Jani yritti ajatella jotain muuta kuin ruudusta näkyvää pornoa, mitä tahansa muuta, joka saisi seisokin laskeutumaan. Siveysvyön piikit painuivat kaikesta huolimatta entistä kipeämmin jäykkänä seisovaan kaluun, se sai Janin voihkimaan.
Janin ei tarvinnut voihkia kauaa, kun sellin ovi tempaistiin auki. Hiljaa! Etkö tiedä, että yöllä on ehdoton hiljaisuus. Jani näki ovella pitkän tumman naisen, johon hän ei ollut päivällä törmännyt. Naisella ei ollut nimilappua, lapussa luki vain vartija.
Anteeksi, Jani sanoi heti. Anteeksipyynnöt ei nyt sua auta, nainen sanoi ilkeästi tuijottaen, rikkomuksesta seuraa rangaistus. Nainen käski Janin polvilleen eteensä, Jani totteli heti ja polvistui naisen eteen.
Hyvä, ymmärrät sentään totella rivakasti. Minä olen Jenni, mutta luonnollisesti, sinulle Valtiatar. Puhuessaan Jenni laittoi Janille kaulapannan, hieman tiukalle, ja pantaan hihnan.
Valtiattareni, panta on liian tiukalla, Jani sanoi. Jenni läimäytti Jania kasvoille. Ja sinäkö huora olet jotain arvostelemaan minun tekemisiäni. Jenni sanoi ja tiukkasi pantaa vielä pykälän lisää , painaen samalla Janin kasvot lattiaan. Jenni väänsi Janin kädet selän taakse ja laittoi ranteisiin nahkakahleet, ja väänsi käsiä vielä selän takana ylös niskaa kohden ja kiinnitti kahleet ketjunpätkillä kaulapantaan.
Jani voihki, asento ei ollut parhaasta päästä, muttei uskaltanut sanoakkaan mitään.
Sanoinko äsken jotain hiljaisuudesta, Jenni kysyi napakasti ja tempaisi Janin suuhun samanlaisen pallon kuin päivälläkin. Eiköhän tämä auta, Jenni sanoi ivaa äänessään pumpatessaan suupalloon painetta.
Jenni nousi ylös ja katseli hetken Jania, pitäen jalallaan Janin kasvot lattiassa. Jalka siirtyi pois ja samantien Jenne tempaisi hihnasta Janin pystyyn. Jenni otti hihnan juuresta kiinni ja taivutti janin päätä taakse toisella kädellään, jotta sai hihnan lisäksi käsiinsä Janin niskavillat.
Mennään, Jenni komensi ja lähti kävelemään pitäen Jania tiukassa otteessaan. Hetken käveltyään Jenni painoi kätensä lantionsa tasalle ja pakotti Janin kävelemään kumarassa.
Jenni käveli nopeasti pitkää käytävää, Janin oli asennostaan johtuen vaikeaa pysyä pystyssä. Jani näki käytävän päässä jyhkeä mustan oven.. Jotenkin hän arvasi, että sinne mennään.
Jenni pysähtyi ovelle ja päästi irti Janin hiuksista, pitäen kuitenkin hihnan melko lyhyenä. Hän avasi oven ja astui sisään, tempaisten hihnasta Janin perässään.
Ymmärräthän, että en mitenkään nauti sun kiduttamisestasi, mutta rangaistus on pakko antaa. Jenni sanoi ja nauroi päälle tempaistessaan hihnasta niin että Jani kaatui mahalleen lattialle.
Jani makasi liikkumatta ja tunsi Jennin piikkikoron selässään, kun Jenni kiinnitti jotain hänen kaulapantaansa.
Nousehan siitä, Jenni sanoi ja kiskoi janin ylös katon väkipyörien kautta kulkevalla köydellä.
Kaulapanta kiristi kovasti ja Janista tuntui että ilma loppuu, kun Jani oli seisaallaan, kiristys kaulassa helpotti. Jenni kiinnitti vielä Janin nilkkoihin tangon joka pakotti jalat haralleen.
Onhan sulla siinä hyvä olla, Jenni kysyi ja katsoi Jania hymyillen.. Ilmeisesti, kun et valita, Jenni tokaisi ja kiristi köyttä sen verran, että kaulapanta kuristi taas hieman.
Janilla olisi ollut paljonkin valittamista, mutta suupallo esti ääntelyn lähes täydellisesti. Hän alkoi oikeasti pelätä, mitä tämä yövartija vielä keksiikään.
