Heippa, mä oon viime aikoina alkanut miettiä, että voisikohan omaa lääkehoitoani jo alkaa muuttaa? Pian on kulunut neljä vuotta siitä kun olen saanut ison epilepsiakohtauksen. Silloin sain niitä useita, eikä pienet lääkemäärät auttaneet, vaan piti ottaa 3 kertaa 500 mg deprakinea. Nyt syön 2 kertaa 500 mg. En nyt ihan vielä ole ajatellut perustaa perhettä, mutta ehkä kuitenkin lähitulevaisuudessa. Ihan senkin takia tuo lääkemäärä mietityttää. Ja kyllähän se vähän väsyttää ja tekee pökkelöisen olon. Tietysti aijon jutella neuron kanssa, mutta haluaisin kokemuksia. Oletteko uskaltaneet purkaa lääkitystä. Jos nyt ei kokonaan, niin vaikka edes puoleen. Miten on käynyt, kuinka yleensä toimitaan?
Kerran neuro kyllä sanoi, että luultavasti joudun syömään lopun elämäni jonkun verran lääkkeitä. Söisin kuitenkin mielelläni pienimmän mahdollisen annoksen.
Kerran neuro kyllä sanoi, että luultavasti joudun syömään lopun elämäni jonkun verran lääkkeitä. Söisin kuitenkin mielelläni pienimmän mahdollisen annoksen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu tosta Deprakinesta nimenomaan tuossa n.puoltoista vuotta sitten ruvettiin neurologin ehotuksestakii vähentää annosta 800 aamulla ja illalla plus siihen parit muut.
No niihän siinä kävi kuten varmaan arvaat meni viikko ehkä ja isompi kohtaus tuli ei siinä mitään lääkitys taas sama ja olo muuten ok mut aina hiton väsyny.
Tsemppiä sulle toivottavasti käy paremmin ja onnistuu :)
Mulla on kohta kolme vuotta edellisestä kohtauksesta. Lääkitystäni on purettu "pitkin matkaa", alkuun söin Topimaxia 2 x 200mg, vuoden kohdalla tiputettiin 2 x 150mg ja kahden vuoden kohdalla 2 x 100mg. Vähemmäksi ei kuulemma pysty eikä uskalla, sanoi neuro. Minunkin kohdallani hänen arvauksensa oli, että jonkin verran lääkettä joutuu syömään loppuelämän, mutta nyt kun kohtauksesta on kulunut noin kauan hän on alkanut pyörtää puheitaan, varsinkin kun minun kohtaukseni ovat kaikki tavalla tai toisella liittyneet alkoholin käyttööm, ts. jokainen kohtaus on tullut krapulassa. Olen saanut kohtauksia elämäni aikana vain neljä, ja sittemmin olen luopunut alkoholista kokonaan. Itse en kyllä usko, että kohtauksia enää tuleekaan, kun en juo.
Miten sinä, oletko huomannut kohtauksien tulossa yhteyksiä alkoholin käyttöön, vai käytätkö edes? Siinä pikku vinkki, miten niistä voi päästä eroon...
Aloin säätämään itse omaa lääkeannostani.
Mulla on 4 Lamictalia.Otin yhden pois ja sen jälkeen jonkin ajan perästä tuli iso kohtaus.:(
Masentuneena ajattelin; taas vuoden ajokielto.:(
Ei kannata ainakaan itse säätää.
Mähän söin kans ensin kolme kertaa 500mg deprakinea. Oli huono olo ja väsytti, jonkun ajan päästä jätin lääkkeen kahteen. Ei tapahtunut mitään, mutta neuro oli tosi vihainen. Varmaan ihan syystä, en kyllä suosittele, että kukaan alkaa itse leikkiä lääkäriä. Nyt ei kuitenkaan kaduta, kun on jo kaksi ja puolivuotta menny näillä ja hyvin menee. Nyt vaan siis huvittais vielä pudottaa, mut sitä en kyllä enää uskalla tehdä ilman lääkärin lupaa...