kuntalisä lasten hoitoon

niitä adresseja esim.sunnuntaina liikuntahallilla?

mamm kirjoitti:

niitä adresseja esim.sunnuntaina liikuntahallilla?

...On tärkeä asia ja hoidettava niin, että jokaisella perheellä on siihen varaa. Pienelle lapselle paras paikka on kuitenkin oma koti ja juuri mahdollisuutta kotihoitoon täytyisi pontevimmin tukea.

Miksi koti-isänä tai kotiäitinä ololla on yhteiskunnassamme jotenkin väheksyttävä status? Minun mielestäni lapsensa kotona esim. kouluikään asti hoitava vanhempi ansaitsee kaiken mahdollisen tuen ja kunnioituksen niin kanssaihmisiltä kuin yhteiskunnaltakin.

Koti-isät ja äidin ovat ihmisiä, jotka ovat asettaneet lastensa hyvinvoinnin omien itsekkäiden pyrkimystensä edelle konkreettisemmin kuin ketkään muut. Ymmärrän toki, että kaikissa perheissä ei ole siihen mahdollisuutta ja silloin ei vanhempia tule asiasta syyllistää.

Yhteiskunnan tulisi kuitenkin tukitoimin tarjota tämäkin mahdollisuus kaikille lapsiperheille ja tehdä siitä jopa mahdollisimman kannattava/houkutteleva. Kustannusrasituskaan tuskin ylettömästi nousisi, sillä maassamme on kuitenkin vain rahallinen määrä työpaikkoja, joista saatavilla suorilla ja epäsuorilla verotuloilla kaikkien työelämän ulkopuolellakin olevien ihmisten elämä rahoitetaan.

Jos nykyistä suurempi joukko ihmisiä olisi kotivanhempina, niin porukka työpaikoissa vaihtuisi, mutta työtätekevien/veroa maksavien määrä säilyisi oletettavasti jokseenkin samana. Tuloksena onnellisemmat ja tasapainoisemmat lapset . Nythän tiemmä jopa joka viiden kouluikäinen olisi psyykkisen/aineellisen avun tarpeessa.

,,kuka tuosta päättää?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001542&posting=22000000029107758
Onkohan se päätetty valtuustossa vai virkamiespäätöksellä?
Tietty asiat tärkeysjärjestykseen. Lapsiahan ne vaan on.

missä muualla?jos esim.viikolla haluaa allekirjoittaa sen puolesta jne.

mamm kirjoitti:

missä muualla?jos esim.viikolla haluaa allekirjoittaa sen puolesta jne.

,,adresseilla voi pyhkiä hanuria.Niillä mitään merkitystä ole silloin kun rahasta kyse. Ja kun niissä on sitten kaiken maailman Aku Ankkoja ja sylivauvojen nimiä. Uskottavuus kärsii pikkuisen.
Olkaa sekin aika lastenne kanssa kun niitä väsäätte.

,-,Juudas,-, kirjoitti:

,,adresseilla voi pyhkiä hanuria.Niillä mitään merkitystä ole silloin kun rahasta kyse. Ja kun niissä on sitten kaiken maailman Aku Ankkoja ja sylivauvojen nimiä. Uskottavuus kärsii pikkuisen.
Olkaa sekin aika lastenne kanssa kun niitä väsäätte.

linnanjuhannuksen järjestämisesssä se kansalaisten adressiteko/keruu jne........

,-,Juudas,-, kirjoitti:

,,kuka tuosta päättää?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001542&posting=22000000029107758
Onkohan se päätetty valtuustossa vai virkamiespäätöksellä?
Tietty asiat tärkeysjärjestykseen. Lapsiahan ne vaan on.

Isot asiat käsitellään valtuustossa, pienet virkamiespäätöksillä, vähän isommat päätökset tehdään lautakunnissa ja niille osalle haetaan vielä kaupungin hallituksen hyväksyntä...
Näinhän se menee. Eurorajoja en ulkoa muista, mutta ne löytyy kyllä hallintosäännöstä.

