ku meiän. poika 4,5kk eikä oo koskaan viihtyny yksin missää eikä viihdy edelleenkään. aina saa olla pitämässä kauheeta teatteria että viihtyis ees hetken sitterissä istuen.. jumalauta! alkaa vähän pinna palaa ku kokoajan kannat, kävelet tai muuten vaan heilut.. miten sen saa oppimaan olemaan yksin esim, leikkimään jumppamatolla ees sen aikaa että äiti voi laittaa ruokaa, käydä rauhassa vessassa, purkaa rauhassa kauppakassit.. voi jessus!!! empäois uskonu että sen vauvan kanssa tulee olemaan näin hankalaa, yksin kun olen useimmiten kun ukko aina töissä.. ja sillonku mies kotona niin en varmana pidä sylissä vauvaa.. aaarrgghhh..
että näin meillä!!!
että näin meillä!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksin... Elikkäs käy vessassa, pura kauppakassit.. ei se vaavi siihen kuole jos hetken joutuu yksikseen älisee. Kokeile vaikka jotain musiikkia ja värikkäitä kirjoja. Ite oon koittanu elää mahd normaali elämää vaavin kaa.. en sirkustemppuile hänelle mutta olen kyllä vieressä.. ja jos käyn vessassa niin höpöttelen sieltä vauvalle enkä siitä mitään huonoa omaatuntoa pode että omiakin askareita on tehtävä :) Jaksamisia teille..
Meijän poitsu on kohta 5kk eikä oo n. 3-4 viikkoon viihtyny enää kovin hyvin lattialla tai sitterissä, vaikka 2-3kk ikäisenä viihtyi pidempään. Eikä aina auta vaikka olisit mukana leikkimässä.
Oon huomannu et poitsu tarvii untakin nyt enemmän, kai uuden oppiminen väsyttää ja hampaitakin voi olla pukkaamassa. Meillä nukutaan vähintään 2h välein päikkärit päivällä ja yöunille 19-20. Kantoliina on meillä ollut pelastus, poika kun viihtyy siinä keikkuen kun äiti tekee kotihommia ja yleensä nukahtaakin siihen. En myöskään ala väkisin lasta viihdyttämään ja välillä jätän yksin känisemään, kun käy esim. vessassa.
Tän ikänen vauva on tosi kiinnostunu kaikesta uudesta, koita ottaa se positiivisena asiana, vauvasi on tiedonjanoinen ja utelias=) Ja myös se on toisaalta ihanaa ja hyvin normaalia että vauva haluaa sinun seuraasi. Jos vauvasi ja itse jaksatte, käy ihmisen ilmoilla, perhekahvilassa tms. Kokeile kantoliinaa tai rintareppua. Oon huomannu että vauva tietyllä tavalla tankkaa läheisyyttä ja hetken sylissä oltuaan jaksaa ehkä hetken taas itekseen. Tsemppiä teille, et ole yksin!=)
Meillä on ollut vaativa vauva ja on osin vieläkin. Tosin nyt kun osaa jo istua ja harjoittelee kävelemään tukea pitkin, ei enää tarvitse kanniskella! HUOMATTAVASTI on helpompaa. Pystyy jo tiskailemaan helpommin yms. kun toinen leikkii sillävälin lattialla, edes pienen ajan.
Kannoin häntä rintarepussa ihan päivittäin ensimmäiset puoli vuotta. Ilman reppua en olisi pärjännyt niin hyvin sillä selkä oli koetuksella. Vain pieniä aikoja viihtyi lattialla. Silti motorinen kehitys on ollut nopeaa.
Osta rintareppu ja voit tiskata tai siivoillakin siinä samalla. Sanon kuitenkin, että noin pari kuu kautta ja helpottaa huomattavasti, kun vauvasi oppii itse istumaan lattialla!
Tuo kirjoituksesi voisi olla helposti minun kirjoittamani sillä erotuksella, että meidän vaativa tapaus on tyttö. Ensimmäiset noin puoli vuotta oli niin hermoja raastavaa juuri sen takia, ettei tyttö olisi hetkeäkään ollut missään yksin. Vain sylissä oli hyvä olla ja lattiallakin viihtyi muutaman sekunnin, jos muisti itse hänelle pitää jotain sirkusta!! Ruoan laitosta oli päivisin edes turha haaveilla, kun mies ei ollut kotona. Mullakin on niitä tuttuja, jotka neuvoivat jättämään lapsen vain kylmästi yksin ja antaa hänen huutaa. Eihän se toki siihen kuole, mutta olen kyllä sitä mieltä, että juurikin se, että jaksoin humpata vauvan kanssa sen puoli vuotta, sai aikaan sen, että nykyään hän viihtyy lattialla ja jopa täysin yksin ja viihdyttämättä :) Toki myönnettäköön, että välillä vauva oli pakko jättää lattialle huutamaan, kun oli yksinkertaisesti pakko tehdä jotakin. Kummasti sitä vain oppi toimimaan yksikätisesti, kun vauva roikkui toisessa kainalossa.
