Nyt on ihan pakko purkaa mieltä. Mikä ihme saa ihmiset menemään kurssilla sellaiselle taitotasolle, joka ylittää omat kyvyt aivan selvästi? Nyt en puhu mistään rajatapauksista vaan siitä, että puuttuuko joiltakin täydellisesti kyky arvioida omaa osaamistaan?
Jos mikään yhdessä tehtävä harjoitus ei onnistu, miksi ihminen ei osaa katsoa peiliin ja miettiä olenko oikeassa paikassa?
Ei ole mikään häpeä osallistua alemman tason kurssille useampaa kertaa. Kyllä talokin pysyy paremmin pystyssä kun se tehdään vankalle perustalle!
Kokenut viejä/seuraaja arvostaa paljon enemmän perustan hallintaa kuin sitä, että osaa epävarmasti tehdä muutamia kikkoja.
Jos mikään yhdessä tehtävä harjoitus ei onnistu, miksi ihminen ei osaa katsoa peiliin ja miettiä olenko oikeassa paikassa?
Ei ole mikään häpeä osallistua alemman tason kurssille useampaa kertaa. Kyllä talokin pysyy paremmin pystyssä kun se tehdään vankalle perustalle!
Kokenut viejä/seuraaja arvostaa paljon enemmän perustan hallintaa kuin sitä, että osaa epävarmasti tehdä muutamia kikkoja.
Vastaukset 24
Vanhimmat
koska tällei??
Ei nyt ihan viitsi sormella osoitella henk.koht. julkisella palstalla, joten pidetään keskustelu yleisemmällä tasolla. Ongelma riivaa varmasti monia kursseja.
..eli jos kursseilla ei ole esitietovaatimuksia, ovat ne oletusarvoisesti avoimia kaikille. Jos niillä on esitietovaatimus, tarvittava taitotaso pitää mielestäni testauttaa kurssilletulijoilta.
Osaamatonhan ei osaa arvioida omaakaan taitotasoa, saati sitten muiden tasoa.
Tämä pätee muihinkin aloihin, joissa koulutusta järjestetään. Eli muut opiskelijat, äänestäkää jaloillanne ja antakaa palautetta taitotason testaus- ja näyttövaatimuksien kera, eiköhän tilanne tasaannu sillä.
Jos nyt sitten kuitenkin oli kyseessä provosointiyritys, haluan tässä jo todeta, että sellaiseen tämä kommentti ei ole tarkoitettu vastaukseksi.
Dr. Stihl
Vaatimukset on olemassa, mutta osa lukee niitä ilmeisesti pinkkien lasien läpi.
Testausta ei ole järjestetty. Toki tämä olisi hyvä, mutta kyllä kait osallistujilla pitäisi itselläänkin vähän raksuttaa.
Minä en ainakaan kehtaisi olla mukana jos mikään annetuista harjoitteista ei onnistuisi.
Tuli mieleeni, että videointi olisi kova juttu ;)
Harmitus on aito ja perustuu viime päivien kokemuksiini.
valmis proo, jopa tryyn tasoinen?
Tässä kuvattu tapaus on sellainen, että kuuluisi todella selvästi alkeistasolle, mutta on nyt tullut kompuroimaan jatkotasolle.
Perusaskel hukassa, rytmistä ei tajuakaan jne.
Alkeiskursseilla ne s**tanan tampiot jotka eivät tiedä vielä kumpi on oikea ja vasen monta kuukautta kurssin alkamisen jälkeen.
Alkeistaso on alkeistaso ja siinä saa olla osaamaton, mutta hitaammin oppivien kannattaisi treenata muulloinkin kuin kurssilla.
Tämä on kuitenkin ongelma johon olisi puututtava, vie motivaation opetella yhtään mitään kun puolet kurssilaisista ei muutaman tunnin jälkeenkään osoita minkäänlaisia kehityksen merkkejä. Ei vientikään kehity siitä mihinkään jos ei koskaan edes oikeaoppisella viennillä pari mene oikeata kuviota. Tasotesti 3-4 kerran välein ja jos ei sitä selvitä, pitäisi tannssija häätää kurssilta.
