suhteen... Mitä tehdä, kun luokan 13-14-vuotiaille pojille ei ole syksyn mittaan auttanut luokanvalvojan, rehtorin ja kotiväen puhuttelut erikseen ja luokan kesken yhdessä? Käytöstä tietty luvataan puhuttelutilanteessa parantaa, mutta taas vähän ajan päästä roikutaan käytävän telineissä, haukutaan luokkatovereita, mölistään tunnilla, mollataan toisia... jne. jne. Tuntuu, että keinot on jo lopussa ja koko luokka kärsii parin oppilaan touhuista, kotiväki on riekaleina ja opettajat eivät kanssa jaksa enää. No, ehkä me opet ollaan uusavuttomia, kun ei näitä pojankolttosia saada aisoihin, mut olisko jollakulla jotain keinoa auttaa meitä uusavuttomia, jotta meistä tulisi vanhoja tekijöitä ;) ?
neuvot lopussa
"hankalien" tapau...
111007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä on onni omistaa koulussa useampi erityisopettaja. Muutama hankala tapaus on ollut väliaikaisesti kokonaan erityisopettajan hoteissa kun ei yleisopetusryhmässä olo ole onnistunut. Välillä sitten kokeillaan palauttaa opetusryhmäänsä, koska kyllä oppilaat kuitenkin pääasiassa haluavat olla omassa luokassaan mieluummin. Jonkun aikaa menee taas paremmin, mutta mahdollisesti joutuu sitten takaisin erityisopelle.
Tämä on ainakin havaittu rauhoittavan opetusryhmää kun on mahdollisuus poistaa oppilas, joka ei sanomisista usko.
En ole alkuperäinen, mutta meillä ei ainakaan pääse osa-aikaiseen erityisopetukseen käytösongelmien takia. Pienryhmästä ei kai haluta tehdä "tarkkista", ja mitään oikeaa tarkkista ei myöskään ole. Että ei ole keinoja meilläkään...
Ei muuta kun keräämään roskia ja natsoja lähimetsistä ja teidenvarsilta. Välitunnilla toisten nähden pesemään koulun ikkunoita tms. Ainakin meillä joskus oli niin ja oppilaat kokivat sen noloksi.
Joku tuolla luettelikin koulun puuttumiskeinot, joihin ei kuulu työn teettäminen. Jos oppilas ei itse halua esimerkiksi korvata jälkkää työnteolla, ei siihen ole oikeutta pakottaa. Jos lähtee sille tielle, on parhaassa tapauksessa vanhempien lakimiehet kimpussa. Semmoista se on nykyään.
Juuri tätähän se opetustyö nykyään on. Suurin osa ajasta menee oppilaiden ojentamiseen, kasvattamiseen. Säälittää kyllä ne oppilaat, jotka oikeasti haluaisivat opiskella ja oppiakin jotain. Minne nuo häiriköt nykyään laitettaisiin ?!! Integraatiota on itse enää kannata. Kyllä jokin muu paikka näille pitää olla. Erottaminen ? Kotiopiskelu ? En tiedä.. Vanhemmat myös vastuuseen. Heidän velvollisuutensa on ensisijaisesti kasvattaa, koulu tukee kasvatustyötä..
Opettajilla on käytössään:
- puhuttelu
- opetuksen epääminen
- jälki-istunto
- määräaikainen erottaminen (rehtorin kautta johtokuntaan - ymmärtääkseni)
Jos vanhemmat eivät kykene hoitamaan lapsiaan, on mahdollista olla yhteydessä sosiaalitoimeen koulukuraattorin kautta. Tämä tieto pistää usein vanhemmat kykenemään. Voit tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos vanhemmat eivät saa lastaan kuriin - ihan oikeasti näin voin toimia ja suojella omaa työtään ja muita oppilaitaan.
Erityisopetus ei ole "kaatopaikka", mutta voi toimia herättäjänä. Jonkinlainen "parkki" näille omituiselle otuksille olisi tarpeen.
Rajaahan he hakevat, joillekin sen täytyy olla aika raju.
eipä paljon auttanut... siis ihan siksi, että ensinnäkin puhutteluja on pidetty niin luokanvalvojan kuin aineenopettajien kuin rehtorin kuin vanhempien puolesta. Pelkkä puhe ei näytä enää tehovan.
Jälki-istuntoa on aika vaikea antaa käytännön järjestelyjen takia, koska suurin osa oppilaista on kyydityksessä, joten jos heidät jättää jälkkäriin, niin kyyti kotiin pitäisi taata - mihin tietysti koululla ei ole varaa.