Loviisan Sanomissa oli tiistaina kaupungin budjettijutussa tieto, että kotihoidon kuntalisä on mukana Loviisan ensi vuoden talousarviossa. Sitä maksettaisin lapsikohtaisesti 200 euroa per alle kilmevuotias lapsi per kuukausi. Hyvä juttu!

hoitaa sitten kotona(käy kerhoissa jne.kylillä muiden luona kellä lapsia) tai tarha hoitaa päivät.Mutta Itse haluan olla lasten kanssa ne muutamat vuodet :)mitkä ovat pieniä.(ekan kanssa tein OMASTA mielestäni virheen kun vein hoitoon 1 vuotiaana-kauhea sairastelukierre jne.mun omatunto että vein jne)Eikä nuo tuet ja kotilisät todellakaan riitä edes kustantamaan lapsen menoja.......enemmän pitäisi tukea että halutessaan vanhemmat olisivat kotona ekat vuodet.

mamm kirjoitti:

hoitaa sitten kotona(käy kerhoissa jne.kylillä muiden luona kellä lapsia) tai tarha hoitaa päivät.Mutta Itse haluan olla lasten kanssa ne muutamat vuodet :)mitkä ovat pieniä.(ekan kanssa tein OMASTA mielestäni virheen kun vein hoitoon 1 vuotiaana-kauhea sairastelukierre jne.mun omatunto että vein jne)Eikä nuo tuet ja kotilisät todellakaan riitä edes kustantamaan lapsen menoja.......enemmän pitäisi tukea että halutessaan vanhemmat olisivat kotona ekat vuodet.

Herranjestas, siis enemmän tukiaisia, että saisit hoitaa lapsesi kotona, ei kai yhteiskunnan tarvitse lapsianne kustantaa!!!! eikä minun lapseni kylillä juosseet, oli harrastusta ym....Kun lapsen tekee täytyy ottaa huomioon myös menot harrastukset ym...Miten kustannat, kun tukiaiset loppuu. Sanotko lapsellesi, että ei ole varaa pelata tennistä, golfia ym...

madre kirjoitti:

Herranjestas, siis enemmän tukiaisia, että saisit hoitaa lapsesi kotona, ei kai yhteiskunnan tarvitse lapsianne kustantaa!!!! eikä minun lapseni kylillä juosseet, oli harrastusta ym....Kun lapsen tekee täytyy ottaa huomioon myös menot harrastukset ym...Miten kustannat, kun tukiaiset loppuu. Sanotko lapsellesi, että ei ole varaa pelata tennistä, golfia ym...

(sanotaan nyt alle 3 vuotias )on taatusti mieluummin äidin luona kuin päiväkotiryhmässä jos saisi itse päättää ja ihan pienille riittää tavallinen arki ei kalliit harrastukset...... eihän lapset koskaan saa olla kotona jos päivät tarhassa ja illat viedään harrastuksiin........ mä olen ainakin tän tokan kans niin kauan kuin mahdollista kotona-vaik aika tylsäähän se on välillä ja rahat tiukilla.Ekan kans kun tein MUN mielestä tosiaan virheen et vein hoitoon ja palasin töihin kun hän oli 1.Johan alko molemminpuolinen ikävä ja korvatulehduskierre.
Ja kyllä yhteiskunta tukee turhempiakin asioita kuin lapsiperheitä:itsellehän ne lapset tehdään eikä laitokseen kasvatettaviksi.Toi oli nyt aika raakasti sanottu mut MUN kohdalla näin.kun on kerran kokeiltu sitä pienenä tarhaan vientiä jne.
Kaikki tekee tyylillään ja ne sille perheelle oikeat...Ehdin vielä painaa 3 vuoden kuluttua töitä eikä sitten muakaan myöhemmin kaduta kun lapset isoja että mitäs en ollut siloin paikalla jne.

mamm kirjoitti:

