Tämä on jo toinen kerta, kun minulle käy näin. Tyttöystäväni, jonka olen luullut olevan erittäin lesbo, ilmoittaa olevansa kiinnostunut myös miehistä! No eihän se sinällään mikään katastrofi ole, jos on bisse, mutta olettaisin täältä löytyvän sielunkumppaneita: tuntuu että en kykene seurustelemaan bissen kanssa. Ex jätti mut, koska halusi miehen. Halusi tuntea itsensä naiseksi (hajoo itseesi..) ja nykyinen on alkanut puhua asiasta. Erosta ei ole kuitenkaan puhunut. Päin vastoin, olemme onnellisia, erittäin. Tai niin ainakin luulen. Pakkohan minun on toisen rakkaudentunnustukset uskoa, muuta vaihtoehtoa ei ole kuin luottaminen.. Silti kaivertaa.
Onko minulla mitään mahdollisuuksia säilyttää suhde? Tytölläni ei ole ollut miehiin suhdetta sitten teinivuosien (siitä on hyvin paljon aikaa..), eli hänen varmasti tekisi mieli ainakin kokeilla Aikuista miestä. Jos hänen kaipuunsa miehen syliin on Nyt ajankohtainen, niin voinko asialle mitään? Samanlaisia kokemuksia kellään?
Olen ihan todella harmissani, koska olemme seurustelleet jo pitkään, ja ihan vakavissamme olemme puhuneet perheen perustamisesta jne. V*tuttaa suoraan sanottuna.
Auttakee!
Onko minulla mitään mahdollisuuksia säilyttää suhde? Tytölläni ei ole ollut miehiin suhdetta sitten teinivuosien (siitä on hyvin paljon aikaa..), eli hänen varmasti tekisi mieli ainakin kokeilla Aikuista miestä. Jos hänen kaipuunsa miehen syliin on Nyt ajankohtainen, niin voinko asialle mitään? Samanlaisia kokemuksia kellään?
Olen ihan todella harmissani, koska olemme seurustelleet jo pitkään, ja ihan vakavissamme olemme puhuneet perheen perustamisesta jne. V*tuttaa suoraan sanottuna.
Auttakee!
Vastaukset 14
Vanhimmat
uskottavaa...
Voihan se olla, että taistelun tuoksinnassa joku vois ilkeyttään möläyttää tuollaista.
Ehkäpä sun pitää vähän villimmäksi muuttaa tuota makuuhuoneurheilua ;D.
Ja voihan sitä antaa toisen tuntea itsensä naiseksi. Eli tee useemmat alotteet, siitähän se lähtee...
kuinka kun laitat vipinää enemmän makkariin moiset ajatukset karkoittuu naisesi päästä, totuus on se että seksuaalisuus on kuin juna ja sä olet niillä raiteilla lähinnä joku mopo. Eli jos hän haluaa ja hänen viettinsä vie, ei sitä pysäytä yksikään elävä sielu.
hän sanoo olevansa kiinnostunut miehistä? Voisiko olla, että samalla tavalla kuin sinä muista naisista (eli ei uhkaavasti)?
Siihen sinun ei ainakaan kannata mennä, että väännät rakkaasi seksuaalisuuden pornoksi tyyliin "Haluaisitko sittenkin päästä kokeilemaan miestä...?", siitä hän varmasti järkyttyisi ja ihmettelisi mikä kumma sinuun on mennyt. Muuten kyllä kannattaa rauhassa ja syyttelemättä jutella hänen kanssaan, niin pääset eroon epävarmuuksistasi. Hän ilmeisesti todellakin on onnellinen kanssasi ja luottaa sinuun, kun kerran puhuu tuostakin aiheesta sinulle. Älä nyt ihmeessä pilaa sitä luottamusta.
Epävarmuuden hetkiä tulee joskus kaikille, mutta kullä niistä yli pääsee.
Mä oon kanssa sitä mieltä, että kaikki "makuukammarielämän virkistyttämiset" ja muut taikatemput on jotain sellaista, mikä on jotenkin elämänvierasta yrittämistä siinä vaiheessa, kun kumppanin käsittelemättömät asiat alkaa nousta esiin. Se on vähän sama, kuin liian aikaisin aikuistuneen myöhäinen murrosikä...
Ei ole eka kerta, kun oloonsa hiukan keskeneräisenä joutunut nainen alkaa myöhemmin pohtia syntyjä syviä. Ehkä se ei nyt heti tarkoita, että rupeaa käytännön kokemusta hankkimaan, mutta jos henkilö ottaa elämänsä vakavasti, niin läpihän ne on käytävä.
Rakkaus on siitä kummallinen asia, että se taivuttaa ihmisen melkein mihin vain. Itselle kävi niin, että halusin olla mukana ja osana tyttöystävän kasvua, ajattelin, että hyväksyn hänet kaikkinensa ja lähden mukaan hänen itsetutkiskeluunsa ja ymmärrän kaiken niin kauan, kuin hän ei sulje mua ulkopuolelle.