Jenni käveli ovelle, johon Jani oli selin ja Jani kuuli Jennin menevän ulos ja laittavan oven lukkoon. Ehkäpä rangaistus on tämä, Jani tuumi, eikä ihme, asento oli kivulias ja siinä olisi rangaistusta kyllin.
Asento kävi yhä tukalammaksi. Jani toivoi jo, että Jenni tulisi vapauttamaan hänet ja viemään takaisin selliinsä. Toive toteutui pian ja Jenni ilmaantui hänen eteensä, joskaan ei ainakaan vielä vapauttanut Jania.
Oletko viihtynyt, Jenni kysyi ja odotti hetken vastausta. Jenni käveli Janin sivulle ja kohotti ruoskan valmiiksi iskuun. Jani säikähti ja jännitti vartalonsa. Ruoska iskeytyi Janin selkään kovaa, Jani vääntelehti, sen minkä pystyi. Jenni katsoi Jania hetken kylmästi ja alkoi ruoskia kovemmin. Janista tuntui ettei hän kestä kauaa tajuissaan, mutta samassa iskut loppuivat ja Jenni tuli taas hänen eteensä.
Oletko viihtynyt, Jenni toisti kysymyksen katsoen julmasti Jania. Jani nyökkäsi. Hyvä, Jenni sanoi, tästedes en halua, että joudun kysymään kahdesti.
Joko olet mielestäsi valmis rangaistukseen, Jenni kysyi.
Jani nyökkäsi, vaikka oli kaikkea muuta kuin valmis.. Hän oli kuvitellut, ettei enempää tulisikaan.
Hyvä, otan sun suupallon pois, koska haluan kuulla, kuinka kiität rangaistuksesta. Muuta ääntä et sitten pidäkkään. Onko selvä.
Kyllä Valtiattareni, Jani vastasi hieman epäselvästi, suuhun koski vielä vaikka pallo lojui jo lattialla.
Jenni käveli taas Janin sivulle, Kymmenen iskua, Laske. Ja samantien lävähti ensimmäinen, nyt ei enää niin kovaa.
Jani sai tukahdutettua huudon, joka häneltä meinasi päästä ja sanoi hiljaa. Yksi, kiitos.
Kiittelet sitten lopuksi, Jenni sanoi ja alkoi ruoskia tiheämmin.
Jani laski ja huomasi Jennin lyövän melko hiljaa, hän selviäisi tästä huutamatta.. Oli jo kahdeksas lyönti menossa.
Sen jälkeen tuli pieni tauko, Jenni astui lähemmäs ja löi taas. Tällä kertaa ruoska kiertyi Janin lantion ympäri ja kärki osui suoraan kiveksiin.
Jani parkaisi kivusta.. Yhdeksän.. Jenni nosti ruoskansa viimeiseen lyöntiin, samaan kohtaan, mutta kovempaa. Jani huusi kovaa, mutta voihkaisi vielä, kymmenen.
Jenni käveli Janin eteen..
Et huora sitten totellut, kun käskin sun pitää turpasi kiinni, Jenni sanoi ja survoi suupallon takaisin suuhun, mutta jatketaan, opetan sua pysymään hiljaa ja puhumaan kun käsketään.
Nyt saat huutaa minkä jaksat, ja jos tuntuu pahalta, ano armoa rohkeasti.. Jenni sylkäisi Janin kasvoille ja nauroi.
Jenni kävi hakemassa seinältä piiskan ja alkoi piestä Jania ympäriinsä, iskuja sateli, muttei onneksi tolkuttoman kovia. Jani huusi sen, minkä pallo antoi, aina välillä hän kuuli Jennin nauravan..
Jenni piiskasi tovin, joka tuntui Janista ikuisuudelta ja lopetettuaan tuli taas Janin eteen. Rukoile huora. Jenni sanoi kylmästi.
Jani yritti anella armoa pallo suussa. Jenni katseli hetken ja otti käteensä jo tutuksi käyneen rauhoittimen. Yritä edes, hän sanoi ja painoi hitaasti nappia syvemmälle..
Jani odotti sähköiskua, pian se iski ja tuska tuntui entistä kovemmalta, Jenni piti nappia pohjassa ja katsoi Janin vääntelehtimistä nauraen. Jenni piti rauhoitinta niin pienellä teholla, että edes tajuttomuus ei Jania pelastanut. Lopulta Jenni lopetti ja katsoi Jania, Jokohan olet rangaistuksesi saanut.
