Haluaisin tietää miksi VL-nuoret yrittävät salata uskoaan ja kiusaantuneena poistuvat paikalta tai sanovat jotain epämääräistä, kun heiltä jotain ystävällisesti kysyy.
Miksi uskoa ei haluta näyttää ulos päin. Mikä siinä on niin salattavaa ja hävettävää?
Lisäksi joskus näkee käyttäytymistä, jolla ehkä yritetään matkia ulkopuolisten puhetapaa. Onko se sisäistä vitsin heittoa vai mitä? Esimerkkinä "bileet" -sanan käyttö seurojen yhteydessä. Myöskin sana firma toistuu aika ajoin.
Asiallisia vastauksia ja VL-nuorilta juuri haluaisin tietää, koska heidän kanssa tämä on tullut minua vastaan.
Miksi uskoa ei haluta näyttää ulos päin. Mikä siinä on niin salattavaa ja hävettävää?
Lisäksi joskus näkee käyttäytymistä, jolla ehkä yritetään matkia ulkopuolisten puhetapaa. Onko se sisäistä vitsin heittoa vai mitä? Esimerkkinä "bileet" -sanan käyttö seurojen yhteydessä. Myöskin sana firma toistuu aika ajoin.
Asiallisia vastauksia ja VL-nuorilta juuri haluaisin tietää, koska heidän kanssa tämä on tullut minua vastaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
-Nuorilla usein itsetunto ei ole niin kouliintunut kuin joillakin aikuisilla. Nuori pelkää tulla parjatuksi.
-Nuori pelkää joutuvansa vastailemaan uskoonsa liittyviin kysymyksiin.
-Nuori tuntee kuuluvansa vl-joukkoon ympäristön vaikutuksesta (passiivisesta painostuksesta), eikä siksi ole valmis tunnustamaan vl-näkemystä julkisesti.
"Firma" (=rauhanyhdistys),"bile" (=seurat) yms. sanojen käyttö voi hyvinkin olla inside-huumoria, mutta se toimii erittäin hyvin myös salakielenä. Siten voi toisen vl:n kanssa keskustella juuri esim. seuroihin menosta "epäuskoisten" kuullen tarvitsematta pelätä paljastuvansa. Vastaavaa salakieltä olen kuullut käytettävän esimerkiksi voimasanojen korvikkeena: törky, jäynä, ärräkkä, taateli, jne.
Myös tervehdys "jumalanterve" korvataan usein "nnnterve", jos asianosattomia on kuulolla.
Riippuu varmaan paljon ihmisistä/paikasta missä tällaista "sisäpiiri-huumoria" käytetään. Suosittua joidenkin nuorten keskuudessa. Sana firma on minullekin tuttu, tosin en itse sitä kyllä käytä. "bileet" kuulostaa kyllä ihan oudolta eikä minusta oikein edes sovi kuvaamaan seuroja. Ihan fiksua olisi tietysti puhua siten että kaikki ymärtäisivät, varsinkin jos joukossa on ihmisiä jotka eivät satu kuulumaan sisäpiiriin tai tunne ko.ihmisiä/uskontoa kovin hyvin.
Siis
firma = rauhanyhdistys
Varmasti löydät myös sellaisia, jotka olisivat valmiita juttelemaan jos olet kiinnostunut tietämään enemmän siitä miten uskomme. Tai vain muuten vain kiinnostunut. Ihan ok. Veikkaampa etä usein nuorten haluttomuus puhua uskomisen asioista on joko a) tunne siitä että joku muu olisi "parempi" juttelemaan b) uskomisen asia ei ole kovin omakohtainen c) pelko siitä että kysyjä on liikkeellä pilkkaus mielellä tms, vaikkei näin toki aina ole.
