Metsäneito heräilee sammalpeitteen alta
ravistelee ripsiltään yön tuomat roskat
on aamu, vaikkakin pimeää
sataa kuunsiruja, kuuletko?
Jossain huhuilee yksinäinen tunturipöllö
etsien kuollutta puolisoaan.
Neitonen on kadottanut Uljaan Kulkijan.
Hiukan surullisena, hän laskeutuu
metsälammelle uimaan. Sade hyväilee
ylöskohotetuilta kasvoilta pois kyyneleet.
Ja ilo, ilo alkaa sydämessä hyppiä !
Hän nostaa huulilleen puisen huilun
alkaa soittamaan säveltä toiveiden
ja Neito muistaa, on sydänverellä
kirjoitettu sinetti - sydämen.
ravistelee ripsiltään yön tuomat roskat
on aamu, vaikkakin pimeää
sataa kuunsiruja, kuuletko?
Jossain huhuilee yksinäinen tunturipöllö
etsien kuollutta puolisoaan.
Neitonen on kadottanut Uljaan Kulkijan.
Hiukan surullisena, hän laskeutuu
metsälammelle uimaan. Sade hyväilee
ylöskohotetuilta kasvoilta pois kyyneleet.
Ja ilo, ilo alkaa sydämessä hyppiä !
Hän nostaa huulilleen puisen huilun
alkaa soittamaan säveltä toiveiden
ja Neito muistaa, on sydänverellä
kirjoitettu sinetti - sydämen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...ja tuntee tutun melodian,
sen melodian jonka usein kuuli
yli nummien, ja kuinka kauniina se
soi yli vuorten, kaikuna kauas kadoten.
Kirkas..puhdas..pehmehuilu,
kuin laulu Mustarastaan.
Tuuli kääntyi viimein Etelään,
ja on tuoksuja täynnä.
Aamun kuura kostui pois,
ja lehdet leikkivät piirissä pyörien.
Se olet sinä, sinä soitat.
Sen tiedän,
sen tunnen..
Kuin salamaniskusta
neitonen havahtuu.
Kirkas soitto pysähtyy
hetkeksi ja syvä hiljaisuus
laskeutuu metsälammen rantaan.
Se olet sinä! sinä kuulet
sen tiedän, sen tunnen..
Olet kärsinyt paljon
sisimpäsi on riekaleina
ei pistänyt miekka Thornin
ei lie, nummien sotureiden.
Oma kätesi taisteli
puhdasta Rakkautta vastaan.
Ratsastit laukaten, hevosesi korskuen
itseäsi karkuun, ensin Itään
mutta nyt, nyt pehmeä huilunsoitto
melodia läpi Eteläisen Ylämaan
pakotti pysähtymään .. pois hetkeksi
ja tuoksut metsän ja sammaleen
kutsuvat, sinua kutsuvat..
..ääntä, sitä niin tuttua.
Lammenpinta väreilee,
kun lehdet putoilevat veteen.
Toisella puolella on
Seetripuun alla neito.
Iltaruskona hehkuu hiukset,
niin kaunis punainen, kuin nukkuva tuli.
Hänen vieno vartalonsa,
ja tuoksunsa, ja ne jäänsiniset silmät kietoo minut muistoihin,
sinne minne jokus minä eksyin.
Nyt olet siinä, minä tässä.
Laskeudun raskain askelin lampeen,
hevonen juokoon. On se janonsa
ansainnut. Ja minä uneni.
Unesi vie sinut(kuvitelmaan) jäänsinisten silmien luo.
Mutta tämä neito, metsänhento on oljenvalkoinen
vihreät silmät ja vartalo kuin tiimalasi.
Unessa on Kulkija Uljas, monet vuodet menneet.
Nyt heräilee nukkuva sielu, etsien Totuutta
ei löydy kiven alta, ei miekasta taistelujen.
Vasta kovan panssarin alla, huomaa sykkivä sydän
ja mielikuvat pois lentävät. Tänä iltana
metsänneito levittää oljenvalkeat hiuksensa
nukkuvan Ratsastajan ylle - hunnuksi.
..muuttaa lunta vedeksi,
mutta kuinka unta todeksi?
On huono sydän oppimaan,
se varsinkin joka toista rakastaa,
ei ole avoin ollenkaan.
Niin luja on ote rautainen,
se repii irti koko sydämen.
En toivo kuolemaa,
se saapuu kyllä aikanaan.
Jospa oletkin neito ketojen, ja kukkien.
Etkä Seidrini metsien,
vehreitten sammalten.
Olet kaunis kyllä,
näenhän sen..ja kauan
kulkenut olen etsien.
Niin lasken silmäni uneen,
on olo voimaton.
Jos hetkeksi nyt nukun,
smaragdin vihreään valoon.
Heräänkö siniseen aamun kajoon?
Lumi todella vedeksi sulaa
mutta unet voivat viedä lujaa.
Totta kuitenkin, ei rakastaa kahta voi
sillä se tuskaa, vain kaikille tois.
Luovuta sydämesi rautainen ote
muuten kuristut hengiltä,
avain löytyy läheltäsi.
Toivon, kätesi yhteen liitä
elämästä näiden nummien vihreiden,
tuoksujen kukkaniittyjen, nöyrästi kiitä.
Lahjaksi sait sydämen herkän
ja Uljaan Kulkijan mielenrauhan.
Vaikeudet yhdessä voitamme
yksin ei kukaan uupumatta jaksa.
Kirjoitan sanat sinetistä sydämen
laita ne kauniisti sinivihreän
tyynyn alle, neuvoo vaalea metsänneitonen.
Ja aamulla nousee uusi punainen aamunkajo.
Joo, nyt taidan lopetella tämän "runoilemisen" täällä. Ihan kiva on tosiaan saada uusia ystäviä. Ja jos tahdot ajatuksia vaihtaa ihan sähköpostin kautta niin profiilistani löytyy nyt osoite.
Kauniita unia...knuutintytär :)
Juu, samoin lopettelen. Mutta kiitos! kivasta yhteisrunosta.. mielikuvitus vie äkkiä mennessään.
ja taiteilijasielut löytävät toisensa, ystävät.
Ehkä kirjoitan vielä, postiisi..
Levollista unta...Iivari Uljas :)