Jenni irrotti tangon Janin nilkoista ja päästi köyden irti kaulapannasta. Lähdetäänpä selliin, Jenni sanoi ja otti taas Jania niskahiuksista kiinni painaen hänen päänsä alas.
Käytävä mentiin taas nopeasti ja juuri ennen sellin ovea Jani kaatui lattialle. Jenni roikutti Jania yhä hiuksista ja katsoi vihaisesti.
Etkö sinä säälittävä koira osaa edes kävellä?? Jenni sanoi ja potkaisi Jania kylkeen repien häntä samalla selliin. Sellissä Jenni päästi Janista irti ja tiputti hänet lattialle jääden seisomaan viereen. Jenni kääntyi Janiin selin, nuole mun persettä huora. Jenni komensi.
Janin oli vaikea nousta lattialta kädet kiinni kaulapannassa, mutta hän onnistui vääntelehtimään polvilleen Jennin taakse. Jani epäröi hetken, mutta tiesi, että Jenni saisi hänet pian vaikka rukoilemaan, että saisi nuolla, joten hän työnsi kielensä Jennin täydellisten pakaroiden väliin.
Jani tunsi itsetuntonsa romahtavan, hän, joka sai naisilta aina mitä halusi, oli nyt polvillaan nuolemassa Valtiattarensa persettä.
Jenni nappasi Jania hiuksista kiinni ja kääntyi. Riittää. Autan sut yöpuulle, Jenni sanoi ja kiinnitti Janin kaulapantaan katosta roikkuvan ketjun. Jenni kiristi ketjua, kunnes Janin polvet miltei irtosivat lattiasta, pantakin kuristi taas hieman.
Hyvää yötä, Jenni nauroi julmasti.. Ai, meinasi hyvänyönsuukko unohtua.
Jenni otti takaapäin Jania nilkoista kiinni, nosti ja veti taaksepäin Janin jalkoja levittäen. Jani tunsi hapen loppuvan ja sitten pamahti, Jenni potkaisi häntä munille takaapäin ja päästi jalat irti..
Janin polvet kopsahtivat takaisin lattiaan ja henki kulki, mutta tuska alapäässä oli mieletön. Hän yritti helpottaa oloaan nousemalla seisomaan kyyryyn.
Jenni kiersi Janin eteen ja tempaisi Janin suoraksi hiuksista ja potkaisi polvellaan uudestaan. Pysyt polvillasi huora..
Jani tippui polvilleen ja Jenni kiinnitti samantien Janin polvitaipeista lattian kahleisiin.
Näitä ei olisi tarvittu, jos olisit ymmärtänyt pysyä polvillasi, Jenni sanoi nousten seisomaan vääntelehtivän Janin eteen.
Jenni näytti vihaiselta ja hänen ilmeensä kertoi, etttä jotain tulee vielä. Jani yritti anella armoa suupallonsa takaa, mutta Jenni ei ilmeisesti välittänyt. Jennin saapas iskeytyi vielä kerran Janin vehkeisiin, saaden kyyneleet Janin silmiin. Lisäksi Jenni antoi vielä rauhoittimella pitkän sähköiskun kävellessään ovelle.
Opettele tottelemaan minua, päivällä sinua koulutetaan ja saat rangaistuksia tarpeen mukaan, yöllä olet MINUN omaisuuttani, teen sinulle mitä ikinä haluan ja saan sinut vaikka rukoilemaan lisää. Tästedes, muista, että öisin minä päätän kaiken sinun elämässäsi. Jenni lopetti puheensa, antoi vielä sähköiskun ja laittoi oven kiinni.
Jani jäi tuskissaan polvilleen sellinsä lattialle, pystymättä liikkumaan ollenkaan.. Hänellä olisi aamuun asti aikaa ajatella, mitä Jenni sanoi. Hän tiesi, ettei hänellä olisi muuta mahdollisuutta kuin yrittää palvoa, totella ja mielistellä Jenniä.. Joskin, Jenni nautti kidutuksesta siinä määrin, että sekään tuskin kokonaan auttaisi..
Jatko kirjoitettu ensimmäisen "Rangaistuslaitos" pätkän jatkeeksi ensimmäisen pätkän kirjoittajan luvalla. Ehkä joku taas jatkaa.
