Vanhemman (yleensä isän) assius huomataan vasta kun lapsessa näkyy outoja piirteitä. Autistimiehen tehtyä talletuksen yhdysvaltalaiseen spermapankkiin syntyi tuloksena autistinen lapsi, jonka äiti tokaisi ettei ikinä koskaan olisi suostunut jos olisi tiennyt.
Nyt kysyn teiltä: kaduttaako puolisovalinta ja/tai lapsensaanti hänen kanssaan?
Nyt kysyn teiltä: kaduttaako puolisovalinta ja/tai lapsensaanti hänen kanssaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsia on kertynyt tähän maailmaan kuusi. Eikä se ole kaduttanut, vaikka en arvannut, että autismi on yhteinen nimittäjä, ennen kuin nuorimmainen sai monen väärinkäsityksen jälkeen diagnoosin, sillä luulin "hulluuttamme" sukuviaksi.
Olin tietysti "sukuvian" suhteen oikeassa - mutta en todellakaan arvannut, että se oli autismia. Siksi en myöskään osannut ajatella, että lapseni koulunkäyntiongelmien taustalla olisi autismin piirteitä, vaikka olin kyllä lukenut paljonkin autismista ja skitsofreniasta. Jopa aluksi uskoin, kun lasten psykiatrisella osastolla pientä lastani nimitettiin skitsofrenikoksi ja isäänsä psykopaatiksi.
Mutta epäilyksen siemen alkoi itämään, kun lapsen serkulla oli todettu asperger. Ja niin aloin selvittämään, mikä lapsellani todella on. Selvitystyötä pyrittiin kaikin keinoin osastolla estämään. Määrättiin koko perhe terapiaan.
Siitä suosta oli todella hankala nousta. Kallon kutistajat näkivät vain edessään hullun perheen vääristyneen vuorovaikutuksen ja kieltäytyivät tutkimasta neurologista puolta. Lastensuojelulla ja poliisilla uhattiin, kun päätimme jättää tuon todellisen hullujen huoneen, joka kutsui itseään lasten psykiatrian huippuyksiköksi.
Ainoa asia mikä kaduttaa oli lapsen vieminen psykiatrisiin tutkimuksiin. Sitä ei ole tarvinnut katua, että pelastimme lapsen tuosta hullujen huoneesta. Ilman lapsen neurologisia tutkimuksia uskoisin edelleenkin perheeni hulluuteen. Voin olla tyytyväinen kun mysteeri on selvinnyt ja olemme todella iloisesti kokonainen autismin spektrin perhe.
kun ero tuli. Toisaalta lasten tekeminen ei, itse tosin olen assi jolta assipiirteet ehkä ovat periytyneet. Minusta asseissa hyvä puoli on usein älykkyys, yliarvosta älykkäitä ihmisiä ja puoliso ei ollut niin kauhean fiksu. Hänessä viehättikin lähinnä ulkonäkö tutustumisvaiheessa, sekä jotkut luonteenpiirteet jotka kuvittelin hänelle, olen huono ihmistuntija yleensäkin.
Ei lapsiaan voi mitenkään katua. On outoa, että joku edes sanoo sellaista. Itsessä on usein vikaa ja on huono vanhempi, mutta ei lapset siihen ole syyllisiä, että niillä on huono perhe.
"Nyt kysyn teiltä: kaduttaako puolisovalinta ja/tai lapsensaanti hänen kanssaan?"
puolisovalinta, ehkä joskus kaduttaa,toisilla.
mutta tiedottomuus ehkä enemmän harmittaa.
jos tietäisi, voihan ajatella adoptiota.
Toiseksi, hieman ruma kysymys, eiköhän äiti ole paljon useammin syyllinen useisiin ongelmiin,
koska joutuu useille asioille alttiiksi odotusaikanakin.