(sanotaan nyt alle 3 vuotias )on taatusti mieluummin äidin luona kuin päiväkotiryhmässä jos saisi itse päättää ja ihan pienille riittää tavallinen arki ei kalliit harrastukset...... eihän lapset koskaan saa olla kotona jos päivät tarhassa ja illat viedään harrastuksiin........ mä olen ainakin tän tokan kans niin kauan kuin mahdollista kotona-vaik aika tylsäähän se on välillä ja rahat tiukilla.Ekan kans kun tein MUN mielestä tosiaan virheen et vein hoitoon ja palasin töihin kun hän oli 1.Johan alko molemminpuolinen ikävä ja korvatulehduskierre.
Ja kyllä yhteiskunta tukee turhempiakin asioita kuin lapsiperheitä:itsellehän ne lapset tehdään eikä laitokseen kasvatettaviksi.Toi oli nyt aika raakasti sanottu mut MUN kohdalla näin.kun on kerran kokeiltu sitä pienenä tarhaan vientiä jne.
Kaikki tekee tyylillään ja ne sille perheelle oikeat...Ehdin vielä painaa 3 vuoden kuluttua töitä eikä sitten muakaan myöhemmin kaduta kun lapset isoja että mitäs en ollut siloin paikalla jne.

Ei tarha mikään laitos ole, siellä oppii sosiaalisuutta. Meille se kävi oikein hyvin. Kokeilimme lastenhoitajaa kotona (hoitaja oli kyllä ok) mutta huomasimme, että tarha oli parempi. Lapset todella tehdään itselle, miksi sitten yhteiskunnan täytyy maksaa. On paljon lapsettomia pariskuntia (oma päätös tai ei) ja hekin osallistuvat lapsiperheiden tukiaisiin????

madre kirjoitti:

Ei tarha mikään laitos ole, siellä oppii sosiaalisuutta. Meille se kävi oikein hyvin. Kokeilimme lastenhoitajaa kotona (hoitaja oli kyllä ok) mutta huomasimme, että tarha oli parempi. Lapset todella tehdään itselle, miksi sitten yhteiskunnan täytyy maksaa. On paljon lapsettomia pariskuntia (oma päätös tai ei) ja hekin osallistuvat lapsiperheiden tukiaisiin????

elämässä muuallakin kuin isossa ryhmässä jossa esim.vaippaikäinen yksi tai kaksivuotias ei saa tasantarkkaan 100 % tarvitsemaansa turvaa,huomiota jne.mitä äidiltä saisi kotona.Ainakin se tarha missä esikko oli silloin joutui resurssipulan takia istuttamaan yhtäkin pientä kärryssä aamupäivän...... siinä Hän nökötti kun muut leikki jne.Usein kun vein omani sinne tms.Pieni itki ja ei hoitaja kerinnyt koko ajan lohduttamaan YHTÄ.Tommonen pieni tarvii yhen tai 2 henkilöä jotka on aina eikä vaihtuvia.(ja vasta semmonen reilu 3 vuotias tarvii "kavereita" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sosiaalisuutta saa esim.käymällä seurakunnan kerhoissa.Treffis.Muut äidit jotka kotona jne.
Mulla( tai meillä )nyt ei ns.rahapulaa ole (mulla vakiduuni ja miehellä jne)eli sama tuleeko Loviisa lisä tai ei olen kotona lapsen varhaisvuodet kuitenkin.Mutta mielelläni toki otan lapsilisän vastaan jne.
Yhteiskunta tukee kaikkea muutakin mihin joutuu osallistumaan halusi tai EI......(alkoholi/huumevierotushoidot jne,ulkomaan avut mihin milloinkin menee verorahoista,ministerien isot palkat,korotukset).ja tulevaisuus on lapsissa joten äitejä pitäsi kannustaa ja tukea kotona olemaan.Monilla rahatilanne ei salli.Joten jos mun maksamista verorahoista menee jonkin köyhän lapsiperheen tukiin ei haittaa,menee turhempaankin.