Erityisopetusta ei juurikaan ole. Noin kerran viikkoon voisi jonkun oppilaan saada erityisopettajalle, mutta ei sen useammin eikä välillä tuota yhtäkään kertaa.
Parkkia ei ole, koska ei ole työntekijöitä tuollaiseen - tällä hetkellä tosin olisi pari avustajaharjoittelijaa, mutta taas tulee kai se vastuukysymys vastaan, eli heidän vastuulleen ei oppilaita voi jättää. Ja hekin ovat avustajina suurimman osan päivästä tietyn luokan oppitunneilla, joten eivät läheskään aina olisi edes käytettävissä juuri mun luokan tarpeisiin.
Vanhempien kanssa yhteistyö kyllä sujuu, ovat samoilla linjoilla koulun kanssa, mutta kotonakaan ei enää ole keinoja parantaa lasten käytöstä, kaikki mahdollinen on jo tehty. Keskusteluja tietysti yhä edelleen käydään, mutta kuten koulussa, myöskään kotona ne eivät tunnu tehoavan. Kotonakin aletaan olla poikki. Onneksi sentään jaksavat vielä mun soitteluita... ite yritän kyllä aina sanoa edes jotakin positiivistakin kyseisistä oppilaista...
Kuraattorikin, samoin kuin psykologi, ovat tässä asiassa mukana, mutta en oikein tiedä tuosta, voisiko hän tehdä sossuun lastensuojeluilmoituksen, jos vanhemmat tosissaan ovat mukana kasvatustehtävässä eivätkä laiminlyö lastaan... Ja mitä se sitten auttaisi? Sijoitettaisiinko lapsi toiselle paikkakunnalle toiseen kouluun - missä lapsi taas rupeisi häiritsemään uuden koulun tunneilla?
Opetuksen epääminen? Millä tavalla opetusta voi evätä, jos oppilas on kuitenkin koulussa? Luokasta oppilaan voi joksikin aikaa poistaa, mutta ei kai "opetusta" voi kokonaan käytävään siirtää 1-2 oppilaan kohdalta... ja tiedä, mitä he siellä käytävässä sitten keksivät. Opettajan vastuulla kai on, jos satuttavat käytävällä itsensä.
Miten muuten tuo erottaminen käytännössä tapahtuu, minkälainen käytöksen tulee olla, jotta koulusta voidaan oppilas erottaa? Entäs jos kotona ei ole ketään vanhempaa valvomassa lastaan, vaan ovat normaalissa päivätyössä? Voiko lapsen erottaa koulusta ja antaa olla kotona päivät, jos vanhemmat eivät ole kotona?
Jos käytös ei ole enää normaalia, mutta psykologilta ja kuraattorilta ei ole tullut mitään lähetettä esim. neurolle, niin voiko opettaja yrittää saada lähetteen jonnekin tutkimuksiin, jotta saataisiin tieto, voisiko kyseessä olla ADHD tai jotain muuta? Tuleeko ADHD-nuori siirtää erityisluokalle vai jatkaako hän kuitenkin yleisopetuksen puolella?
MIKSI OPETUSHARJOITTELUSSA EI OO TÄLLAISIA ASIOITA?? Tuntuu välillä, et on tosi yksin näitten asioiden kanssa, kaikki opettajat aina kertoo lisää ja lisää, mitä valvontaluokan oppilaani ovat taas tehneet ja kyselevät, oonko ollut kotiin yhteydessä. Siinä se. Ei paljon auta. Rehtorilta ei tuu mitään konkreettista. Terveydenhoitaja on ollut tähän asti ainut, kenen kanssa ollaan asioita pohdittu yhdessä konkreettisesti, mutta hänkään ei ole koululla kuin tiettyinä päivinä. Blaah.
Tulipa vuodatettua. Jokohan jaksaisi ruveta katsomaan huomisen tunteja ja miettimään, millä aktivoivilla menetelmilllä saan oppilaat positiivisesti mukaan mölisemättä turhia.....
Kirjoitin ihan tarkoituksella koulun keinot luetteloon. Siinä ne meidän raamit on, vaikka sitä kuinka toivoisi muitakin työkaluja ongelmallisten nuorten auttamiseen. Nuo mahdollisuudet meille on kuitenkin annettu eikä muuta.
Jos erkkaa ja parkkia ei ole, niin sitten niitä ei ole. Kuraattori voi soittaa kotiin ja keskustella sosiaalityöntekijän näkökulmasta koulun toimenpiteistä. Lastensuojeluilmoituksesta puhuminen on yksi puheenaihe muiden joukossa. sen voi ja se on hyvä ottaa esille, koska se on meidän virkamiehen velvollisuuksissammekin.
