Hei,
kaipaisin neuvoja miten auttaa alkoholistia raittiiksi? Omaa halua häneltä löytyy mutta repsahdukset pelottavat... On humalassa agressiivinen ja kiukku purkautuu yleensä ainakin kotiin tulon jälkeen. Ns. entisiltä alkoholisteilta ja/tai puolisoilta kaipaisin neuvoja.
kaipaisin neuvoja miten auttaa alkoholistia raittiiksi? Omaa halua häneltä löytyy mutta repsahdukset pelottavat... On humalassa agressiivinen ja kiukku purkautuu yleensä ainakin kotiin tulon jälkeen. Ns. entisiltä alkoholisteilta ja/tai puolisoilta kaipaisin neuvoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eipä mitenkään muuten.
Saarnaaminen saati asiallinen valistaminen juopuneeseen tai krapulaiseen päähän ei auta mitään.
Samalla täytyy ehdottomasti tehdä selväksi alkoholismin ja alkoholin nauttimisen seuraukset suhteelle ja kärsivälle osapuolelle ja tehdä ehdottomasti selväksi että tämä kaikki EI ole hyväksyttävää ja että kärsivä osapuoli ei aio kärsiä enää yhtään. Täytyy keskustella tietenkin myös alkoholistin hyvinvoinnista, mutta ehdottomasti myös kärsivän osapuolen hyvinvoinnista. Tämä täytyy keskustella sopivana päivänä jolloin alkoholisti on keskustelu- ja ymmärryskykyinen.
Ja kärsivän osapuolen tulee todella myös käytännössä kunnioittaa itseään ja huolehtia itsestään. Jos aina vain asettaa alkoholistin tai suhteen etusijalle (eli myös alkoholistin juodessa ja vahingoittamassa muita) niin siitä kärsivät kaikki.
Ulkopuolinen apu on tärkeää koska perheen sisällä alkoholistille ei synny niin suurta sitoutumista raitistumiseen vaan repsahtaminen on paljon helpompaa.
Jos mies pahoipitelee sinua niin mene pian lääkäriin ja sen jälkeen poliisiasemalle rikosilmoitusta tekemään. Et saa hyväksyä tai vähätellä miehen väkivaltaisuutta tai mitään muutakaan joka vahingoittaa sinua.
Hae myös itsellesi tukea ja huolehdi ensisijassa itsestäsi koska miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus vahingoittaa itseasiassa enemmän sinua. Vahingoittaa toki miestäkin, mutta tästä itsensä vahingoittamisesta mies on itse vastuussa. Et sinä.
ei siinä paljon mitään voi itse tehdä,no tietysti tukeminen ja muu sellainen.Tiedän kaverin mikä juopotteli päivittäin noin 2v sitten oli vuoden tauko ja taas alkoi kaikki alusta,talo myytiin josta maksoi onneksi velkojaan pois ja loput meni n.11000€ viikossa,kärynnyt ratista 2 kertaa,on eronnut ja lapset eivät halua olla oikein missään tekemisissä.Kaikkea on yritetty mutta mikään ei auta,nyt sen ajatus maailmakin on muuttunut ihan ihmeelliseksi,aivan typeriä juttuja tulee,koko ajan kyllä lupaa parantaa tapansa mutta ei onnistu,kaikki rahat minkä jostakin irti saa niin kaljaan menee,aina vain pahenee,pakkohoitoon ei saa millään.Minun ehdotukseni on että jätä koko mies,kohta olet hermoraunio,ei se paremmaksi muutu
Lisäyksenä alkuperäiseen kysymykseeni vielä olis että onko kuningas alkoholille kerran menetetty mies ikuisesti toivoton tapaus? kuten vastauksista huomaa yleisin vastaus tuntuu olevan että anna olla et voi tehdä mitään tai et uhohda koko mies... En haluisi millään menettää toivoa kyseiseen selvänä aivan ihanaan ihmiseen...
kysymyksiä...
Olin sekakäyttäjän kanssa avoliitossa 5v. joten on kokemusta siitäkin. Hän oli mitä ihanin selvinpäin ja oltiin rakastuneita. Retkahduksia tuli aina enenevään tahtiin, vaikka yrittikin olla selvänä välillä. Pettymys oli kerta kerralta suurempi. Humalassa ja harhaisena hän löi ja huoritteli, mutta seuraavana päivänä tulikin kukkapuskaa, runoa ja katumusta. Sovinnonteko oli suloisen katkeraa.
Kaikesta huolimatta elämäni paras päätös oli jättää hänet. Vaikeata se oli silloin ja itkettiin molemmat. Tästä on jo yli 10v. aikaa ja nyt kun näen joskus häntä, hän on ihan puliukko-asteella työttömänä ja yhä vieläkin hänen charminsa tehoaa naisiin ja "pelastajia" hänellä on yrittänyt olla moniakin.
Jos miehesi ei tosissaan yritä raitistua, niin et sinäkään siihen pysty. JOS hän taas hakeutuu hoitoon ja sitoutuu esim. AA:han pari kertaa viikossa, niin hyvä. Siis hänen täytyy lopettaa kokonaan juominen, eikä vain tehdä lupauksia määräämättömiksi ajoiksi. Se on raskasta sinullekin, kun ei tiedä milloin se taas alkaa.
Kotoakin on minulla kokemusta. Isäni joi niin kauan kuin jaksoi ja kun ei enää jaksanut, tappoi itsensä. Äitini pysyi kuitenkin hänen rinnallaan yli 30v. mutta kärsi tavattomasti. Nyt äidillä on raitis mies ja he ovat onnellisia, vaikkakin vanhoja ja fyysisesti kremppaisia.