mamm kirjoitti:

elämässä muuallakin kuin isossa ryhmässä jossa esim.vaippaikäinen yksi tai kaksivuotias ei saa tasantarkkaan 100 % tarvitsemaansa turvaa,huomiota jne.mitä äidiltä saisi kotona.Ainakin se tarha missä esikko oli silloin joutui resurssipulan takia istuttamaan yhtäkin pientä kärryssä aamupäivän...... siinä Hän nökötti kun muut leikki jne.Usein kun vein omani sinne tms.Pieni itki ja ei hoitaja kerinnyt koko ajan lohduttamaan YHTÄ.Tommonen pieni tarvii yhen tai 2 henkilöä jotka on aina eikä vaihtuvia.(ja vasta semmonen reilu 3 vuotias tarvii "kavereita" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sosiaalisuutta saa esim.käymällä seurakunnan kerhoissa.Treffis.Muut äidit jotka kotona jne.
Mulla( tai meillä )nyt ei ns.rahapulaa ole (mulla vakiduuni ja miehellä jne)eli sama tuleeko Loviisa lisä tai ei olen kotona lapsen varhaisvuodet kuitenkin.Mutta mielelläni toki otan lapsilisän vastaan jne.
Yhteiskunta tukee kaikkea muutakin mihin joutuu osallistumaan halusi tai EI......(alkoholi/huumevierotushoidot jne,ulkomaan avut mihin milloinkin menee verorahoista,ministerien isot palkat,korotukset).ja tulevaisuus on lapsissa joten äitejä pitäsi kannustaa ja tukea kotona olemaan.Monilla rahatilanne ei salli.Joten jos mun maksamista verorahoista menee jonkin köyhän lapsiperheen tukiin ei haittaa,menee turhempaankin.

...Että 1-5v lapsen on yhtä hyvä olla tarhassa kuin kotona vanhempien/vanhemman kanssa, ovat silkkaa tarhalasten vanhempien omatunnon kevennystä. Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa lapsia kotonaan näiden ensimmäisinäkään vuosina, mutta typerä/valehtelija on ihminen joka väittää, että se ei olisi lapsille paras tapa (imho).

Harmaa-Virtanen kirjoitti:

...Että 1-5v lapsen on yhtä hyvä olla tarhassa kuin kotona vanhempien/vanhemman kanssa, ovat silkkaa tarhalasten vanhempien omatunnon kevennystä. Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa lapsia kotonaan näiden ensimmäisinäkään vuosina, mutta typerä/valehtelija on ihminen joka väittää, että se ei olisi lapsille paras tapa (imho).

Ei meidän lapsille ainakaan mitään traumoja jäänyt tarhasta, jotenka voin väittää, että meidän lapsille se oli oikein hyvä juttu.Miksi täytyisi tuollainen asia valehdella ja omatuntoni ei yhtään soimaa. Toisille sopii toinen ja toisille toinen järjestely.

No olettehan taas ikuisuuskysymyksestä saaneet viestiketjun kunnolla eipäs-juupas malliin.
Minuutin nautinto-9kk odotus ja ainainen riesa, siinä keskustelulle hyvä pohja.
Mitä väliä sillä on, missä lapsi hoidetaan, pääasia että hoidetaan.
Jollekin sopii yksi, toiselle toinen, ja sillä hyvä.
Kyllä meillä ainakin mietittiin siinä vaiheessa kun alettiin lapsia hankkimaan, että mitä kaikki suunnilleen maksaa, ja mitä tukiaisia saadaan. Siitä sitten laskettiin onko meillä varaa hankkia lapsi, lapsia.
Ei juostu joka helv,,kokouksessa marisemassa kaupungilta tukea, että saisi olla lapsen kanssa kotona pitkään. Se tiedettiin jo silloin kun lapsia hankitiin mitä saadaan.Nyt pikkuisen tuntuu siltä, että ensin tehdään lapsi, ja sitten mietitään miten sen kanssa pärjätään.
Saahan sitä varmaan golfkärryyn babysitterin, saahan??