Sehän on nuorilla monesti niin, että ei vaan haluta erottua massasta. Sitten on se, että monesti saatetaan kiusatakin niitä, jotka tiedetään "lessuiksi". Seuroissahan aina saarnataan sitä, että "uskovaisen" (siis vl) nuoren pitäisi kertoa avoimesti uskostaan ja olla "valona kymän maailman keskellä". Käytännössä se vain menee niin, että vanhoillislestadiolaiset nuoret elävät kaksoiselämää, jossa koulussa ollaan ulkoisesti "maallisia" ja "uskovaisten" seurassa sitten "uskovaisia".
Oma kokemukseni oli se, että ihan avoimesti kerroin olevani vanhoillislestadiolainen ja kuinka perheessäämme on 10 lasta jne. Useimmat suhtautuivat tähän todella asiallisesti, mutta tietysti löytyi ne pari suoraan sanottuna kusipäätä, jotka jaksoivat sen takia vainota ja kiusata. Olin siinä sitten tavallaan kahden tulen välissä, koska tunsin itseni ulkopuoliseksi sekä ns. "epäuskoisten" seurassa että myös näiden kaksinaamaisten bling-bling-muotivaatteet-käydään-firmalla-bileissä -vl-nuorten kanssa.
Ensinnäkin koeta ymmärtää, että he ovat nuoria. Ovat herkässä iässä. Tiedät itsekin, millaista on olla teini ja minkälaisia tuon ikäiset saattavat olla toisilleen. Ymmärrän täysin siinä mielessä miksi he käyttäytyvät noin.
Luettuani aloituksen, sanoisin: Ei mitään uutta auringon alla.
Ei se ole koskaan ollut kovin helppoa se oman uskonsa tunnustaminen.
Muistelkaapa Pietaria - kuinka hän kielsi Herramme Jeesuksen, jopa kolme kertaa! Jeesus tiesi tämän, ja hän sanoikin:
>> Sinä panet henkes minun edestäni? Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ei laula kukko ennenkuin sinä olet kolmasti minun kieltänyt.> Siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte.
helluntalais- ja vapaa kirkko nuoret kertovat uskostaan vapaasti ja avoimesti. Siitä tuo kysymys.
Olen täysin samaa mieltä, että Jumala on hyvä eikä hylkää. Minun uskoni vain laajenee niin, että mielestäni Jumala ei hylkää heitäkään teidän nuoristanne, jotka eivät usko juuri sillä tavalla kuin VL opettaa.
Jumala ei kysy uskonnollista taustaa, siksi usein olen toivonut, että vl-nuoret uskaltaisivat olla avoimempia. Mutta ehkä heitä sitten herkästi kiusataan?
kuten esim kiusaaminen. Nykynuoriso ei hyväksy erilaisuutta. Poikkeuksia tietysti löytyy. Lapsien lukumäärän kertominenkin saattaa olla vaikeaa, ainakin minulle oli silloin nuorena. Ja kaikki joille kerroin olivat ihmeissään, eivtäkä "hyväksyneet"" asiaa vaan sain siitä kuulla usein. Ja sana "lessu" on tuttu. Sitten kun muutin kotoa toiselle paikkakunnalle, en kertonut kellekkään, vain yhdelle joka kysyi. Nyt en ole enää niin nuori ja osaan vapaammin kertoa uskostani, vaikkakaan en koe olevan mikään hyvä puhumaan. Enää en pelkää mitä muut sanovat, nykyään ajattelen että se on heidän oma asiansa mitä ajattelevat. Ja sikuiset ihmiset keskustelevat sivistyneesti, eivät pilkkaa, vaan jos niin ajattelevat eivät sitä suustaan päästä vaan pitävät mielessään. Nuoret taas ovat nuoria. Jokainen varmaan tietää millaista on olla nuori. Tarve olla samanlainen kuin ystävät. Ja joukossa nuorena tyhmyys ttivistyy. Ei käytetä omaa järkeä, ei ajatella omilla aivoilla vaan tehdään niinkuin muut ettei poiketa omasta kaveripiiristä.
Olisikohan tarpeeksi vastausta.