"Tasotesti 3-4 kerran välein ja jos ei sitä selvitä, pitäisi tannssija häätää kurssilta."
Miten itse suhtautuisit kyseisen kurssin järjestäjään, jos he ilmoittaisivat, että SINÄ olet väärällä kurssilla, ole hyvä ja häivy täältä. Menisitkö nöyrästi alemmalle kurssille vai kääntyisitkö kannoillasi ja vaihtaisit paikkaa?
Ei kurssin järjestäjällä ole varaa tällaisia "häädöillä" ihmisten mieliä pahoittaa. "Häädetty" oppilas vetää varmasti herneet nenäänsä ja kailottaa asiasta vielä ympäriinsä, oli "häätöön" sitten syytä tahi ei. On pakko koittaa selvittää tällaiset tilanteet pehmeämmillä konsteilla ja toivottava, että ihmiset osaisivat niiden avulla löytää oman paikkansa.
Ikuisuusongelma.
Perustetaan sitten vaikka uusiryhmä, johon nämä siirretään. Tai sitten perustetaan uusi rinki saliin näille avuttomille. Kyse on vain siitä että nyt ne kehityskelpoiset yksilöt menettävät motivaationsa näiden poloisten kanssa. Ei sekään ole kivaa. Kalliita kursseja nämä kuitenkin on.
...hankalaa on hommaa niin pehmeästi hoitaa, etteikö palkokasvin siemeniä menisi joillekin nenuun.
Kahdellakin sellaisella leirilllä olen ollut, missä (tutulle) miehelle (molemmilla kerroilla eri) tuosta asiasta huomautettiin. Varsin loukkaantuivat, vaikka kaikille muille ko. ryhmässä olleille asia oli täysin selvä.
Tosin olisi sillä jälkimmäisellä ollut yksi nainenkin jatkokonkareista alkeisjatkoon pudotettava, mutta jostakin syystä ei saanut valmentajalta kehotusta. Onneksi vastineeksi sitten oli myös kaksi oikeasti vähintään konkaritasoistakin naista samassa ryhmässä.
Sen tasokokeen pitäminen ei kovinkaan usein ole helppoa, jos vain esimerkiksi kertaluontoinen kurssi (vaikkapa puolitoista tuntia) on kyseessä. Liikaa menisi aikaa siihen.
Sitäpaitsi usein on niin, ettei sillä kerralla ole muita kuin juuri se ainoa taso tarjolla. Ikävä olisi lähettää sadankin kilometrin päähän joku maitojunalla.
Todella vaikeata on.
"Keskitasolle voit mennä kun tunnet jo hallitsevasi alkeet: osaat tanssia perusaskeleella, pysyt suunnilleen rytmissä ja osaat viedä tai seurata muutaman peruskuvionkin."
Ei nuo vaatimukset kovin pahoilta kuulosta, etenkään tuo "pysyt suunnilleen rytmissä".
Totuus on kuitenkin toisenlainen. Perusaskeleen tulisi käytännössä olla jo selkäytimessä. Aikaisemmin ei ole asiaa keskitasolle. Koin tämän omakohtaisesti elikkä jatkan perusaskeleen hiomista, ei siinä sen kummempaa.
Jotkut ottavat nämä tanssikuviotkin aivan liian tosissaan, ainakin tällä palstalla.
Vai mitä mieltä olette käydystä kerkustelusta, jossa nainen antaa pakit hakijalle, jonka ei katso olevan tanssillisesti aivan hänen tasollaan...
Muistakaa kaikki aloittelijat sitten harjoitella kunnolla ennenkuin ryntäätte lavoille ja katsokaa tarkkaan se kohta sieltä hakurivistä... kauheeta!
Tässä ryhmässä vaatimuksena
-perusteet vahvasti hallinnassa
-useampia kausia alkeistasolla
Elleivät perusteet ole hanskassa, haittaa se koko ryhmän etenemistä.