Eli et todellakaan ole yksin. Kyllä teilläkin varmasti helpottaa pian, tosin se on tuossa vaiheessa laiha lohtu, kun toisen kanssa elää tiiviissä symbioosissa päivät läpeensä.
meillä jo melkein 10 kk poika, mutta aina ollut oikea sylivauva. ärsytti kun jotkut kaverit marmatti että anna sen huutaa, mutta ei minulla semmoiseen ole sydäntä. mieheni on afrikkalainen ja siellä naiset kantavat lapsia todella pitkään AINA mukanaan ja tekevät kaiken pienimmän lapsen kanssa, eikä heistä ole tullut mitenkään pilalle lellittyjä. joten hommasin itselleni kantorepun, jossa kannan poikaa jos tarvitsen kahta kättä. luulen että kaikille uusille äideille vauvojen vaativuus tulee yllätyksenä, niin se tuli myös minulle. eipä ole sitterille hirveästi ollut käyttöä! mutta kyllä siihen tottuu, ja kun muuttaa hieman omaakin asennettaan, niin päivät sujuvat hienosti. jaksamisia kaikille!
Meillä myös hyvin vaativa tyttö 6 kk. Varsinkin ekat neljä kuukautta olivat rankkoja itkuineen ja kanniskeluineen. Nyt vähän helpottamaan päin, ehkä juuri siksi, että olen aina kuin orja vastannut vauvan tarpeisiin ja vauva alkaa nyt ymmärtämään, että "äiti tulee kohta". Viihtyy pikkuhetkiä leikkimatolla leluineen tai sängyssä mobilen alla ja jopa sitterissä, kun odottaa puuronsa tai soseen valmistumista.
Keittiöhommia tehdessä kannattaa ottaa sitteri mahdollisimman lähelle, jotta vauva voi seurata puuhia ja laulaa samalla... Rintareppu on meillä ulkoillessa jatkuvassa käytössä (vauva ei viihdy vaunuissa), joten en ole käyttänyt sitä enää sisällä. Kantoliinassa meidän neiti ei viihdy, kun siinä tulee liian kuuma.
Mites muiden vaativien vauvojen nukutus ja nukkuminenn onnistuvat? Meillä ei osaa nukahtaa vielä itsekseen, ainoastaan tissi suussa. On herkkä häiriintymään pienestäkin äänestä ja heräilee siksi aika usein. Perhepeti on ollut iso pelastus. Tassuttelua on kokeiltu ja joskus harvoin se jopa toimiikin.
Lohduttautua voi sillä, että vaativat vauvat ovat kuulemma älykkäitä ja vaativuudellaan maksimoivat vanhemmilta saamansa läheisyyden ja perusturvallisuuden.
on alkanut pikkuhiljaa onnistua niin, että jätän pojan ( perjantaina 5kk ) tissittelyn jälkeen itekseen sänkyyn, yleensä tutti suussa, paijaan hetken ja melko usein poika nukahtaa omia aikojaan hetken "höpöteltyään". Yleensä nukahtaa kyljelleen ja päällimmäisellä kädellä pitää olla jotain kauhottavaa ja rutisteltavaa ja laitankin siihen peiton myttyrälle. Perhepedissä meilläkin nukutaan ainakin siihen asti kun poika syö öisin.
Yöllä teen tassuttelua, kun herää ja kokeilen ainakin jos nukahtaisi ilman rintaa tutin kanssa. Syö kyllä n. 2 kertaa.
Itsekin koen, että kun olen aina vastannut vauvan itkuun heti, niin nyt poika on alkanut ymmärtää että kyllä äiti tulee kohta ja on rauhallisempi kuin pienempänä.
Vaunut ei oo poitsun lempipaikka edelleenkään, mutta oon sitkeesti yrittäny sinnekin nukuttaa ja ainakin, jos hetkeksi nostaa pihalla syliin ja laskee takas vaunuihin niin yleensä sinne nukahtaa. Tutti on ollu iso apu meillä nukuttamisessa, kun sitä käytetään vain silloin, kun tosiaan olis tarkoitus nukahtaa. Pienempänä äiti oli tuttina, nyt vasta on ruvennut sitä enemmän huolimaan.
Miten teillä päiväunet nukutaan?