Hei!
Auttakaa naista hädässä... Haluaisin Pyhän Birman lemmikiksi ja hyvältä kasvattajalta ja mielellään kohtuuhintaankin, MUTTA... En ole ikinä perehtynyt rotukissojen kasvatukseen yms ja olen ihan pihalla! Koiran pystyn valitsemaan unissanikin, mutta tämä on minulle ihan suljettu maailma. Kaikki asiallinen informaatio on toivottua. Kissan hoitoon liittyviä vinkkejä en kaipaa, lähinnä sopivan kasvattajan ja pennun valintaan.
Auttakaa naista hädässä... Haluaisin Pyhän Birman lemmikiksi ja hyvältä kasvattajalta ja mielellään kohtuuhintaankin, MUTTA... En ole ikinä perehtynyt rotukissojen kasvatukseen yms ja olen ihan pihalla! Koiran pystyn valitsemaan unissanikin, mutta tämä on minulle ihan suljettu maailma. Kaikki asiallinen informaatio on toivottua. Kissan hoitoon liittyviä vinkkejä en kaipaa, lähinnä sopivan kasvattajan ja pennun valintaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.incat.fi/
Oletko tutustunut? Klikkaa: kissaa hankkimassa ja valitsee roduksi PB:n ja klikkaa hae, saapi kasvattajia listan.
Ja sitten Birmojen kasvattajien omat sivut:
http://www.birma.fi/
Rohkeasti vaan tutustumaan kasvattajiin, katseleen sivuilta, kelle tulossa pentuja, kysellä lemmikkitasoista pentua (sellaisen haluat varmaankin). Useinhan eivät myy ainoaksi kissaksi, tiesithän sen, vaan kaveri pitää olla.
Sitten lähteä katsomaan, jos joku kasvattaja ja sen pennut tuntuvat kolahtavan. Ja sitten se on menoa...
Eipä se rotukissan kasvatus maatiaisen kasvatuksesta erilaista ole. Hyvä hoito, huolenpito ja ruokinta kuuluu kaikille kissoille!
tiedossa, niin asia on paljon helpompi. Seuraavaksi mietit minkätasoisen pennun haluat (näyttely-, lemmikki- vai siitostasoisen) ja mikä väritys miellyttäisi eniten - se ratkaisee usein sitten sukupuolenkin.
Sitten alat etsiä kasvattajia rotuyhdistyksen sivuilta, vierailet kasvattajien sivuilla ja otat yhteyttä mieleiseen kasvattajaan. Esität hänelle asiasi huolella ja kerrot mitä olet hakemassa, etkä töksäytä ainoaksi kysymykseksi "mitä maksaa?".
Hinta jos ratkaisee, niin sitten lemmikkitasoinen voi olla edullisempi. Varaudut vain siihen, ettei sillä saa sitten teettää pentuja ja on jo mahdollisesti valmiiksi leikattukin. Näin se on kyllä ostajalle kaikkein helpoin koska jää pois sitten ne ikävät puolet kissan omistamisessa - merkkaukset, naaraiden kiimahuudot, tulehdusten mahdollisuudet jne.
Jep lemmikkitasoinen ja värimuunnoskin on jo mietittynä... Mutta kun en tiedä mitä pitäisi siltä kasvattajalta kysyä... Ihan idiootti olo.
Tuo pentujen teetto -kielto oli mielenkiintoinen. Voitko kertoa siitä lisää? Onko se yleinenkin käytäntö? Annetaanko rotukissoja sijoitukseen? Voiko tulla muita rajoituksia/ehtoja kasvattajalta? Miten tunnistaa hyvän kasvattajan, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota? Miten on terveysjutut?
käytäntö on ja koska osa ostajista ei noudata sopimuksissa olevia ehtoja, niin varhaisleikkaus on tullut jäädäkseen.
Jos kerran lemmikkiä mietit, niin kannattaa silloin ostaa jo valmiiksi leikattu pentu. Loppujen lopuksi siinä pääsee helpommalla, kun pentu on täysin valmis "paketti". Ei ole itsellä sitten mitään huolta sen leikkaamisen kanssa tai leikkauksen jälkeisen hoidon kanssa.
Hyvä kasvattaja kyllä kertoo jo itsekin paljon kasvattamisestaan. Kysyä kannattaa tietysti pentuemääristä/vuosi, paljon pentueita vuodessa saattaa olla merkkinä asioiden huonosta hoidosta (ei tietysti aina). Pentujen hoidosta eli ruokinnasta, käsittelystä, vanhempien testeistä, kissalan testeistä ja mitä kaikkea hintaan kuuluu.