,-,Juudas,-, kirjoitti:

No olettehan taas ikuisuuskysymyksestä saaneet viestiketjun kunnolla eipäs-juupas malliin.
Minuutin nautinto-9kk odotus ja ainainen riesa, siinä keskustelulle hyvä pohja.
Mitä väliä sillä on, missä lapsi hoidetaan, pääasia että hoidetaan.
Jollekin sopii yksi, toiselle toinen, ja sillä hyvä.
Kyllä meillä ainakin mietittiin siinä vaiheessa kun alettiin lapsia hankkimaan, että mitä kaikki suunnilleen maksaa, ja mitä tukiaisia saadaan. Siitä sitten laskettiin onko meillä varaa hankkia lapsi, lapsia.
Ei juostu joka helv,,kokouksessa marisemassa kaupungilta tukea, että saisi olla lapsen kanssa kotona pitkään. Se tiedettiin jo silloin kun lapsia hankitiin mitä saadaan.Nyt pikkuisen tuntuu siltä, että ensin tehdään lapsi, ja sitten mietitään miten sen kanssa pärjätään.
Saahan sitä varmaan golfkärryyn babysitterin, saahan??

.....hyvästä viestistäsi!!!!!Noinhan sen täytyisi ajatella, kaikki vain eivät osaa tai halua.

madre kirjoitti:

Ei meidän lapsille ainakaan mitään traumoja jäänyt tarhasta, jotenka voin väittää, että meidän lapsille se oli oikein hyvä juttu.Miksi täytyisi tuollainen asia valehdella ja omatuntoni ei yhtään soimaa. Toisille sopii toinen ja toisille toinen järjestely.

...Välttämättä olekaan niin paha olla tarhassa, että isompia traumoja jäisi. Yksilöllistähän tuo toki on. Itse olen kuitenkin varma, että miltei kaikkien pikkulasten on PAREMPI olla kotona kunnollisten vanhempien/vanhemman kanssa kuin tarhassa.

Ymmärrän lapsen tarhaanlaiton jos molempien/ainoan vanhempien/vanhemman on pakko käydä työssä elättääkseen perheensä. Jos kuitenkin tarhahoitoon päädytään vaikkapa vanhempien/vanhemman "urakehityksen" tms. henkilökohtaisten pyyteiden takia, niin silloin ei olisi pitänyt lapsia edes hankkia.

Vanhemmuus on elämän suurin asia ja kaiken muun täytyy olla sille alisteista. En tarkoita, etteikö vanhemmilla saa olla omaakin elämää, mutta valintatilanteessa lasten hyvinvoinnin täytyy tulla ennen kaikkea muuta. Muuten ihminen ei ole kelvollinen vanhemmaksi.

Harmaa-Virtanen kirjoitti:

...Välttämättä olekaan niin paha olla tarhassa, että isompia traumoja jäisi. Yksilöllistähän tuo toki on. Itse olen kuitenkin varma, että miltei kaikkien pikkulasten on PAREMPI olla kotona kunnollisten vanhempien/vanhemman kanssa kuin tarhassa.

Ymmärrän lapsen tarhaanlaiton jos molempien/ainoan vanhempien/vanhemman on pakko käydä työssä elättääkseen perheensä. Jos kuitenkin tarhahoitoon päädytään vaikkapa vanhempien/vanhemman "urakehityksen" tms. henkilökohtaisten pyyteiden takia, niin silloin ei olisi pitänyt lapsia edes hankkia.

Vanhemmuus on elämän suurin asia ja kaiken muun täytyy olla sille alisteista. En tarkoita, etteikö vanhemmilla saa olla omaakin elämää, mutta valintatilanteessa lasten hyvinvoinnin täytyy tulla ennen kaikkea muuta. Muuten ihminen ei ole kelvollinen vanhemmaksi.

eka vauvakuume iski ei sitä mietitty mitä maksaa.Tiedettiin et kun on talossa tilaa ja duunit molemmilla niin pärjätään me..Tuet on kiva lisä ja hullu joka ei ota mitä annetaan :)ekan lapsen kans oppi et vauva/pienilapsi-aika on lyhyt ja siitä kannattaa ITSEKIN nauttia olemalla kotona jos pystyy(kaikki ei pysty taloudellisesti)..........en millään voi uskoa et joku edes eläisi noilla ns.Tukien varassa :O täysin .eiks se hoitovapaa raha oo jotain 200-300 ekk :O

madre kirjoitti:

.....hyvästä viestistäsi!!!!!Noinhan sen täytyisi ajatella, kaikki vain eivät osaa tai halua.

on että vanhemmat ovat taloudellisesti vakaalla pohjalla hankkiakseen jälkikasvuaan. Aika paljon vaan näkee tapauksia joissa ei pystytä edes itseään elättämään mutta kuitenkin lapsia tehtaillaan.

Harmaa-Virtanen kirjoitti:

...Välttämättä olekaan niin paha olla tarhassa, että isompia traumoja jäisi. Yksilöllistähän tuo toki on. Itse olen kuitenkin varma, että miltei kaikkien pikkulasten on PAREMPI olla kotona kunnollisten vanhempien/vanhemman kanssa kuin tarhassa.

Ymmärrän lapsen tarhaanlaiton jos molempien/ainoan vanhempien/vanhemman on pakko käydä työssä elättääkseen perheensä. Jos kuitenkin tarhahoitoon päädytään vaikkapa vanhempien/vanhemman "urakehityksen" tms. henkilökohtaisten pyyteiden takia, niin silloin ei olisi pitänyt lapsia edes hankkia.

Vanhemmuus on elämän suurin asia ja kaiken muun täytyy olla sille alisteista. En tarkoita, etteikö vanhemmilla saa olla omaakin elämää, mutta valintatilanteessa lasten hyvinvoinnin täytyy tulla ennen kaikkea muuta. Muuten ihminen ei ole kelvollinen vanhemmaksi.

Elämässä on monia puolia. Minun mielestäni, jos haluaa olla onnellinen ja elää täysipainoisesti, tärkeää elämässä on rakkaus ja työ. Tasapainossa.

Jos on koulutettu ihminen vähänkään paremmassa ja vaativammassa tehtävässä, työn sisältö on hyvin tärkeää, ei se palkka. Ollakseen parempi vanhempi rakkaille lapsilleen, tällainen henkilö tarvitsee myös onnistumista työssä ja sen vaatimia ponnisteluja. Ei tällainen henkilö ole itsekäs ollenkaan, jos hän ottaa lapset huomioon samalla omien pyrkimystensä kanssa. Lasten kanssa vietetty aika on lyhyempi kuin kotona olevan vanhemman, mutta laadukas yhdessäoloaika on yhtä pitkä.

Ymmärrän kuitenkin toisenlaiset ajatukset: etenkin jos vanhempi ei ole ennen lapsien saantia kokenut työelämää tärkeäksi eikä ole panostanut siihen pitkällä koulutuksella ja itsensä kehittämisellä. Eihän hänellä silloin ole menetettävääkään työelämässä. Hänellä ei ole odotuksia siellä vaan elämänsisältä kääntyy helposti kotikeskeiseksi kun lapsia tulee. Usein juuri tällaiset ihmiset, jotka vaativat kapeakatseisesti kaikkia vanhempia jäämään kotiin ja elämään vaan lapsilleen ovat juuri sellaisia henkilöitä. Koulutetut vanhemmat ovat yleensä avarakatseisempia, antavat kaikkien kukkien kukkia, eivät vaadi hienotunteisesti kotivanhempia töihin vaan sallivat heidän hoitaa lapsiaan kotona. Se on sallivuutta, jota toivoisin edellisen kirjoittajan opiskelevan pikaisesti jo omien lastensa kasvatuksen vuoksi.

