Miksi asua stadissa?

pakko, vaikka ei haluu..katos, duuni stadis, kämppä muualla, mut mieli halajaa maalle, ja toivon, että tulevaisuus siellä, ja kaikki menisi paremmin...

Tämä palsta on tarkoitettu vain ja ainoastaan pääkaupunkiseudulle työn perässä muuttaneille luusereille, joilla a) ei ole varaa tarpeidensa mukaiseen asuntoon tai b) jotka painivat ylisuurien velkojensa kanssa tehtyään tällaisen hankinnan.

valmistun juuri koulusta, omalla paikkakunnallani ei ole "näin päteville" paikkoja.

eli pätevöidyn ja siten tulen kotiin, ehkä perusta oman yrityksen.
Olen kyllä huomannut, kyllä täällä on "kamalaa" jopa tosiasioita on että on yleistä 1 tunnin työmatkatkin,
kun vanhemmillani oli 1-2 km kävelymatka ja on nytkin.

Mikä nerkitys tällä kaikella oikein on? Hetken pienen täällä riiputaan jokainen, MIKSI?

Ei ehkä kuulu tämän palstan perinteisiin, mutta kirjoitetaanpa nyt yksi ihan asiallinenkin vastaus. ;)

Helsingissä syntyneenä ja varttuneena tunnen oloni kotoisaksi kaupunkimaisella alueella, olen tottnut siihen että lähistöllä on useampia ruokakauppojakin joissa on erilaista valinnanvaraa, ja jopa muitakin ostoksia pystyy tekemään ihan paikan päällä eikä pelkästään nettisivujen ja kuvastojen välityksellä.

Kaupungissa varttuneen olen myös tottunut siihen että julkisilla kulkuvälineillä pääsee liikkumaan melko helposti ja nopeasti joka puolelle kaupunkia, eikä omaa autoa ole tarvinnut toistaiseksi vielä hankkia. Työmatkakin on tähän mennessä sujunut 20-40 minuutissa ruuhkasta ja työpaikasta riippuen, ja tämän ajanhan on voinut käyttää vaikka nukkuessa kun ei tarvitse itse ajaa.


Koska perheeltä ei ole saanut mitään taloudellista tukea asumiseen tai elämiseen, ei ole asuntolainaakaan ole ollut toistaiseksi mahdollista ottaa, joten vuokra-asuminen on ainoa vaihtoehto. Muuta maata korkeamman vuokran tietenkin korvaa se että palveluita saa halvemmalla, ja julkista liikennettä käyttäen säästää jo satoja euroja kuussa.

Omistusasuminen (kerrostalossa Helsingissä luonnollisesti) on tietysti pidemmän tähtäimen suunnitelmana, mutta lyhyemmällä tähtäimellä tärkeämpää on elää mukavaa elämää kaupungissa jossa viihtyy, eikä kyyhöttää halvassa asunnossa paikkakunnalla josta ei pidä.

Kato kun työpaikkansa valitsee niin, ettei tarvitse stadissa asua.

Helsinkiläiset duunarit ovat köyhiä ja kipeitä. Jos joku esim. hoitsu asuu landella, niin se omistaa ukkonsa kanssa ok-talon, sillä on kaksi lasta ja se käy joka talvi perheineen Thaimaassa rantalomalla. Vastaavasti hesalainen hoitsu asuu 35 neliön vuokraluukussa Kalliossa eikä käy lomilla missään, paitsi ehkä vonkaamassa jotain varastomiestä vantaalaisen hotellin yökerhossa. Rahat ei muuhun riitä, nääs.

PK-seudulla asuu enimmäkseen oman elämänsä luusereita. Ne ei edes tiedä, mitä laadukas elintaso tarkoittaa.

Kauhea kohtalo, mutta ei sitä osaa oikein muuallekaan lähteä. Mielelläni vaihtaisin

- 9 Barin Esson baariin
- lasten tylsän koulutien upeaksi metsätaipaleeksi, jossa sudet pitävät omaa konserttiaan
- rujot kaupunkipuput leikittelevien hyttysten eläväisiin parviin
- inhottavan lauhan ilman tosimiestä karaisevaan pakkaseen
- matkan lentoasemalle mielenkiintoiseen jatkolentoon Kupioon
- oopperan Kirsin Pubin karaokeiltaan
- arkipäiväiset Stadikan futismaaottelut ja konsertit jännittäväksi koko viikonlopun kestäväksi matkaseikkailuksi
- Taiteiden Yön eläkeläisten työpajan iltamiin
- aivan liian lyhyeeseen talveen ne pari kuukautta lisää ja kesästä pois
- kesäisen Espan kahvila- ja turistivilinän Pekan Krouvin seisovaa pöytää näykkivään yksittäiseen pääkaupunkilaisturistiin
- Eiran, Skattan, Ullalinnan ja Krunikan rumat jugendtalot naapuritilan pihan vanhojen autojen kokoelmaan
- hieman jo ränsistyneen Suomelinnan upeaa betonikulttuuria edustavaan paikalliseen kylpylään
- sosiaalisuuden ja ystävät tuhannen vuoden yksinäisyyteen korpikuusen varjossa