Nyt on kyse harjoittelusta, lavalla toimitaan toisin.
Ja oma tanssikin kehittyy parhaiten sopivantasoisessa ryhmässä.
Sanotaan, että kannattaa soittajana hakeutua sellaiseen bändiin, missä itse on kaikkein heikoin soittaja. Näin kehittyy parhaiten.
Päteeköhän tämä myös tanssiryhmän valintaan?
Mikä oman motivaation kannalta on parasta?
"Sanotaan, että kannattaa soittajana hakeutua sellaiseen bändiin, missä itse on kaikkein heikoin soittaja. Näin kehittyy parhaiten.
Päteeköhän tämä myös tanssiryhmän valintaan?"
Tuo ei sikäli toimi tanssissa, että heikoin lenkki ei pääse käytännössä hyötymään opetetuista asioista. Opetus ei jää odottamaan viimeistä tumpeloa vaan siirtyy eteenpäin. Näin tumpelo ei opi mitään liian kovatasoisessa ryhmässä. Myös muiden asenne treenaamiseen tumpelon kanssa on jo valmiiksi sellainen, että tästä ei tule taaskaan mitään...
Oikeantasoinen ryhmä on sellainen, jossa tanssija ehtii tekemään sovitut asiat ja hieman vahvistaakin niiden mieleen painumista sekä kokeilla eri tapoja suorittaa opetettava asia. Jotta kokeilulle jäisi aikaa, tulee asiat hahmottaa nopeasti.
Niin, en nyt tarkoittanut ihan tumpelotasoa. Ei kukaan ota yhtyeeseensä tumpeloa harjoittelemaan. Kyllä soiton pitää sujua.
Sanotaanko näin, että hyvä ryhmä tarjoaa haasteita.
Eilen olin jo ties monennenko kerran foksin alkeiskurssilla. Taas opin uutta.
Naisia oli hieman enemmän. Seurasin erästä naista, jolla ei askellus oikein lähtenyt... hän siirtyikin kohta jo kahvion puolelle... tauolla hän oli jo poistunut paikalta.
Mikähän ryhmä hänelle olisi oiva paikka harjoitella. Itsetunto ei hänellä ehkä ollut korkeimmillaan ja kynnys tulla seuraavalle kurssille kasvoi varmasti.
että kyseinen naisihminen pettyi alkeiskurssilla kokeiltuaan. Sama tietenkin voi sattua muissakin harrastuksissa. Pitää kokeilla monia lajeja, jos vaikka löytyisi se omin.
Kaikista ei ole motoriikkaa ja rytmitajua vaativiin suorituksiin. Mutta onhan harrastuksia muitakin: hiihto, kävely, pyöräily, vaeltelu, marjastus, luonnon tarkkailu, penkkiurheilu, viinien maistelu, lukeminen jne.
Tanssin harrastamisen aloittaminen siksi, että pitää paikata jo valmiiksi huonoa itsetuntoa, on riskivalinta. Vieläkin pahempi on tilanne, jos yrittää paikata ihmissuhdeaukkoja oletetulla tanssiharrastuksen positiivisella vaikutuksella pariutumiskelpoisuuteen. Ei, ei ja vielä kerran ei !
Suosittelen, että kiinnostunut laittaa muut asiansa kuntoon ensin, silloin ei tanssiharrastukseen tule muiden tavoitteiden painolastia mukaan. Toisaalta, kun ei ole kiihkeää haavetta jonkin tietyn asian täyttymyksestä onnistuneen kurssitusketjun ja tanssipaikoila tapahtuvan harrastamisputken päässä, tällöin voi kokea tansikurssilla sellaisen latteuden ja arkipäiväisyyden tunteen, ettei se nyt niin kummoista ollutkaan, ja voi jopa päättää ihan leppoisasti, ettei tanssi sittenkään olisi minun lajini.
