kysyisin teiltä

Mä voin kertoa.
Kaikki alkoi siitä, kun rupesin kadehtimaan muita kauniita tyttöjä, joilla oli kauniita vartaloita jne. ja mietin, että miksi itse en ole sellainen, vaan olen tälläinen rumilus läski. Ajattelin rupemaan laihduttamaan, mutta mikään ei auttanut, paino silti vain nousi. Sitten rupesin selvittelemään erilaisia keinoja laihdutukseen, ja törmäsin jossain sivustolla tai lehdessä otsikkoon nimeltä bulimia, ja siinä sanottiin, että vaikka se onkin vaarallista, niin bulimikot laihtuvat todella nopeasti. Ajattelin, että en minä tommoiseen kyllä sorru, sairasta.
Aikaa kului ja kadehdin kokoajan muita taas ja mietin etten itse uskaltanut olla bikineissä ranalla, käyttää kireitä farkkuja ja ihania vaatteita, kun kaikki muut tytöt olivat niin ''täydellisi''. Sorruin kerran karkin syömiseen ja siitä se alkoi. Minulle tuli niin huono omatunto ja hermot menivät sen kanssa etten uskalla mitään, joten päätin kokeilla oksentamista, ja se onnistui, kaikki karkit menivät ulos ja minulle tuli siitä yllätys yllätys parempi mieli, koska tiesin, että nyt en ainakaa lihoaisi tästä, ja siitä se kaikki alkoi.

Söin useasti terveellistä ruokaa vain vähän ja loppunälkään söin kalorisia ruokia jne, ja sitten menin heti oksentamaan kaikki pois, ja heti kun näin että salaatteja alkaa tulla, lopetan koska silloin tiedän että kaloriset ruuat on nyt oksennettu ja mahaan saa jäädä ne salaatit, eikä oksennuksen jälkeen tee mieli syödä enää koko päivää.
Tätä jatkui nyt jo melkeen vuoden, kesällä toki en oksentanut kertaakaan mutta nyt on alkanut oksentelu taas alkamaan koska masennuttaa ja sorrun helposti jäätelöön, kokonaisen litran voin syödä jäätelöä ja sitten oksennan...

Jos hollywoodissa kaikki julkkikset olisivat vähän pulskahtavia ja kaikki mallit muodokkaita niin ihan varmasti mekin seuraisimme heidän jalanjälkiään.

Bulimiasta kyllä ei ole mitään hyötyä, jos silleen ajattelee, vaikka pystyinkin laihduttamaan 10kg bulimian avulla. En osaa selittää, mutta ei se kuitenkaan ole se oikea ratkaisu...

Olen tyttö 16 v ja kukaan ei tiedä bulimiastani.
En tieä milloin tämä loppuu, mutta en oksenna ainakaa joka päivä.

No perustietoja ensin, olen 19 vuotias tyttö tai nainen ja sairastuin 15 vuotiaana, eli nyt neljäs vuosi menossa bulimiaa.

Alotin laihduttamisen 13 vuotiaana, koska olin ylipainoinen ja en pitänyt itsestäni.
Laihdutin alle vuodessa 20kg ja olin 1,5 vuotta samassa painossa, vaikka koko ajan omasta mielestä laihdutin, koko niiden muutaman vuoden ajan olin todella tarkka ruuasta, kaikki oli laskettu, kaiken piti mennä kuten suunnittelin, sitten vaan kerran söin enemmän kuin piti ja ahdistuin älyttömästi, menin vessaan ja yritin oksentaa, en osannut, en saanut mitään ulos, säikähdin omaa reaktiota ja unohdin koko jutun, sit puolen vuoden jälkeen muutettiin, olin lihonnut muutaman kilon ja olin masentunut, luin siskoni koulujutuista bulimiasta ja mieleeni koko artikkelistä jäi vain kohta: bulimikolla paino voi vaihdella 5 kilon verran, olin innoissani, ajattelin, että jos oksennan aina kun syön liikaa laihdun sen viisi kiloa ja sitten olen tyytyväinen, valitettavasti onnistuin oksentamaan ja siit se sit alkoi.

Koko sen kesän olin masentunut, söin joka päivä karkkia ja oksensin, siitä tuli tapa, halusin vain laihtua koko ajan, aluksi laihduinki sen 6kg ja olin ihan tyytyväinen, mutta halusin lisää..en enää voinut lopetaa, enää vaan en laihtunut vaan aloin taas lihoa...

Koko bulimian aikana liikkuminen on ollut täysin pakkomielle mulle, ja tulee aina oleen.
pahimpina aikoina kävin joka päivä juokseen ja tein lihaskuntoharjoituksia, oli rasitusvammoja, olin koko ajan väsynyt, koska oksensin joka päivä. Koko ajan ajattelin etten kelpaa jos en ole laiha. Ja kotona ei ole koskaan ollut helppoa, mutta ei mitenkään riitaista tai sellasta, mutta lievää alkoholismia, jota en oo kokaan oikeen osannut käsitellä.

Nykyään oksennan edelleen melkein joka päivä, mutta enää en oo masentunut ja oon tosi ilonen joka päivä, mutta oon myös todella maassa joka päivä, luonne on todella ailahteleva, mutta oon kiinnostunut monista asioista ja silleen oon ihan terve, vaikka heti kun tulee vastoikäymisiä, nii oon valmis itsemurhaan, että silleen nää mielentilat ja stressi ei ole oikeen hallinnassa.
Oon hakenut apua kerran, lopetin sen, siitä syystä etten osaa/halua puhua, ei vaan pysty. Ja välillä tuli olo etten oo sairas, se tuntu niin kummalliselta.
käyn ravitsemusterapeutilla kyllä ja se tuntuu aina välillä auttavan, koko "sairauden" aikana oon halunnut lopettaa tän oksentelun ja olla normaali.

Nytkin koko ajan yritän laihduttaa, joka ikinen päivä, tiedän aina monta kaloria oon syönyt, lasken kaiken...edelleen kaikki pyörii ruuan ja liikunnan ympärillä.

Kauneusihanteista sen verran, että mielestäni ne vaikuttaa todella paljon, itsellänikin on vaikuttanut, tottakai sitä haluaa näyttää siltä, mitä "kaikki" pitää kauniina.

Olipas kiva muistella menneitä :)

Hhheh!

Provo!

Olisit laittanut yhteystietosi mikäli tämä kysely on oikea.