juuuuuuuuutoooooooookingtomiiiiiiiiii

naiset ollenkaan kirjoittaa, nimimerkilläkään, vai pitääkö lopettaa kirjoittaminen kokonaan,
vai mitä iiiiiiiihhhmeeeeeeetttäääääääääää sääääää
tarkoitit?

mitä tarkoitat, koska tuo meni ihan twilight-zone-tasolla meikäläiselle. En ymmärrä. Onhan noita kirjoittelijoita, mutta mitä???

omista tallennuksistani,
että olen joutunut keksimään ihan
hirveän määrän nimimerkkejä eri kirjoituskilpailuihin.
Kohta pitää ruveta ottamaan jo
numeroita mukaan, ettei mene ihan sekaisin.....


Ahaa, siis jollain on
nimimerkki : Suomipoika 2007
ja niin kuin että kuka se on???
No, kuka se on?

Herra Malmberg oli sen verran sofistikoitunut ja sivistynyt herrasmies, ettei hänen kraivelinsa ollut koskaan vinossa tai löysällä. Ei nytkään, kun hän asteli Sanomatalon kahvioon nyökytellen tutuille.
Hän luultavasti etsi itselleen sellaista pöytää jossa ei tarvitsisi puhua mitään, sillä hänellä oli kirja kainalossaan, toisessa kainalossa sanomalehti, ja molemmissa käsissään läikkyvä kahvikuppi.

Eräs täysin tuntematon henkilö istui itsekseen omassa pöydässään ja oli täysin uppoutunut printteihin edessään. Pöydällä oli myös läppäri, joka makasi pöydällä välkkyvänä maailmana jostain toisaalta, jostain, joka oli koko ajan läsnä, mutta sen näkemiseen tarvittiin vain tämä litteä, ehkä kaikessa latteudessaan koominen, aparaatti.

Malmberg saapui täysin tuntemattoman pöydänhaltijan viereen ja tervehti. Pöytäkumppani vilkaisi ylös, nykäisi elohiireltä näyttävän hymyn ja viittoi istumaan alas.
Lusikka kilisi kupissa ja paperi rapisi. Jossain lähellä häämötti se hetki jota kutsutaan Jenkeissä jäänsärkijäksi.

Rutinan ja rapinen, kilinän, valtaamalla pöydällä vilkkui 24: chatti. Ilkka tuijotti ruutua ja naureskeli, hymähteli ja voivotteli. Pöydän haltija keskeytti papereidensa tutkiskelun ja napsautti korkin kiinni yliviivauskynästään. Hän tuntui olevan hieman hämillään, tai ehkä vaivautunut, nyreissään. Hän valmistautui väittelyyn, ja korotti asentoaan tuolilla yrittäen näyttää hyvin varteenotettavalta kaiteelta tiedon moottoritiellä.

- Pieni paheeni. Yritän pitää paheen pois kotoa, mutta jollain ihme konstilla se laahautuu jopa vuoteeseen, pöydänhaltija sanoi ja mollisteleli silmiään.

Malmberg naurahti kuivasti ja totesi:

- No, johan nyt on. Minusta nämä hommat pitäisi kyllä hoitaa työaikana, ei vapaalla. Onhan se nyt hupsua tuhlata kaikki aikansa sättiin... ja muuhun kirjoitteluun. Kirjoitteletko sinä, vielä?

- Ympf, pöydänhaltija ynähtää. Hän venkoilee tuolillaan kuin takapuolta kutittaisi, myöntäen lopulta helmasyntinsä... kuin oikean kinttunsa piraijalle:

- Joskus saatan sanasen sanoa. Ehkä pari sanaa vuorokaudessa. Tosin, joskus en pysty ollenkaan olemaan hiljaa, vaan sanon koko ajan.

- Mielenkiintoista.

- Hyvin.

- Kenties sairasta.

- Hyvin sairasta, mutta ei niin sairasta kuin Big Bother tai Maajussille Morsio.

- Oletko niihinkin koukussa? Malmberg kysyi ja nosti laseja silmillään. Hän hörppäsi kahviaan.
Ärsyttävä mies. Ei tosin ryystä kupista kuin hylje.

- Olen.

- Minusta tämä Venezuela-saippis on kyllä hyvä. Saa nauraa retkottaa. Parasta stressinpoistoa mitä tiedän, Ilkka sanoi ja minä sanoin itselleni että tämä mies tietää mistä naurusta vetää.

Minulla oli omituinen olo. Minusta tuntui, että Ilen nauravien silmien takana oli syntynyt jokin ajatus josta hän ei aio kertoa minulle. Minä vaistosin tämän. Ajatus oli melkein näkyvä. Sitä kykeni juuri ja juuri koskettamaan - jos olisi vain tiennyt missä se sijaitsi. Harmikseni se spotti oli Ilkan päässä. Eikä hänen päähänsä ollut minulla mitään asiaa, siihen olin aivan liian noviisi.

Koko kahvittelun ajan tunsin olevani Korkeasaaren apina, jota Ilkka ruokki banaaneilla.
Ei siinä mitään, banskut ovat hyviä. Varsinkin kun niitä syöttää kaltaisilleni hänenlaisensa Journalisti.

Tsik

ja hulluus saattavat kulkea käsi kädessä, usein miten kuitenkaan ei.

Journalisti siis ei ole tullut rekatulla nimimerkillään Suomipoika2007 esille. Enpä yhtään ihmettelekään, sillä journalistit eivät voi sietää kirjoitusvirheitä. Kaiken tämän lisäksi he tietävät, että Kirjailijanalut –palstalla luuraavat kaikki.

¤

No.

Tulipahan testattua vähän taas... ja todeksi todettua jälleen kerran, että:
hyökkäys on paras puolustus.

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee !