Sanokaahan oma kantanne seurusteluasiaan. Ex-vaimoni on potenut aina läheisriippuvuutta eli yksin ei osaa elää vaan aina pitää olla jonkun kainalo lähellä. Ei siinä mitään, mutta kun hänen luonaan asuu 11-vuotias poika, joka on seurannut äitinsä miehenvaihtorumbaa jo neljä vuotta (laskujeni mukaan ainakin viisi seurustelukumppania) ja taas uutta haetaan.
Miksi pitää raahata miesystävä pojalle näytille jo parin viikon tapailun jälkeen ? Yksi syy on näet ollut eroihin, että poika ei hyväksy miestä vaan sanoo miesehdokkaille pahasti. Eikö voisi odottaa ja tutustua ensin kunnolla mieheen ? Poika voi olla luonani myös viikolla ja olen sanonutkin exälle, että jos haluat iltapanoa, tuo poika minulle. Ei kai tämä anna pojallekkaan kovin hyvää käsitystä äidistä. Minä en ainakaan ajattelekkaan naisystävän tutustuttamista poikaan, ellen ole todella varma suhteen jatkumisesta.
Miksi pitää raahata miesystävä pojalle näytille jo parin viikon tapailun jälkeen ? Yksi syy on näet ollut eroihin, että poika ei hyväksy miestä vaan sanoo miesehdokkaille pahasti. Eikö voisi odottaa ja tutustua ensin kunnolla mieheen ? Poika voi olla luonani myös viikolla ja olen sanonutkin exälle, että jos haluat iltapanoa, tuo poika minulle. Ei kai tämä anna pojallekkaan kovin hyvää käsitystä äidistä. Minä en ainakaan ajattelekkaan naisystävän tutustuttamista poikaan, ellen ole todella varma suhteen jatkumisesta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tätä samanlaista asiaa olen itekin ihmetellyt, mutta toisin päin.
Olemme eronneet puolitoista vuotta sitten ja nyt ex.llä menossa toinen "vakava suhde" eli asuu eromme jälkeen jo toisessa avoliitossa. No ei siinä muuten mitään mutta kun pojan kannalta asia on vähän kurja (3v)
Juuri kun hän kerkiää tutustumaan isän uuteen avovaimoon ja pääsee perille huushollin tavoista ja tutustuu lapsiin jotka siellä asuu niin eipä mene kuin hetki niin,se suhde rakoilee ja uusi vaimo ehdokas on jo kainalossa.
Muistanpa hyvin kun itse aloimme yhteisen elämämme. Silloin hän kauhisteli tätä samaa asiaa kuin sinä nyt. Hänen silloinen ex.sä vaihtoi miesystävää tosiaan useammin kuin sinun ex, ja itsekin sivusta seurasin touhua ja ihmettelin.
Olen miettinyt sitä minkälaisen kuvan lapset saavat tämänlaisista parisuhteista, uskon että he jossain vaiheessa alkavat ajattelemaan sen olevan normaalia parisuhde käytäntöä.
Itse olen samaamieltä kuin sinä, että haluan ensin tutustua kunnolla seurustelu kumppaniin ennenkuin tutustutan hänet lapseeni.
Mutta on tosi paljon ihmisiä jotka eivät osaa/ uskalla olla yksin. Ehkä sen arjen vastuun pyörittäminen yksikseen pelottaa.
Eikä se aina helppoa ole mutta siinä on kuitenkin ne omat hyvätkin puolensa.
Asia tuli tosiaan taas akuutiksi, kun viimeinen puolen vuoden suhde päättyi ja poika kuulemma hyvästeltiin kaihoisin mielin. Onko se liikaa toisen asioihin sekaantumista, jos pidän exälle kovan puhuttelun seurustelutavoista eli mikäli taas löytyy miesystävä, niin miehelle tapaamiskielto poikaan nähden vähintään esim. kolme kuukautta. En todellakaan ole mustasukkainen, jos sitä epäilette. Minulla on jo uusi elämä ja kumppani, jonka kanssa poika tulee toimeen. Minusta tärkein on kuitenkin lapsen turvallinen kotipiiri.
Olen aivan sama mieltä.
Onhan se vain todella vaikea arvioida miten hyvin (tai huono)joku uusi suhde kestää! Mikä on sitten parempi: satsata täysin tai ei. Kuka halua olla yksin?
