Olen alle 3-kymppinen mies ja naimisissa ihanan naisen kanssa, jota rakastan erittäin paljon. Hän on loistava ihminen, enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä. Olemme olet naimisissa vuoden verran ja seurustelleet ja tunteneet sitä ennen muutamia vuosia. Ennen häntä minulla oli muutamia suhteita ja yössä tuli liikuttua ennen vakiintumista ihan riittävästi.
Nyt sitten kävi köpelösti eli menin ja ihastuin erääseen upeaan naiseen (hän seurustelee)! Näen tätä naista pari kolme kertaa viikossa ja hänen läheisyytensä saa minut pakahtumaan. En kuitenkaan suunnittele millään muotoa tekeväni asialle jotain tai pettäväni vaimoani. Tähän ihastumiseen ei itseasiassa edes liity sellaisia ajatuksia, että himoitsisin naimista tms. tämän naisen kanssa. En edes suunnittele yrittäväni lähestyä tätä naista millään tavoin yhtään nykyistä enempää. Ihastumiseni ei myöskään millään muotoa haittaa suhdettani, jossa menee ihan loistavasti.
Ongelmana ei siis ole se, että olisin millään tavoin riutumassa nykyisessä suhteessani, vaan se, että tämä ihastumisen tunne aiheuttaa syyllisyyttä ja raastaa minua. Yhtä aikaa tuntuu kuitenkin todella hyvälle ja haluan sitä lisää. Ihastuttu on tietty ennenkin myös parisuhteessa ollessa, mutta nyt tämä tuntuu paljon voimakkaammalle. Asiaa ei myöskään helpota yhtään tämän naisen suhtautuminen minuun. Hän on todella ystävällinen ja huomioiva minua kohtaan vähän normaalia enemmän. Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta on toki koettu paljon naisten taholta aikaisemminkin, joten sekään ei mitään uutta ja ihmeellistä ole.
Mitähän voisin tehdä, että pääsisin tästä tunteesta eroon tai ainakin oppisin olemaan sen kanssa niin kauan kuin se on olemassa? Tällä hetkellä syö miestä rotan lailla.
Nyt sitten kävi köpelösti eli menin ja ihastuin erääseen upeaan naiseen (hän seurustelee)! Näen tätä naista pari kolme kertaa viikossa ja hänen läheisyytensä saa minut pakahtumaan. En kuitenkaan suunnittele millään muotoa tekeväni asialle jotain tai pettäväni vaimoani. Tähän ihastumiseen ei itseasiassa edes liity sellaisia ajatuksia, että himoitsisin naimista tms. tämän naisen kanssa. En edes suunnittele yrittäväni lähestyä tätä naista millään tavoin yhtään nykyistä enempää. Ihastumiseni ei myöskään millään muotoa haittaa suhdettani, jossa menee ihan loistavasti.
Ongelmana ei siis ole se, että olisin millään tavoin riutumassa nykyisessä suhteessani, vaan se, että tämä ihastumisen tunne aiheuttaa syyllisyyttä ja raastaa minua. Yhtä aikaa tuntuu kuitenkin todella hyvälle ja haluan sitä lisää. Ihastuttu on tietty ennenkin myös parisuhteessa ollessa, mutta nyt tämä tuntuu paljon voimakkaammalle. Asiaa ei myöskään helpota yhtään tämän naisen suhtautuminen minuun. Hän on todella ystävällinen ja huomioiva minua kohtaan vähän normaalia enemmän. Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta on toki koettu paljon naisten taholta aikaisemminkin, joten sekään ei mitään uutta ja ihmeellistä ole.
Mitähän voisin tehdä, että pääsisin tästä tunteesta eroon tai ainakin oppisin olemaan sen kanssa niin kauan kuin se on olemassa? Tällä hetkellä syö miestä rotan lailla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se vain jäi mietityttämään, että miksi haluat tunteesta eroon jos se ei häiritse suhdettasi vaimosi kanssa, ja haluat tuntea tuon ihanan tunteen? Ovatpa monet asiantuntijat sanoneetkin, että muutama ihastus vuodessa pitää parisuhteen kunnossa. Eikä tässä tarkoiteta ihastumista omaan kumppaniin.
Itselläni on vuosia kestänyt suhde juuri päättynyt, mutta ei missään nimessä ihastumisten takia. Kyllä syyt ovat eron hetkellä jossain aivan muualla. Mutta kyllä ihastumiseni muihin miehiin toi aina uutta potkua myös suhteeseen. Vaikka jonkin asteista kipinää sai suhteen ulkopuolelta, sitä pääsi kuitenkin toteuttamaan oman kumppaninsa kanssa. Enkä tarkoita kipinää välttämättä eroottisessa mielessä.
Tunnen kuitenkin monia, jotka käsittelevät tunteensa samalla tavoin kuin sinä. Tuntevat syyllisyyttä. En osaa sanoa mikä siihen auttaa, mutta mielestäni syyllisyyteen ei ole mitään syytä. Jotkut vetävät rajat jo tuommoiseen ihastumiseen, mutta mitä toinen ei tiedä, ei myöskään satuta. Kuulostaa julmalta, mutta on hyvä asetelma molemmille (jos ihastumisesta sitten ruvetaan kehittelemään jotain, niin se tietenkin kuuluu kaikille osapuolille).
Tässäpä mielipiteeni...
Älä suotta kanna syyllisyyttä tuosta. Sellaista nyt vain yksinkertaisesti sattuu joskus. Ihminen kaipaa elämäänsä säpinää eikä tuttu ja turvallinen parisuhde sitä joka päivä jaksa tuoda. Nauti kyydistä, mutta älä loukkaa vaimoasi tällä asialla siis älä tee mitään, mitä et haluaisi vaimosi tekevän sinulle. Hienoa, että rakastat ja arvostat vaimoasi. Jos sinulla on noin hieno parisuhde älä mene keikuttamaan venettä tällä jutulla. Jonkin ajan kuluttua tämä on vain mukava muisto kivasta tunne-elämyksestä, mutta liittosi jatkuu. Pois turha syyllisyys, kun et kerran ole mitään tehnyt. Tämä saa sinut hyvälle mielelle ja varmaan tekee parisuhteellesikin ihan vaan hyvää. Näitä tulee tiellesi varmasti vielä monta kertaa. Ja näin sanoo kolmekymppinen monesti saman kokenut nainen :)
Helli itseäsi tunteella mutta älä lähde leikkimään tulella. Nyt saatat olla varma uskollisudestasi, mutta jos menet liian lähelle ihastustasi, voi kiusaus kasvaa liian suureksi.
Ihastuksia sattuu aina siellä missä ihmiset kohtaavat. Älä siitä syyllisyyttä pode!