Eli sallikaamme kaikkien kukkien kukkia, vain omat vanhemmat tietävät mikä on juuri omalle lapselle parasta ja kasvattakaamme lapsemme suvaitsevaisiksi ihmisiksi, jotka välttävät yhden totuuden toitottamista ainoana oikeana. Oikein hyvää syksyä kaikille äidille ja lapsille, kotona, töissä ja tarhassa.

Kolminkertainen äiti kirjoitti:

Elämässä on monia puolia. Minun mielestäni, jos haluaa olla onnellinen ja elää täysipainoisesti, tärkeää elämässä on rakkaus ja työ. Tasapainossa.

Jos on koulutettu ihminen vähänkään paremmassa ja vaativammassa tehtävässä, työn sisältö on hyvin tärkeää, ei se palkka. Ollakseen parempi vanhempi rakkaille lapsilleen, tällainen henkilö tarvitsee myös onnistumista työssä ja sen vaatimia ponnisteluja. Ei tällainen henkilö ole itsekäs ollenkaan, jos hän ottaa lapset huomioon samalla omien pyrkimystensä kanssa. Lasten kanssa vietetty aika on lyhyempi kuin kotona olevan vanhemman, mutta laadukas yhdessäoloaika on yhtä pitkä.

Ymmärrän kuitenkin toisenlaiset ajatukset: etenkin jos vanhempi ei ole ennen lapsien saantia kokenut työelämää tärkeäksi eikä ole panostanut siihen pitkällä koulutuksella ja itsensä kehittämisellä. Eihän hänellä silloin ole menetettävääkään työelämässä. Hänellä ei ole odotuksia siellä vaan elämänsisältä kääntyy helposti kotikeskeiseksi kun lapsia tulee. Usein juuri tällaiset ihmiset, jotka vaativat kapeakatseisesti kaikkia vanhempia jäämään kotiin ja elämään vaan lapsilleen ovat juuri sellaisia henkilöitä. Koulutetut vanhemmat ovat yleensä avarakatseisempia, antavat kaikkien kukkien kukkia, eivät vaadi hienotunteisesti kotivanhempia töihin vaan sallivat heidän hoitaa lapsiaan kotona. Se on sallivuutta, jota toivoisin edellisen kirjoittajan opiskelevan pikaisesti jo omien lastensa kasvatuksen vuoksi.

Eli sallikaamme kaikkien kukkien kukkia, vain omat vanhemmat tietävät mikä on juuri omalle lapselle parasta ja kasvattakaamme lapsemme suvaitsevaisiksi ihmisiksi, jotka välttävät yhden totuuden toitottamista ainoana oikeana. Oikein hyvää syksyä kaikille äidille ja lapsille, kotona, töissä ja tarhassa.

edellisellä kirjoittajalla en tarkoittanut Mammia, jonka kirjoittelu on ollut hyvin asiallista vaikka hän onkin eri mieltä kuin minä, vaan Harmaa-Virtasta

Kolminkertainen äiti kirjoitti:

edellisellä kirjoittajalla en tarkoittanut Mammia, jonka kirjoittelu on ollut hyvin asiallista vaikka hän onkin eri mieltä kuin minä, vaan Harmaa-Virtasta

vaan mun mielestä koen tällä hetkellä tärkeenä antaa nyt muutaman vuoden tälle viimiseksi jäävälle kakkoselle kun ekani vein pienenä hoitoon(11 kk).......... josta alko sairastelukierre hänelle ja kun mun palkka oli/on huono ja duuni on mitä on.duunia..ilman etenemistä..sit kun tän pikkusen taaperovuodet on ohi aion satsata itseeni ja opiskella jne. :)ja olla tyytyväinen työssäni viihtyvä äiti.En haluaisi olla loppuelämääni kotona :O
Aika mehukasta keskustelua tulee kun kysyy aluksi et tuleeko joku kuntalisä mikä monis kaupungeis on jne.Tottakai otetaan mitä annetaan vaik pärjättäs muutenkin :) Aikansa kutakin.