Meille kävi mun exänin kaa aina välissä ettei tullut hakemaan kun alkoholi oli tärkeämpi, miten sitten joku uusi miesystävä pysty olla kärsivällinen kun ei edes kun sovittu vois mennä elokuville jne tai tavata ulkopuolella?
Nykyään olen hyvin onnellinen ja menen vielä kesäkuussa naimisiin. Ja mun lapsi, mikä on loppullisti aika huono oma isälle, ei halua edes tavata omansa isänsä enää..
SAmaa minäkin olen ihmetellyt melko monen tuntemani yh:n kohdalla. Muuten järkeviä ihmisiä, opiskelevät, käytävät töissä, ovat vastuuntuntoisia, mutta.. jokainen uusi miestuttavuus tuodaan kotiin "näytille" ja miesystäviä saattaa olla useampiakin, tosin eri aikaa kyläilemässä :) ja lapsen nähden kyllä ollaan ihan ok, mutta kuitenkin... en ymmärrä miksi jokainen uusi seurustelukumppani pitää raahata kotiin lapsen aikana.
Tietysti monilla on se ongelma, ettei saa lasta kellekään koskaan hoitoon, mutta ei tämäkään hyvältä kuulosta tai näytä minusta.
Lapset oppivat melko skeptisiksi, kun vähän väliä äiti itkee päättynyttä suhdetta ja sitten kun uusi mies on taas olohuoneen sohvalla, lapsi sanoo: ei se tämäkään kauaa kestä.
Luulen, että nämä naiset (minun tapaamani esimerkkitapaukset ovat olleet yh-naisia) eivät kestän yksinoloa. Kaipaavat niin paljon läheisyyttä ja hellyyttä, rakkautta, seksiäkin. Sinänsä siinä ei ole mitään väärää ja se on ymmärettävää.. mutta se lapsi siinä..
Ikävä kyllä tämä leimaa kaikki yh:t samanlaisiksi. Ja se, joka ei toimi noin, elää ilman miestä, on tosi kummallinen, häntä ihmetellään: ai, ei ole saanut ketään, kukaan ei huoli sitä!!?? Vaikka vain ei halua irtonumeroksi tai suojelee itseään ja lastaan.
Pidä ihan reilusti saarna lapsesi äidille, sinä etä-isä. Käytä vaikka julmia sanoa, uhkaa vaikka lastensuojelulla, sillä ei tuo ole tervettä lapsellekaan. Jospa siten rauhoittuisi.
Minä ainakin hoidan yh-äippieni tarpeet niin ettei vierailustani jää edes tuhkaa kuppiin. Lasten ei tarvitse tietää näistä asioista sen enempää. Tulen myöhään ja lähden aikaisin. Toi tollanen PÄIVÄNVALOSSA huoraaminen on typerää, lapsi siinä häiriintyy ja kasvaa kieroon. Exäsi taitaa olla vielä aika nuori ja lapsellinen?
turvallisuutta.
Itse olen yh-mies, jolla on kaksi lasta.
Ex (ei vielä silloin ex :))vei heti muuttonsa jälkeen lapset miesystävänsä luokse viikonlopuksi kertomatta minulle. Mies heitti heidät kaikki ulos aikaisin aamulla.
Myöhemmin mies pahoinpiteli ex:n sairaalakuntoon. Lapset kärsivät tästä suunnattomasti ja 6v poika näytti mitä tulee tekemään miehelle.
Yritä sitten siinä kasvattaa lapset niin, etei väkivalta kuulu normaaliin elämään.
Mies sai muuten vankeustuomion vuosi tapahtuman jälkeen. En tiedä, oliko ehdollinen vai ehdoton.
Ex on sitä mieltä, ettei hänen mies-asiansa kuulu minulle. Olen siitä samaa mieltä, mutta silloin kun lapseni ovat hänen luonaan viikonlopun noin kolmen viikon välein, se kuuluu minulle. Sanoin hänelle, että silloin kun hän on lasten kanssa, hän on omassa kodissaan lasten kanssa, eikä epämääräisessä seurassa. Jollei kelpaa, niin pidän lapset mielelläni luonani. Protestoinnista huolimatta ilmoitin, että se on kantani, ja olen yksinhuoltaja (en yhteishuoltaja) ja jos ei sovi, niin hän tapaa lapsia vain seurassani.
Itse olen muutaman kerran käynyt treffeillä, ja päiväsaikaan olemme tavanneet myös toistemme lapsia, mutta se lienee aivan eri asia kuin se, mitä kirjoittaja tarkoitti.
Mutta, johtopäätös: Lasten etu ennen kaikkea, eikä se normaalisti elävän ihmisen ole edes vaikeaa ottaa huomioon.
Hauskaa kesän alkua kaikille !
Hankala juttu, varsinkin jos ex.si ei ota asiaa vakavasti kun huomautat hänelle siintä.
Ja kun asiasta mainitset niin johan kuuluu kommentti että olet vaan mustsukkainen ja puutut hänen asioihin.
Mikä ei varmaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa.
Jos olette edes jonkunlaisissa puhe väleissä, yritä takoa järkeä hänen päähänsä.
Lapset kärsii tuosta tosi paljon, suhteen päättyminen on aina lapselle menetys, mitä hän ei osaa käsitellä ja saattaa tulla jossain vaiheessa lapselle sellainen luulo , että se on hänen vika, kkun ne suhteet kariutuu.
Näissä asioissa kuuluttaisin jokaisen yh.n vastuuntuntoa ja tarkkaa harkintaa miten asiat hoidetaan.
Yksinolo ei aina ole herkkua, mutta lapsen etu sen edelle, että kunhan siinä nyt joku on.
Kiitokset asiallisista kommenteista ! Keke vain pääsi taas hieman provosoimaan. Olen ehkä todella ollut liian hyväluontoinen. Olen vaan toivonut, että ex viimeinkin olisi löytänyt pysyvän kaverin. Hän on näet yrittänyt saada minua aloittamaan uudelleen. Itse aikoinaan jätti minut toisen miehen vuoksi, joten kai hänen osalleen on tullut Karman laki. Aionkin pitää seuraavan kerran tavatessamme vakavan puhuttelun.
Jotenkin musta tuntuu, että ne, jotka koko ajan vaihtaa kumppania (mies tai nainen) ei koskaan "löydä" sitä oikeaa - he tavallaan juoksevat haavekuvan perässä. Ja sellaista ihanne-miestä/naistahan ei ole edes olemassa. Kaikissa on jotain "vikaa".
Siitä tulee kierre.
Kyllä...
Olen sitäkin monta kerta kuulut kun oltiin exänin kaa tapaamisoikeuksen takia oikeussalissa neuvotelemassa. Hän oli sitä mieltä kun minulla oli 6 vuoden sisällä 3 eri suhdetta että se olisi lapsille todella ongelmallinen.
Paitsi että "oikea" ongelma oli hänen alkoholikäytönsä ja ei ole minun miesystävän vaihto silloin..
Mutta miten elämä joskus pelaa. Hänellä on jo yli 5 vuoden sama naisystävä, kyllä hän kestää alkoholisti parempi kuin minä ainakaan.
Mutta voikohan se sitten olla että se ukko on edelleen mustasukkoinen?
Guter Rat ist teuer.
Ich kann ein Rat geben. Voipi tosiaan olla niin, että exäsi on vielä mustasukkainen. On joitakin miestyyppejä, jotka eivät kerta kaikkiaan voi lopettaa ex-vaimon kyttäämistä. Elä kuitenkin omaa elämääsi ja keskity vain lasten hyvinvointiin. Kyllä se ukko siitä rauhottuu jossakin vaiheessa. Pääasia on, etteivät lapset joudu olemaan vanhempien välissä.
Ja, se oli hyvin sanottu.
Haluaisin että minun lapsi voisi tavata isänsä säännöllisesti. Toisalta olen kaikille kysymyksille vastanut mitä mun lapsi on kysynyt ja hänellä on jo oma mielipide.
Lapset ovat nykyään pajon rohkeampi ja se on hyvä:)))
SUUR-KIITOS SINULLE, YSTÄVÄ!
Ikävä kyllä olen tavannut liian monta yksinhuoltajaa, joiden lasten isä ei halua tavata lastaan. Mielestäni tällaisella miehellä on päässä vikaa tai on jäänyt pysyvästi alaikäisen tasolle. Täytyy vain toivoa tsemppiä yksinhuoltajille. Kunhan ette vaan kovin moiti isää lapsillenne vaikka kuinka tekisi mieli. Lapsi kuitenkin haluaa olla solidaarinen molemmille vanhemmillenne. Itsellä on tehnyt monesti pahaa, kun on kuunnellut tarinoita ja nähnyt lasten ikävän. Minulla on kaksi lasta, jotka ovat olleet melkoinen voimavara, kun välillä on tuntunut olo kurjalta.