Tämä kuulostaa rajulta, mutta vanhempia on välillä hyvä myös syyllistää. Huollettaviensa kouluuntulo on heidän vastuullaan. Koulu ei siitä huolehdi vaan se on vanhempien tehtävä. Jos he epäonnistuvat siinä, heidän kuuluukin tuntea siitä syyllisyyttä ja hakea apua. Tosin oikea osoite heidän kasvatuspulmiinsa ei ole koulu vaan sosiaalitoimi. Opettajan kannattaa rajata itseään ulos kodin kasvatuspulmista, se ei ole meidän tonttiamme.
Opetuksen epääminen on sitä, että vanhemmille soitetaan kesken työpäivän, että olkaa ystävälliset ja tulkaa hakemaan lapsenne kotiin, sillä hän häiritsee luokkatyöskentelyä eikä usko puhuttelua. Useinkaan tätä ei tarvitse tehdä kovin montaa kertaa. Koululaki antaa oikeiden opetuksen epäämiseen ja se on oikein mainio keino ja koska huoltajat ovat vastuussa lapsensa koulunkäynnistä heidän kuuluu huolehtia, että oppilas opiskelee tarpeelliset asiat heidän johdollaan.
Kaikkein törkeimmissä tapauksissa, kun oppilaan toiminta alkaa olla uhka muille tai jostain muusta syystä mennään rajan yli, oppilas voidaan erottaa koulusta määräajaksi. Tässä kannattaa kyllä olla tarkkana kaikissa muotoseikoissa, että se toimii oikeasti. Erottamisessa vastuu oppilaasta on hänen huoltajillaan, siitä sinun ei tarvitse huolehtia.
Lähetteen neurolle tms saat psykologilta tai terveydenhoitajalta, toki koululääkärikin luonnollisesti käy, mutta he ovat kouluilla vieläkin harvemmin.
Tuo nössö rehtori on kummallinen. Sieltä sinun pitäisi saada tukea ja selkeitä käytäntöjä tilanteen hoitamiseen. Älä lähde mukaan siihen leikkiin, että sinun pitää olla sirkustaiteilija, että pikkudiktaattorit suostuvat työskentelemään. Lähtökohta on, että he tekevät sitä mitä sinä annat tehtäväksi. He eivät ole koulussa valitsemassa vaan seuraamassa opetusta ja oppimassa. Pidän normaaleja perustunteja ja anna tekemättömät tehtävät kotiin, informoi tekemättömistä tehtävistä koteja ja kerro, että heidän tulee huolehtia nämä valmiiksi seuraavaksi tunniksi. Jos tehtävät on tekemättä, niin sinä jatkat silti opetusta eteenpäin ja seuraavassa kokeessa tekemättömyys näkyy numerossa. Informoi mysö koteja, että käytös vaikuttaa numeroon näin ja näin paljon. Kaiken tämän voit myös antaa koteihin kirjallisena ja kertoa tilanteen myös näille pelleileville nuorille. Älä alistu pyöriteltäväksi. Pidä kiinni siitä mitä vaadit, äläkä anna piiruakaan periksi.
Tulipa tästäkin vuodatus. Ehkäpä joku ajatukseni voi helpottaa sinun työtäsi.
terveisin:
kasiluokan erkkaope, jolla oli luokassa pellejä - nykyään työskenteleviä nuoria.
auttoi. Tai siis kyllähän tuo edellinenkin viestisi auttoi, joo, mutta KONKREETTISESTI tuntui eilen, et ei... Joskus vaan tuntuu, et on aivan jumissa eikä tiedä, mitä tehdä. Ja vaikka jotain neuvoja saisikin, niitä ei välttämättä osaa heti hyödyntää - ellei neuvo ole aivan konkreettinen, et soita kotiin kesken koulupäivän hakemaan lapsensa pois. En tiedä, kehtaisinko tuota tehdä muuta kuin aivan poikkeustapauksessa, mutta ainakin oppilaita voisi "pelotella" sillä, luulen, että näihin sälleihin se jopa tepsisikin. Ja jos ei tepsi, niin sit soittaisin, ettei jää kuva siitä, et en toteuta uhkailujani.
Mut toi tekemättömien tehtävien koonti on hyvä, tuon voisi ottaa vaikka heti käyttöön - syyslomalle sitten vaikka kaikkien tähän asti tekemättömien tehtävien kanssa, jos ensi viikolla ei ala olla tähän asti rästissä olevat tehtynä...