Kolminkertainen äiti kirjoitti:

Elämässä on monia puolia. Minun mielestäni, jos haluaa olla onnellinen ja elää täysipainoisesti, tärkeää elämässä on rakkaus ja työ. Tasapainossa.

Jos on koulutettu ihminen vähänkään paremmassa ja vaativammassa tehtävässä, työn sisältö on hyvin tärkeää, ei se palkka. Ollakseen parempi vanhempi rakkaille lapsilleen, tällainen henkilö tarvitsee myös onnistumista työssä ja sen vaatimia ponnisteluja. Ei tällainen henkilö ole itsekäs ollenkaan, jos hän ottaa lapset huomioon samalla omien pyrkimystensä kanssa. Lasten kanssa vietetty aika on lyhyempi kuin kotona olevan vanhemman, mutta laadukas yhdessäoloaika on yhtä pitkä.

Ymmärrän kuitenkin toisenlaiset ajatukset: etenkin jos vanhempi ei ole ennen lapsien saantia kokenut työelämää tärkeäksi eikä ole panostanut siihen pitkällä koulutuksella ja itsensä kehittämisellä. Eihän hänellä silloin ole menetettävääkään työelämässä. Hänellä ei ole odotuksia siellä vaan elämänsisältä kääntyy helposti kotikeskeiseksi kun lapsia tulee. Usein juuri tällaiset ihmiset, jotka vaativat kapeakatseisesti kaikkia vanhempia jäämään kotiin ja elämään vaan lapsilleen ovat juuri sellaisia henkilöitä. Koulutetut vanhemmat ovat yleensä avarakatseisempia, antavat kaikkien kukkien kukkia, eivät vaadi hienotunteisesti kotivanhempia töihin vaan sallivat heidän hoitaa lapsiaan kotona. Se on sallivuutta, jota toivoisin edellisen kirjoittajan opiskelevan pikaisesti jo omien lastensa kasvatuksen vuoksi.

Eli sallikaamme kaikkien kukkien kukkia, vain omat vanhemmat tietävät mikä on juuri omalle lapselle parasta ja kasvattakaamme lapsemme suvaitsevaisiksi ihmisiksi, jotka välttävät yhden totuuden toitottamista ainoana oikeana. Oikein hyvää syksyä kaikille äidille ja lapsille, kotona, töissä ja tarhassa.

,,se ei aina valitettavasti ole, useimmiten onneksi kyllä.
Lainaus "Eli sallikaamme kaikkien kukkien kukkia, vain omat vanhemmat tietävät mikä on juuri omalle lapselle parasta"
Tuskin tarvinnee enemmän kommentoida. Ne, jotka vähänkin olleet lasten kanssa tekemisissä tietävät miten asiat ovat.

lapsenkin etu kirjoitti:

on että vanhemmat ovat taloudellisesti vakaalla pohjalla hankkiakseen jälkikasvuaan. Aika paljon vaan näkee tapauksia joissa ei pystytä edes itseään elättämään mutta kuitenkin lapsia tehtaillaan.

halvoilla hinnoilla kalastelee. Lehdestä luettu. Mitataan vaan saaliin määrää, ei laatua eikä tyytyväisyyttä eikä pysyvyyttä. Huh Huh. No saatiin asiakkaita kuntalisälle.

vapaa maalaisjärki sanoo et ihan pienet ehkä pitäs olla omien vanhempien luona jos kerran puitteet ja perusasiat kunnossa :)Lapset on vähän aikaa pieniä ja kyllä ne perusturvan tarvii.(vrt.poikaset emoa jne) ;)

mamm kirjoitti:

vapaa maalaisjärki sanoo et ihan pienet ehkä pitäs olla omien vanhempien luona jos kerran puitteet ja perusasiat kunnossa :)Lapset on vähän aikaa pieniä ja kyllä ne perusturvan tarvii.(vrt.poikaset emoa jne) ;)

hetkellä muutakin kokeilleena.Kukin perhe tekee ratkaisunsa ja ne on oikein heille.