Katsoessani peiliin,
näen itseni kuvajaisen silmistäni.
Meitä on kaksi?
Toinen minä?
Alhaisempi “lowlife”
vai jokin korkeampi,
jalompi tietoisuuteni osa?
En tiedä.
Vai oliko meitä kolme?
Olen väsynyt,
ME olemme väsyneet.
Väsyneet ahneisiin ajatuksiin,
vaatimuksiin joilla ei ole pohjaa.
Sanoihin jotka ilmestyvät paperille,
tyhjin tarkoituksin mutta kavalin mielin.
Niin monet huutavat osaansa,
Vaativat.
Haluavat.
Ja onko minussa mikään sen parempi.
Minä,
vai kuvajaiseni silmissäni?
näen itseni kuvajaisen silmistäni.
Meitä on kaksi?
Toinen minä?
Alhaisempi “lowlife”
vai jokin korkeampi,
jalompi tietoisuuteni osa?
En tiedä.
Vai oliko meitä kolme?
Olen väsynyt,
ME olemme väsyneet.
Väsyneet ahneisiin ajatuksiin,
vaatimuksiin joilla ei ole pohjaa.
Sanoihin jotka ilmestyvät paperille,
tyhjin tarkoituksin mutta kavalin mielin.
Niin monet huutavat osaansa,
Vaativat.
Haluavat.
Ja onko minussa mikään sen parempi.
Minä,
vai kuvajaiseni silmissäni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pelkkä peilikuva...
josta ei tänä aamuna saa jaloa tekemälläkään :/
Mutta runosi on upea - siltä ei voi sulkea silmiään !
Ei saa olla väsynyt, täytyy jaksaa. Jos joskus et jaksais, sinua vaaditaan jaksamaan.
Peiton alle jos sais mennä, olla ajatusten kanssa yksin. Mutta sekään kun ei onnistu, jos minussa asuu kaksi ihmistä. Toinen haluaa olla yksin, toinen vaatii ihmisiä ympärilleen. Elä nyt sitten tämmösen ihmisen kanssa:)))
Luin tämän jo aamulla ja maistelin, jotenkin
erikoisen miellyttävä.
Sinulla on erikoisia, massasta poikkeavia aina
nämä runosi.
Kolmas ja neljäs säe ovat kaikkein nasevimmat ja
helkkarin hyvin suunniteltu.
Joten, upeaa jälleen Sinulta.
Tämä syntyi suihkussa (uskaltaako sellaista tunnustaa täällä?).. siinä jossain pyyhkeen ja peilin välimaastossa..väsyneenä tuhat mieltä huolestuttavaa asiaa mielessä. Joten tämä syntyi melkein ajattelematta.. jälkeenpäin ajattellen että ehkä liian omituinen rakenne. Mutta onneksi meitä on moneksi :)