No, reksi ei ole ihan "nössö", on kyllä itsekin huolissaan (ainakin tietyllä tasolla), mut välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu. Puhutteluja on kyllä ollut, mut ei oikeen muuta. Luulen, että hommaan sen lähetteen neurolle tai muualle, terkkari ja kuraattori ovat kyllä kanssa sitä mieltä, että tällainen käytös ei voi jatkua eikä ole edes normaalin puitteissakaan.
Käytösnumeroiden saanti on kodeissa kyllä tiedossakin, siellä ei tosiaan odotella mitään seiskaa tai parempaa...
Kiitos sulle, ja voimia syksyn uurastukseen :)
Jäin vielä miettimään tuota, mitä kirjoitit:
"En tiedä, kehtaisinko tuota tehdä muuta kuin aivan poikkeustapauksessa, mutta ainakin oppilaita voisi "pelotella" sillä, luulen, että näihin sälleihin se jopa tepsisikin. Ja jos ei tepsi, niin sit soittaisin, ettei jää kuva siitä, et en toteuta uhkailujani."
Totta ihmeessä kehtaisit! Kyse ei ole sinun huonosta työstäsi vaan oppilaiden epäasiallisesta toiminnasta, jolla he estävät sinua tekemästä omaa työtäsi. Ei heillä ole siihen oikeutta. Sinulla on oikeus vaatia työsi kunnioittamista ja järkeviä edellytyksiä. Jos oppilaasi estävät sen, eikä heihin tehoa järkipuhe, niin sinä soitat huoltajat paikalle, vaikka vaan istumaan lapsensa viereen ja pitämään kuria, mutta siirrät vastuun sinne minne se kuuluu.
Toki tällainen käytäntö täytyy kertoa heille etukäteen ja sinulla pitää ehdottomasti olla esimiehen tuki takanasi. Eiköhän noiden jannujen kanssa ole jo puheet puhuttu ja nyt sitten toimitaan.
Syyllisyyttä on turha kantaa. Tiesitkö, että pelko ja epävarmuus haisee ja tietynlaiset kaverit ovat oppineet sen haistamaan jo kaukaa? Pää pystyy, selkä suoraksi ja omia työnteon oikeuksia puolustamaan.
Jos virastossa joku häiritsee virkaiijan työtä, soitetaan poliisit paikalle tai jos terveyskeskuksessa häiriköi tulee vartijasetä, samoin kaupassa. Miksi opettajan työ olisi sen kummallisempaa? Tästä aiheesta voisit nostaa keskustelua huoltajien kanssa. Mieti asia kuitenkin ensin itsellesi selväksi ennenkuin heittäydyt keskuteluun.
Tsemppiä työhösi - oikea opettaminen on tosi kivaa työtä :-)
kiitosta vaan. No, tänään taas meni kaksi tuntia pelkkiä luokanvalvojan asioita hoidellessa koulun jälkeen (ei tosin pelkästään parin oppilaan häiriökäyttäytymisen vuoksi, vaan muutenkin yleisiä asioita hoidellessa), olo on muutenkin viime aikojen tapahtumista raskas, mutta nyt hieman jo huojentunut. Ja kulunut viikko on lähtenyt käyntiin kyseisten "sällien" osalta jo hieman valoisammissa tunnelmissa. Toki takapakkia on odoteltavissa, mutta silti edes jotain positiivista edes hetkeksi aikaa...
Huh, huh... ja jos vielä vähän saan valitusaikaa tältä palstalta (lukekaa toi pilke silmäkulmassa), niin välillä on muuten raskasta olla rehtorin ja opettajien, opettajien ja vanhempien ja opettajien ja oppilaiden välissä - toisilta kun kuulee yhdet versiot tapahtumista, toisilta toiset. Ja ainahan tapahtumissa on vähintään kaksi osapuolta, esim. oppilaan "puoli" ja opettajan "puoli". Ja jos itse en ole tapahtumien silminnäkijä tai todistaja, en halua joskus asettua kummallekaan puolelle. Sit välillä toimii ikäänkuin huhupuheiden perusteella eikä voi todistaa kuitenkaan mitään, syyttää vaan tietämättä sen kummemmin asianlaitaa.
Jotenkin tuntuu, et aineenopettajat voisivat enemmänkin selvitellä omin silmin näkemiään juttuja itse kyseisten oppilaiden kanssa eikä aina tulla vain luokanvalvojalle valittamaan. Tottakai luokanvalvojan velvollisuuksiin kuuluu tämä myös, mutta...
No, antoisaa kouluviikkoa itse kullekin :))