No, kävikö hyvin? Ei. Heteroudella oli häneen niin suuri vaikutus, että mahdollisuus olla vähemmän erilainen, vähemmän paineissa ulkomaailmaan nähden, enemmän kuin kaikki muut, vei hänet mukanaan. Enkä minä sille voinut mitään.
Jälkikäteen kysyn vain yhtä asiaa itseltäni - vaikka mulle itselleni se on päivänselvä. Olinko minä epärealistinen sen kuvittelemani syvän yhteyden suhteen, jonka meidän välillä luulin olevan? Sillä itse tiedän, että vain naisen ympärillä leijuu se taika, vain hänessä on se syvyys ja avaruus, jonka sydämeni tunnistaa ja haluaa. Luulin hänen tunteneen samoin.
Mutta minä olen lesbo - ja varuillani bissejen suhteen varsinkin tämän jälkeen. Ymmärrän sun pointin täysin. Voimia.
on myös. Tiedä sitten mihin on uskominen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000029240103
Loppujen lopuksi tulee siihen tulokseen että jokaikisellä meistä on vain oma elämä läpikäytävänä.
Kun ei yritäkään olla erittäin aktiivisessa osassa toisen ihmisen elämässä, niin hyvin käy. Vaikka kuinka hän olisi läheisistä läheisin, rakas, samaa sukua, ystävä. Oma elämä on elettävä itse, yhteiselämä yhdessä toisiansa kuunnellen ja tukien.
mutta ei tuossa ollut mielestäni mitään analogiaa tähän tilanteeseen. Joku lepakko siinä oli jättänyt naisensa ja ottanut uuden.
Aloittaja sanoi minusta selvän käsityksensä, ettei ole kyse siitä, että mukana olisi joku toinen. Vaan muusta (seksuaalisuuteen liittyvien) pohdiskelusta.
Jokainen elää oman elämänsä, se on selvä. Ja vastaa yksin itselleen ja muille. Mutta mikä vika on siinä, että ottaa kontaktia ympäristöönsä ja koittaa suhteuttaa ja hahmottaa asioita jossakin perspektiivissä, jota itse tutkii ja arvioi kyselemällä? Eikö kaikki vertaisryhmät perustu samalle asialle?
On jokseenkin etovaa, jos joku yrittää nostaa osakkeitaan toisten kustannuksella. Mutta jos haluaa elää intiimissä suhteessa, niin luulisin, että silloin on lähtökohtana, että yrittää olla "aktiivisessa osassa toisen ihmisen elämässä". Minä luulen, että on itsepetosta yrittää väittää, että suhteeseen ei sisälly mitään itsekkäitä so. itselle elintärkeitä tarpeita. Päin vastoin, niiden tiedostaminen säästää monesta.
Me ollaan erilaisia kaikki, mutta niin samanlaisia...
Lainaamastasi kommenttini katkelmasta oli tipahtanut sana 'erittäin'.
"......erittäin aktiivisessa osassa toisen ihmisen elämässä......"
Meistä on niin moneksi toistemme elämässä vaikuttajiksi. Jokaisella on omat motiivinsa, aina ei huomaa, näe eikä ymmärrä mikä moottorina toimii. Esille laitettu voi olla sivuseikka, passiivisuus itsekkyyttä, todellisuudessa vaikuttamistapa suuri ponnistus.
>> Mutta jos haluaa elää intiimissä suhteessa, niin luulisin, että silloin on lähtökohtana, että yrittää olla "aktiivisessa osassa toisen ihmisen elämässä".
Luottamuksesi on jo mennyt. Nyt pelkäät että hän löytää mukavan miehen ja jättää sinut. Mietit minkä arvoinen olet, jos minkään ja kohta itsetuotosikin on mennyt. Jos haluatte pelastaa suhteenne nyt on aika hakeutua terapiaan yhdessä ja erikseen!
ehdotus. Kannatan!
Antaisitkos ystäväsi kännykkänumeron niin hoidetaan ongelma pois päiväjärjestyksestä noin äkkiseltään sanottuna alle kuukaudessa, niin jo sen jälkeen maistuu varmasti jo kevyenpikin viihde. toivoo: espoon rekkamiehet ry.
Unohtuiko, keille kysymys oli suunnattu, vai oma sukupuoli?
yhdys-sana?
kaikille, jotka järkeviä vastauksia antoi! Asiattomuudet jätän omaan arvoonsa.. Olin pitkään poissa sivistyksestä, nyt täällä taas.
Olemme keskustelleet aiheesta naiseni kanssa kerran jos toisenkin, ja ihan luottavaisella mielellä nyt olen.
Asioista Puhuminen on kultaakin arvokkaampaa, sen olen tajunnut vasta viime vuosina. Monet eivät ymmärrä sitä koskaan.
Kiitos vielä kaikille, ja voimia muille, jotka joskus joutuvat samanlaiseen tilanteeseen. Puhukaa, puhukaa, puhukaa, ja olkaa selvillä omista ajatuksistanne!