Janin ei tarvinnut voihkia kauaa, kun sellin ovi tempaistiin auki. Hiljaa! Etkö tiedä, että yöllä on ehdoton hiljaisuus. Jani näki ovella pitkän tumman naisen, johon hän ei ollut päivällä törmännyt. Naisella ei ollut nimilappua, lapussa luki vain vartija.
Anteeksi, Jani sanoi heti. Anteeksipyynnöt ei nyt sua auta, nainen sanoi ilkeästi tuijottaen, rikkomuksesta seuraa rangaistus. Nainen käski Janin polvilleen eteensä, Jani totteli heti ja polvistui naisen eteen.
Hyvä, ymmärrät sentään totella rivakasti. Minä olen Jenni, mutta luonnollisesti, sinulle Valtiatar. Puhuessaan Jenni laittoi Janille kaulapannan, hieman tiukalle, ja pantaan hihnan.
Valtiattareni, panta on liian tiukalla, Jani sanoi. Jenni läimäytti Jania kasvoille. Ja sinäkö huora olet jotain arvostelemaan minun tekemisiäni. Jenni sanoi ja tiukkasi pantaa vielä pykälän lisää , painaen samalla Janin kasvot lattiaan. Jenni väänsi Janin kädet selän taakse ja laittoi ranteisiin nahkakahleet, ja väänsi käsiä vielä selän takana ylös niskaa kohden ja kiinnitti kahleet ketjunpätkillä kaulapantaan.
Jani voihki, asento ei ollut parhaasta päästä, muttei uskaltanut sanoakkaan mitään.
Sanoinko äsken jotain hiljaisuudesta, Jenni kysyi napakasti ja tempaisi Janin suuhun samanlaisen pallon kuin päivälläkin. Eiköhän tämä auta, Jenni sanoi ivaa äänessään pumpatessaan suupalloon painetta.
Jenni nousi ylös ja katseli hetken Jania, pitäen jalallaan Janin kasvot lattiassa. Jalka siirtyi pois ja samantien Jenne tempaisi hihnasta Janin pystyyn. Jenni otti hihnan juuresta kiinni ja taivutti janin päätä taakse toisella kädellään, jotta sai hihnan lisäksi käsiinsä Janin niskavillat.
Mennään, Jenni komensi ja lähti kävelemään pitäen Jania tiukassa otteessaan. Hetken käveltyään Jenni painoi kätensä lantionsa tasalle ja pakotti Janin kävelemään kumarassa.
Jenni käveli nopeasti pitkää käytävää, Janin oli asennostaan johtuen vaikeaa pysyä pystyssä. Jani näki käytävän päässä jyhkeä mustan oven.. Jotenkin hän arvasi, että sinne mennään.
Jenni pysähtyi ovelle ja päästi irti Janin hiuksista, pitäen kuitenkin hihnan melko lyhyenä. Hän avasi oven ja astui sisään, tempaisten hihnasta Janin perässään.
Ymmärräthän, että en mitenkään nauti sun kiduttamisestasi, mutta rangaistus on pakko antaa. Jenni sanoi ja nauroi päälle tempaistessaan hihnasta niin että Jani kaatui mahalleen lattialle.
Jani makasi liikkumatta ja tunsi Jennin piikkikoron selässään, kun Jenni kiinnitti jotain hänen kaulapantaansa.
Nousehan siitä, Jenni sanoi ja kiskoi janin ylös katon väkipyörien kautta kulkevalla köydellä.
Kaulapanta kiristi kovasti ja Janista tuntui että ilma loppuu, kun Jani oli seisaallaan, kiristys kaulassa helpotti. Jenni kiinnitti vielä Janin nilkkoihin tangon joka pakotti jalat haralleen.
Onhan sulla siinä hyvä olla, Jenni kysyi ja katsoi Jania hymyillen.. Ilmeisesti, kun et valita, Jenni tokaisi ja kiristi köyttä sen verran, että kaulapanta kuristi taas hieman.
Janilla olisi ollut paljonkin valittamista, mutta suupallo esti ääntelyn lähes täydellisesti. Hän alkoi oikeasti pelätä, mitä tämä yövartija vielä keksiikään.
Jenni käveli ovelle, johon Jani oli selin ja Jani kuuli Jennin menevän ulos ja laittavan oven lukkoon. Ehkäpä rangaistus on tämä, Jani tuumi, eikä ihme, asento oli kivulias ja siinä olisi rangaistusta kyllin.
