-reaalikorko voidaan määritellä nimelliskoron ja hintatason muutoksen (=inflaatio) avulla seuraavasti:
r=i-p
jossa p=inflaatio
-koska taloudenpitäjät eivät tunne korkojakson toteutunutta inflaatiota nimellikorkojen määräytymishetkellä, reaalikorkoa joudutaan arvioimaan odotetun inflaation avulla, jolloin
r=i-pe
jossa pe=odotettu inflaatio ja r=odotettu reaalikorko
-lyhyellä aikavälillä hintatason ei odoteta muuttuvan, joten pe=0 ja i=r ts. reaalikorko määräytyy rahamarkkinoiden kautta
-pitkällä aikavälillä reaalikorko määräytyy hyödykemarkkinoiden kautta, josta seuraa, että inflaatio-odotusten muutokset heijastuvat nimelliskoron muutoksina (ns. Fisher efekti)
i=r pe => Di=Dpe
Eli tällä hetkellä ensi vuodelle odotellaan noin 3...4 % inflaatiota.
Nimelliskorko on nyt asuntolainoissa 5%*0,72 (verovähennyskerroin)=3,6%
Eli reaalikorko alkaa olla itse asiassa aika lähellä nollaa.
Inflaatio on yleensä veijari, jota on vaikeaa pysäyttää, kun se lähtee liikkeelle.
Pelkkä tietoisuus inflaation kasvusta riittää helposti hintojen nousuun ja yleistä hintatason nousuahan inflaatio on.
70-luvulla inflaatio lähti öljykriisistä, eli öljyn saatavuudesta ja sen hinnasta liikkeelle. Sitä (inflaatiota) kesti pitkälle 80-luvulle saakka.
Öljyn hinta on ollut näinä päiviä historiallisen korkealla. Onneksi öljyn hinta riippuu dollarista. Heikko dollari merkitsee halvempaa öljyä euroissa.
Entäpä, kun dollari vahvistuisi?
Sanotaan, että parissa vuodessa dollari nousisi euron tasolle ja öljy kallistuisi vaikka vielä nykyisestä 30%.
Bensiinilitran hinta olisi silloin luokkaa 2,4 €/l. Ei nyt ihan tuplaa, mutta ei paljon puutukaan.
Ettei vaan nyt historia toistaisi itseään vähän toisin kuin tuhnun päiväunissa?
En nyt hae ollenkaan tässä omia toteutumattomia haaveitani mallia "tuhnu" toteutuvaksi, mutta tälläinen vaara tässä taitaa olla. Uskoisin sen myöntävän kaikkien, joilla ajattelukalusto on jonkinlaisissa voimissa.
r=i-p
jossa p=inflaatio
-koska taloudenpitäjät eivät tunne korkojakson toteutunutta inflaatiota nimellikorkojen määräytymishetkellä, reaalikorkoa joudutaan arvioimaan odotetun inflaation avulla, jolloin
r=i-pe
jossa pe=odotettu inflaatio ja r=odotettu reaalikorko
-lyhyellä aikavälillä hintatason ei odoteta muuttuvan, joten pe=0 ja i=r ts. reaalikorko määräytyy rahamarkkinoiden kautta
-pitkällä aikavälillä reaalikorko määräytyy hyödykemarkkinoiden kautta, josta seuraa, että inflaatio-odotusten muutokset heijastuvat nimelliskoron muutoksina (ns. Fisher efekti)
i=r pe => Di=Dpe
Eli tällä hetkellä ensi vuodelle odotellaan noin 3...4 % inflaatiota.
Nimelliskorko on nyt asuntolainoissa 5%*0,72 (verovähennyskerroin)=3,6%
Eli reaalikorko alkaa olla itse asiassa aika lähellä nollaa.
Inflaatio on yleensä veijari, jota on vaikeaa pysäyttää, kun se lähtee liikkeelle.
Pelkkä tietoisuus inflaation kasvusta riittää helposti hintojen nousuun ja yleistä hintatason nousuahan inflaatio on.
70-luvulla inflaatio lähti öljykriisistä, eli öljyn saatavuudesta ja sen hinnasta liikkeelle. Sitä (inflaatiota) kesti pitkälle 80-luvulle saakka.
Öljyn hinta on ollut näinä päiviä historiallisen korkealla. Onneksi öljyn hinta riippuu dollarista. Heikko dollari merkitsee halvempaa öljyä euroissa.
Entäpä, kun dollari vahvistuisi?
Sanotaan, että parissa vuodessa dollari nousisi euron tasolle ja öljy kallistuisi vaikka vielä nykyisestä 30%.
Bensiinilitran hinta olisi silloin luokkaa 2,4 €/l. Ei nyt ihan tuplaa, mutta ei paljon puutukaan.
Ettei vaan nyt historia toistaisi itseään vähän toisin kuin tuhnun päiväunissa?
En nyt hae ollenkaan tässä omia toteutumattomia haaveitani mallia "tuhnu" toteutuvaksi, mutta tälläinen vaara tässä taitaa olla. Uskoisin sen myöntävän kaikkien, joilla ajattelukalusto on jonkinlaisissa voimissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.