Sijoitukseen annetaan kissoja, mutta usein suoraan sijoituskissaa kyselevät jäävät ilman. Kasvattajat usein itse tarjoavat sitten sijoituspentua jos katsovat ostajan olevan sellainen jolle voi tarjota. Tietysti se mahdollisuus kannattaa mainita kasvattajalle, jos on halukas sijoituskissan ottamaan. Muistettava on kuitenkin se, että kissa on kasvattajan omaisuutta ja hän määrää mitä sen kanssa tehdään. Sijoituskissa ei ole myöskään ilmainen ja usein kissa siirtyy ottajan omaisuudeksi vasta kun se on leikattu - leikkauskuluja vastaan. Sopimuksia näistä on yhtä monta kuin on kasvattajaakin, joten ne kannattaa myöskin sitten selvittää huolella ennen sijoituspäätöstä.
Hyvä kasvattaja on sellainen joka rakastaa kissojaan pyyteettömästi ja pitää huolen siitä, että myöskin ostaja on samanlainen. Kissa ei ole esine vaan elävä ja tunteva eläin. Kasvatuksen tulee olla jalostusta, ei pennutusta eli kasvattajalla tulee olla hyvät perustiedot ja periaatteet kasvattamisestaan ja sen syistä. Kyllä hyvän kasvattajan tunnistaa helposti, vaikka hyviä puhujiakin porukasta löytyy. Hyvä kasvattaja vastaa kysymyksiin eikä väistele tiukkojakaan kyselyitä. Hyvä kasvattaja kertoo testeistä joita kissoista on otettu ja rodun terveydestä ylipäätään.
Surfailen mielelläni netissä erilaisilla kissasivuilla ja joskus innostun tutkimaan kissojen sukutaulujakin. Törmäsin viimeksi pennun sukutauluun, jossa oli hyvin paljon samoja nimiä. Siellä oli emon ja isän puolella jopa kolme samaa yhdistelmää ja yhteensä seitsemän samaa kissaa. Minulla juolahti tietenkin mieleen se (koska en itse kasvata), että mitä tuleva pennun omistaja ymmärtää tästä sukutaulusta? Selittävätkö kasvattajat yleensä kissan sukutaulua tuleville ostajille?
millainen on ostaja. Jos ostaja on itse kasvattaja tai muuten perehtynyt sukutauluihin ja niiden tulkintaan, on se tietysti helppoa ymmärtää. Täysin ummikolle, joka ehkä ensimmäistä kertaa näkee rekisteripaperit, voi olla täysi työ käsittää papereiden sisältöä. Kasvattaja voi nähdä jo ensivilkaisulla jos rekkarissa on jotakin pielessä. Vaikka esim. pentujen värit ja vanhempien perimä eivät täsmää.
Hyvä kasvattaja toki kertoo mitä rekkarit sisältää, mitä tietoa niistä saa ja mitä kissoja rekkarissa on ja miksi. Aina ei tule kyllä mieleen ostajalle tai edes kasvattajallekaan ottaa asiaa puheeksi. Ostotilanne on kuitenkin aina niin jännä kummallekin, ostaja on saamassa omaa kissanpentua ja kasvattaja on luopumassa aarteestaan.
Jos ostaja on ostamassa lemmikkiä, ei sillä sukutaululla ole niin suurta merkitystä kuin kasvattajalle olisi. Lähinnä syystä, että jos itse kasvattaa, pitää olla tietoinen sukutaulusta jota on ostamassa. Kasvattajahan ei osta vain kissaa vaan koko suvun käyttöönsä. Lemmikin ostajalle sukutaululla on merkitystä vain jos se on kovin sisäsiittoinen, silloin riskit sairauksiin lisääntyy - mutta vain jos suvussa on sairauksia. Täysin vieraslinjainen sukutaulukaan ei sairauksia estä, jos niitä perimässä on. Tätä taas pyritään välttämään testaamalla ne sairaudet joita testata voi, pelkkä sukutaulu ei sitä kerro.
Suomessa mm. kissaliitolla on säännöt siitä miten monta kertaa sama kissa voi sukutaulussa esiintyä. Vaikutusta on silläkin mitä muuta siellä on, jos kaikki muut on täysin erilinjaisia, ei haitta ole niin suuri - taas, ellei sillä yhdellä kissalla ole jokin sairaus joka kertaantuu. Näitä asioita jokainen hyvä kasvattaja pohtii mielessään.