Asento kävi yhä tukalammaksi. Jani toivoi jo, että Jenni tulisi vapauttamaan hänet ja viemään takaisin selliinsä. Toive toteutui pian ja Jenni ilmaantui hänen eteensä, joskaan ei ainakaan vielä vapauttanut Jania.
Oletko viihtynyt, Jenni kysyi ja odotti hetken vastausta. Jenni käveli Janin sivulle ja kohotti ruoskan valmiiksi iskuun. Jani säikähti ja jännitti vartalonsa. Ruoska iskeytyi Janin selkään kovaa, Jani vääntelehti, sen minkä pystyi. Jenni katsoi Jania hetken kylmästi ja alkoi ruoskia kovemmin. Janista tuntui ettei hän kestä kauaa tajuissaan, mutta samassa iskut loppuivat ja Jenni tuli taas hänen eteensä.
Oletko viihtynyt, Jenni toisti kysymyksen katsoen julmasti Jania. Jani nyökkäsi. Hyvä, Jenni sanoi, tästedes en halua, että joudun kysymään kahdesti.
Joko olet mielestäsi valmis rangaistukseen, Jenni kysyi.
Jani nyökkäsi, vaikka oli kaikkea muuta kuin valmis.. Hän oli kuvitellut, ettei enempää tulisikaan.
Hyvä, otan sun suupallon pois, koska haluan kuulla, kuinka kiität rangaistuksesta. Muuta ääntä et sitten pidäkkään. Onko selvä.
Kyllä Valtiattareni, Jani vastasi hieman epäselvästi, suuhun koski vielä vaikka pallo lojui jo lattialla.
Jenni käveli taas Janin sivulle, Kymmenen iskua, Laske. Ja samantien lävähti ensimmäinen, nyt ei enää niin kovaa.
Jani sai tukahdutettua huudon, joka häneltä meinasi päästä ja sanoi hiljaa. Yksi, kiitos.
Kiittelet sitten lopuksi, Jenni sanoi ja alkoi ruoskia tiheämmin.
Jani laski ja huomasi Jennin lyövän melko hiljaa, hän selviäisi tästä huutamatta.. Oli jo kahdeksas lyönti menossa.
Sen jälkeen tuli pieni tauko, Jenni astui lähemmäs ja löi taas. Tällä kertaa ruoska kiertyi Janin lantion ympäri ja kärki osui suoraan kiveksiin.
Jani parkaisi kivusta.. Yhdeksän.. Jenni nosti ruoskansa viimeiseen lyöntiin, samaan kohtaan, mutta kovempaa. Jani huusi kovaa, mutta voihkaisi vielä, kymmenen.
Jenni käveli Janin eteen..
Et huora sitten totellut, kun käskin sun pitää turpasi kiinni, Jenni sanoi ja survoi suupallon takaisin suuhun, mutta jatketaan, opetan sua pysymään hiljaa ja puhumaan kun käsketään.
Nyt saat huutaa minkä jaksat, ja jos tuntuu pahalta, ano armoa rohkeasti.. Jenni sylkäisi Janin kasvoille ja nauroi.
Jenni kävi hakemassa seinältä piiskan ja alkoi piestä Jania ympäriinsä, iskuja sateli, muttei onneksi tolkuttoman kovia. Jani huusi sen, minkä pallo antoi, aina välillä hän kuuli Jennin nauravan..
Jenni piiskasi tovin, joka tuntui Janista ikuisuudelta ja lopetettuaan tuli taas Janin eteen. Rukoile huora. Jenni sanoi kylmästi.
Jani yritti anella armoa pallo suussa. Jenni katseli hetken ja otti käteensä jo tutuksi käyneen rauhoittimen. Yritä edes, hän sanoi ja painoi hitaasti nappia syvemmälle..
Jani odotti sähköiskua, pian se iski ja tuska tuntui entistä kovemmalta, Jenni piti nappia pohjassa ja katsoi Janin vääntelehtimistä nauraen. Jenni piti rauhoitinta niin pienellä teholla, että edes tajuttomuus ei Jania pelastanut. Lopulta Jenni lopetti ja katsoi Jania, Jokohan olet rangaistuksesi saanut.
Jenni irrotti tangon Janin nilkoista ja päästi köyden irti kaulapannasta. Lähdetäänpä selliin, Jenni sanoi ja otti taas Jania niskahiuksista kiinni painaen hänen päänsä alas.