Dr. Stihl
"Kaikista ei ole motoriikkaa ja rytmitajua vaativiin suorituksiin"
Tämä on mielestäni valitettava totuus. Tanssin alkeiskurssilla käy väkeä, joihin ei se rytmi ota millään... jalat menee ihan omaa latuaan!
Olen harrastanut soiton lisäksi hiihtoa. Arvelen, että noista harrastuksista on erittäin paljon hyötyä tanssia ajatellen.
Et voi soittaa ainakaan yhtyeessä jos sulla ei sitä rytmitajua ole. Et oikein pysty hiihtämään etenkään luistellen, ellei sulla käsien ja jalkojen motoriikka toimi rytmissä. Lisäksi hiihdon avulla voi kerätä kuntoa ja kehittää lihaksia monipuolisesti, mitä taas tanssissa tarvitaan.
Suosittelen kaikille hiihtoa hyväksi oheislajiksi tanssiin ja päinvastoin!
"Suosittelen kaikille hiihtoa hyväksi oheislajiksi tanssiin ja päinvastoin"
Tuo on totta. Tanssissa tehdään samanlaisia vartalonkiertoja kuin hiihdossa. Toisille tuntuu olevan ylivoimaista kääntää ylävartaloa ja lantiota sisäänpäin, mutta eri suuntiin (siis kuten perinteistä hiihdettäessä).
Runkatessa viet välillä varviin vasurilla
Sauvakävely ja nyrkkeily ovat aivan loistavia koko kehon liikehdinnän kehittäjiä.
Varsinkin nyrkkeily, missä oikeaoppinen isku alkaa varpaista ja päätyy rystysten kautta sentin verran oletettua kohdetta sisemmäs.
Itse olen huomannut että boksaustreeneissä säkkiä hakatessa tulee automaattisesti liikuttua treenimusiikin tahtiin, joten rytmitajukin kehittyy.
Pitääpä vaihteeksi kirjoittaa tännekin kun tuli niin hyvä aihe! Itsekin olen harrastanut nyrkkeilyä ja se on toden totta hyvä rinnakkaislaji tanssiharrastukselle! Oikeaoppisessa nyrkkeilytekniikassa tulee varsinkin tanssista tuttu vastaliike hyvin rutiininomaiseksi koska lyönnit lähtevät juuri samalla vastaliikkeellä niinkuin sanoit; -jaloista asti ponnistaen!
Lisäksi sanoisin että varsinkin lattaritekniikan harjoittelusta on paljon hyötyä nyrkeilyyn sillä nyrkkeilyssä tarvitaan auki olevaa lantionseutua ja ylävartaloon liikkuvuutta jota kumpikin laji lisää! Tanssissa ollaan paljon päkiöillä ja opitaan liikkumisen keveyttä sekä nilkkatyöskentelyä, mikä nyrkkeilyssä on ensiarvoisen tärkeää suhteessa liikkumiseen, päkiöillä liikutaan ikäänkuin tanssahdellen tosi paljon!
Nyrkkeily ja tanssi kumpikin lisäävät hyvi nja toisiaan tukevasti koordinaatiota ja yleistä vartalonhallintaa. Tiedän että jotkut kilpanyrkkeilijät ovat vetäneet salsatreenejä oheisharjoitteluna! tasapaino kehittyy kummassakin sekä etenkin rytmitaju on kummassakin tosi tärkeää!
Nämä kaksi lajia sopivat aivan loistavasti yhteen!
Hei!
En käy itse kovin paljonkaan tanssimassa vielä, mutta olen aloittanut lavatanssin alkeiskurssin. Meidän porukassa on joitain, jotka ovat käyneet alkeiskurssit aiemminkin. Olisko se vaan niin, että osa alkeiskurssin käyneistä eivät vaan ole tulleet harjoitelleeksi lavoilla alk.kurssilla oppimaansa ja sitten loogisesti (?) etenevät jatkokursseille, kun ne alkeet tuli jo opittua. Onko se niin vakavaa:) jos/kun se parinvaihto sujuu yleensä kursseilla hyvin?