ole koskaan kuullut yhdenkään vl.saarnaajan selittävän.
Kun Jeesus siunasi lapsia, niin siihen tapahtumaan liitetään kaikki kastedokumentit.
Hohhoijaa. Olipa puheissa tuttuja fraaseja. Miten sitä jaksaa kuunnella, jos etukäteen arvaa puheen sisällön ja kuulee koko ajan jo tuhat kertaa aiemmin sanottuja puheenparsia. Mikä oikestaan on sellaisen saarnan tarkoitus? Aivopesu?
Se on kyllä uskomatonta, miten seurapuheita jaksaa kuunnella. Voiskos epäuskoinen katsella esim. samaa elokuvaa vuodesta toiseen.
Puhujathan itse sanoo, ettei seuroissa viisastu, vaan yhtä tyhmänä pysyy aina. Sehän onkin tarkoitus, että pysyy tyhmänä. Jos seuroissa viisastuisi, ei siellä kohta enää tarttis käydäkkään. Siinä se logiikka onkin.
Uskovaisen elämä on karua, mutta toisaalta rikasta siitä syystä, koska on vapaa synnin orjuuksista. Orjuudella tarkoitan esim. alkoholin orjuutta, levotonta elämää, tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä ja vaikka mitä.
Näkeehän sen, miten levotonta on suomalainen elämäntapa. Juodaan viinaa ja kitataan kaljaa ja vedetään röökiä, istutaan ravintoloissa ja juodaan viinaa ja haetaan seksiseuraa ja levitetään hiv-tartuntaa. Kaikesta tästä on lestadiolainen vapaa, että ei se nyt se uskovaisena oleminen niin ilotonta ole.
Raitis elämäntapa on kaikkein parasta huumetta ja olisi hyvä, jos lestadiolaiset voisivat olla vapaita vielä tupakankin orjjudesta, mutta on selvää, ettei hekään nyt ihan ilman jotain huumetta pärjää.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03a_ritualismi.shtml
Minusta avaajan selitys osui hyvin kohdalleen. Kiitos sinulle, en ole yksin ajatuksineni;)
Kyllä uskossa pitäisi voida kasvaa. Mutta se on uhka aivopesulle:)
>>>>Suuri luopumus
Monet tutkijat ovat ihmetelleet, mitä tapahtui niille kristityille, jotka vaativat pakanakäännynnäisten ympärileikkauttamista. Itsestään selvänä vastauksena voidaan pitää Etiopian ortodoksikirkkoa ja koptilaista ortodoksikirkkoa, jotka harjoittavat edelleen ympärileikkausta. Ei-paavalilaisia kahdestatoista apostolista olivat Jaakob vanhurskas, Pietari ja Johannes. Näiden "nasaretilaisten" apostolien perintö eli jonkin aikaa Juudeassa ja ympäröivillä alueilla. Tutkijat ovat pyrkineet jäljittämään heidän perintöään myöhempien ryhmien, kuten ebioniittien ja elkasiittien parista. Nämä ryhmät hylkäsivät kristillisyyden sen paavalilaisessa muodossa. Ryhmät ovat olleet sitä mieltä, että päinvastoin kuin mitä Paavali antaa ymmärtää Galatalaiskirjeessä, juopa Paavalin ja muiden apostolien välillä olisi ollut syvä ja pysyvä.
Nykyään tutkijat ovat valmiita korjaamaan katolisen kirkon näkemystä omasta historiastaan näistä tutkimuksista käsin. Myös jotkut kristilliset suuntaukset ovat sitä mieltä, että lännen ja idän kirkot (katolinen ja ortodoksinen kirkko) luopuivat oikeasta Jeesuksen saarnaamasta opista. Apostolista aikaa seuranneiden apostolisten isien ja muiden kirkkoisien kirjoitusten joukossa onkin lähinnä kirjoituksia, jotka tukevat pakanallisuudesta kääntyneiden kristittyjen paavalilaista eli apostoli Paavalin mukaista näkemystä kristinuskosta. Sen sijaan Jerusalemin juutalaiskristittyjen, esimerkiksi Jeesuksen veljen Jaakobin, edustamat näkemykset ovat käytännössä katsoen hävinneet ensimmäisten kahden vuosisadan aikana. Paavalin kirjeiden kirjoittamisen aikaan heitä oltiin kuitenkin vielä pidetty "seurakunnan tukipylväinä".
Juutalaiskristittyjen Paavalille vastakkainen näkemys juutalaisen lain noudattamisesta ja esimerkiksi ympärileikkauttamisesta hävisi näin oikeaoppisesta kirkosta. Samoin hävisivät monet muut alkukristityille ominaiset asiat, kuten erilaiset "salaiset kirjoitukset", initiaatioriitit ja naisten julkinen asema. Varhaisen kirkon osittain kadonneista käytännöistä voidaan saada kuva joistakin apostolisten isien kirjoituksista, kuten Didakheesta, sekä eräistä muista apokryfikirjoista.>>>>
Lue lisää.................
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia#Kris tinuskon_synty