Kaikkea hyvää sinulle. Muista, että sinulla on vain tämä yksi elämä. Ja voimia, päätitpä niin tai näin.
pidän parhaana auttamistapana auttamisen lopettamista. Alkoholiongelmaisen on jouduttava kohtaamaan juomisensa seuraukset. Aggressiivisuutta ei tarvitse sietää lainkaan.
Craft-mallia koulutetaan tietääkseni sekä Myllyhoitoyhdistyksessä että A-klinikoilla. Itseäni tuo malli ei oikein vakuuttanut, mutta minulla ei olekaan kokemusta alkoholistin läheisenä olemisesta, joten en ole paras mahdollinen vertaistuen tarjoaja.
Tässä pari linkkiä:
http://www.myllyhoito.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010698
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/606/craft.html
samanlaisessa tilanteessa olleet läheisensä juomisesta kärsivät ovat tutustuneet ja lähteneet seuraamaan AL-ANON-ohjelmaa. Sieltä avun etsiminen vaatii ennakkoluulotonta suhtautumista alkoholismiin ja siellä tarjolla olevaan ratkaisuun.
Tiedän useita tapauksia joissa vaimo on lähtenyt AL-Anon ryhmiin ja alkanut hoitamaan itseään, juova puoliso on aikansa juotuaan ja ihmeteltyään ,kärsittyään tarpeeksi, hakeutunut AA:ryhmiin toipumisen tielle.On tietysti juovia naisia ja mies hakeutunut AL-Anoneihin. Joku viisastelija voi väittää ettei tää pidä paikkaansa,mutta Tämä On Totuus. Ps. Hoidan omaa alkoholismiani AA:ryhmissä
Kuten sAAmari ylempänä jo kirjoittikin, parhaiten auta kun et auta ollenkaan.
Kaikki auttaminen on todellisuudessa vain juomisen mahdollistamista.
Koska elät juopon kanssa samassa taloudessa, joudut tulevaisuudessakin törmäämään näihin retkahduksiin.
Kaikkein paras keino onkin jättää juoppo silloin juomaan yksin. Aina kun retkahdus tulee, lähdet jonnekin sukulaisiin asumaan, annat juopon juoda yksin ja mikä tärkeintä, kärsiä yksinäisenä krapulansa.
Krapulassa juoppo on haavoittuvaisimmillaan.
Se, että perhe tai puoliso on "sillä aikaa" lähtenyt pysäyttää juopon ihan varmasti, ainakin hetkeksi. Koskaan ei tiedä milloin "se" lamppu krapulaisissa aivoissa syttyy ja juoppo päättää lähteä hakemaan apua itselleen.
Sinun täytyisikin keskittyä itseesi ja omaan jaksamiseesi.
Vaikka asutkin juopon kanssa, sinun pitäisi elää myös omaa elämää, jota juopon itsekeskeiset mielen purkaukset eivät saa rajoittaa.
Entisenä avopuolisona voin taata sinulle, ettet voi tehdä mitään auttaaksesi juoppoa raitistumaan. Sen voi tehdä vain juoppo itse.
Oma avolittoni oli muuten onnellinen ja mies kaikin puolin ihana ja rakastettava ihminen. Siksi suhteen päättyminen tuntuikin alkuun niin vaikealta ja epäoikeudenmukaiseltakin. Vähitellen sain itselleni selvitetyksi, että koska miehessä ei ollut tarpeeksi halua selättää kuningas alkoholia, en minäkään sitä voinut yksin tehdä. Oli vain pakko myöntää, että hävisin kisan alkolle.
Elämä on joskus tosi julmaa, mutta sitä lyhyttä omaa elämää ei kannata kauaa haaskata juopon hyysäämiseen.
Hei.
Minun tarinani on pitkä, mutta yritin kaikkeni ja sukulaiset yrittivät myös. Tänään ollaan tilanteessa, että dementiayksikköpaikka on hänellä edessä. Kuusi raskasta viikkoa on ollut sairaalassa. Magneettikuva kertoi, kuinka on tuhoutunut aivoissa.
Tsemppi tietenkin ja toivon parasta, mutta älä jää seuraamaan, vaan hae uusi elämä. Minua kaduttaa kun en ajoissa lähtenyt, kun joudun nyt seuraamaan hänen ahdistusta.
Olen kanssasi samanlaisessa tilanteessa. Olen katsellut alkoholistimieheni juomista nyt vuoden ajan (silloin tilanne muuttui mielestäni runsaasta juomisesta alkoholismiksi).
Viikko sitten tein ratkaisun auttamatta olemisesta. Tie tähän oli pitkä, mutta vihdoin aika oli kypsä "henkiselle erolle" pelkäämisestä, huolehtimisesta, valheista, myös miehestäni (?). Oma olo on parempi jo nyt! Ja olen saanut osan itsestäni takaisin. En vielä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kädet kyynärpäitä myöten ristissä TOIVON, että mieheni ymmärtää ITSE hakeutua hoitoon. Minä sille asialle mitään voi tehdä. Minun tekemiseni tai tekemättä-jättämiseni eivät häntä raitista. Joten aion nauttia muusta elämästäni! Ja jotenkin virtaa sille kaikelle muulle tuntuu olevan enemmän, kun ajatukset ei lakkaamatta ole miehessä, pelossa, huolehtimisessa.
Toivon sinulle NIIIIIIIN paljon voimia ja jaksamista - en voimia ja jaksamista auttaa miestäsi vaan itseäsi! Ja miehellesi voimia ymmärtää!