Käytävä mentiin taas nopeasti ja juuri ennen sellin ovea Jani kaatui lattialle. Jenni roikutti Jania yhä hiuksista ja katsoi vihaisesti.
Etkö sinä säälittävä koira osaa edes kävellä?? Jenni sanoi ja potkaisi Jania kylkeen repien häntä samalla selliin. Sellissä Jenni päästi Janista irti ja tiputti hänet lattialle jääden seisomaan viereen. Jenni kääntyi Janiin selin, nuole mun persettä huora. Jenni komensi.
Janin oli vaikea nousta lattialta kädet kiinni kaulapannassa, mutta hän onnistui vääntelehtimään polvilleen Jennin taakse. Jani epäröi hetken, mutta tiesi, että Jenni saisi hänet pian vaikka rukoilemaan, että saisi nuolla, joten hän työnsi kielensä Jennin täydellisten pakaroiden väliin.
Jani tunsi itsetuntonsa romahtavan, hän, joka sai naisilta aina mitä halusi, oli nyt polvillaan nuolemassa Valtiattarensa persettä.
Jenni nappasi Jania hiuksista kiinni ja kääntyi. Riittää. Autan sut yöpuulle, Jenni sanoi ja kiinnitti Janin kaulapantaan katosta roikkuvan ketjun. Jenni kiristi ketjua, kunnes Janin polvet miltei irtosivat lattiasta, pantakin kuristi taas hieman.
Hyvää yötä, Jenni nauroi julmasti.. Ai, meinasi hyvänyönsuukko unohtua.
Jenni otti takaapäin Jania nilkoista kiinni, nosti ja veti taaksepäin Janin jalkoja levittäen. Jani tunsi hapen loppuvan ja sitten pamahti, Jenni potkaisi häntä munille takaapäin ja päästi jalat irti..
Janin polvet kopsahtivat takaisin lattiaan ja henki kulki, mutta tuska alapäässä oli mieletön. Hän yritti helpottaa oloaan nousemalla seisomaan kyyryyn.
Jenni kiersi Janin eteen ja tempaisi Janin suoraksi hiuksista ja potkaisi polvellaan uudestaan. Pysyt polvillasi huora..
Jani tippui polvilleen ja Jenni kiinnitti samantien Janin polvitaipeista lattian kahleisiin.
Näitä ei olisi tarvittu, jos olisit ymmärtänyt pysyä polvillasi, Jenni sanoi nousten seisomaan vääntelehtivän Janin eteen.
Jenni näytti vihaiselta ja hänen ilmeensä kertoi, etttä jotain tulee vielä. Jani yritti anella armoa suupallonsa takaa, mutta Jenni ei ilmeisesti välittänyt. Jennin saapas iskeytyi vielä kerran Janin vehkeisiin, saaden kyyneleet Janin silmiin. Lisäksi Jenni antoi vielä rauhoittimella pitkän sähköiskun kävellessään ovelle.
Opettele tottelemaan minua, päivällä sinua koulutetaan ja saat rangaistuksia tarpeen mukaan, yöllä olet MINUN omaisuuttani, teen sinulle mitä ikinä haluan ja saan sinut vaikka rukoilemaan lisää. Tästedes, muista, että öisin minä päätän kaiken sinun elämässäsi. Jenni lopetti puheensa, antoi vielä sähköiskun ja laittoi oven kiinni.
Jani jäi tuskissaan polvilleen sellinsä lattialle, pystymättä liikkumaan ollenkaan.. Hänellä olisi aamuun asti aikaa ajatella, mitä Jenni sanoi. Hän tiesi, ettei hänellä olisi muuta mahdollisuutta kuin yrittää palvoa, totella ja mielistellä Jenniä.. Joskin, Jenni nautti kidutuksesta siinä määrin, että sekään tuskin kokonaan auttaisi..
Jatko kirjoitettu ensimmäisen "Rangaistuslaitos" pätkän jatkeeksi ensimmäisen pätkän kirjoittajan luvalla. Ehkä joku taas jatkaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa hyvää tekstiä DTi:ltä.
top 3:n pääsi tämän palstan novelleista... ehdottomasti parhaimmistoa, tällaista lisää ja pian!
Tuskin kuitenkaan, mutta Janin pohjalta oli helppo jatkaa.