meidän tyttö on 1.luokalla, koulu meni alkuun todella hyvin sitten hän alkasi joka päivä sanomaan: en halua päästää äiti sua silmistäni-->eroahdistusta??
nyt sitten joka päivä muka joku kiusaa ja ivaa koulussa vaikka ei ole totta ollenkaan, itähän tässä pitäisi tehdä? opettajan kanssa puhuttiin, tytön kanssa puhuttiin ja sitä nyt seurataan tarkemmin siellä koulussa, kerran viikossa ainakin saanut uhmaikäisen kohtauksen ja alannut itkeä oikein kunnolla, esim. jos kaveri ei ole ruokalassa tullut viereen. opettajakin on pyytänyt vain pari kertaa lopettamaan ettei liikaa huomio kerry meidän tyttöön, kun ei tiedä mitä muut lapset ajattelisivat.
hän on aina ollut ujo ja vähän arka mutta alkaako mennä jo yli hilseen? olisiko tuo jonkinlaista "äidinkaipuuta"??
odottelen vastauksia, kunnollisia kiitos, ei enempää halua mieleen murheita kun niitä nyt on.
nyt sitten joka päivä muka joku kiusaa ja ivaa koulussa vaikka ei ole totta ollenkaan, itähän tässä pitäisi tehdä? opettajan kanssa puhuttiin, tytön kanssa puhuttiin ja sitä nyt seurataan tarkemmin siellä koulussa, kerran viikossa ainakin saanut uhmaikäisen kohtauksen ja alannut itkeä oikein kunnolla, esim. jos kaveri ei ole ruokalassa tullut viereen. opettajakin on pyytänyt vain pari kertaa lopettamaan ettei liikaa huomio kerry meidän tyttöön, kun ei tiedä mitä muut lapset ajattelisivat.
hän on aina ollut ujo ja vähän arka mutta alkaako mennä jo yli hilseen? olisiko tuo jonkinlaista "äidinkaipuuta"??
odottelen vastauksia, kunnollisia kiitos, ei enempää halua mieleen murheita kun niitä nyt on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että lapsi voi ns. taantua kun koulu alkaa ja pitäisi olla jo iso tyttö tai poika. Ero päiväkotiin/eskariin on niin valtava kuitenkin. Itselläni kokemusta sukulaistytön kautta, hän on aina ollut ikäisekseen kypsä ja reipas ja nyt on sanonut ettei haluaisi mennä kouluun ja on kauhea ikävä päiväkodin tätejä.
Ainakaan lapselta ei pidä vaatia enempää juuri verukkeella, "olet jo iso tyttö/poika/koululainen" ja koittaa tukea isossa muutoksessa.
vastauksestasi etten ala paniikkia saada, kait se sitten on kamalaa kun ei pahemmin ole ollut iknä hoidossa kodin ulkopuolella, eskari nyt tietenkin oli, kun olen ollut aika hyvin kotiäippä monta vuotta kolmelle lapselle niin kait se on taantumaa ns. kun iso askel piti ottaa. vastaan olen mennyt ja puoleenväliin saattanut (500m matka kouluun), läksyissä olen ollut 100% mukana ja kerrattu kaikkea mitä opittu.
jättää ihan pienokaisen omaksi "huoleksi" alusta pitäen koska jos siinä vieressä vahtaa kokoajan, voi lapsi tuntea ettei osaa tarpeeksi hyvin ja hönen koululaisen taitoihin ei luoteta. Tietysti jos itse pyytää apua, niin sitten ehdottomasti autettava mutta näin hän saa itseluottamusta siihen, että on "iso" koululainen. Ja muista kehua pienestäkin onnistumisesta, vaikka aluksi vähän liioitellustikin.
Meillä poika oli kanssa huono lähtemään kouluun ja olisi ennemmin ollut kotona äipän kanssa ja mähän halusin auttaa läksyissä ettei olisi niin kova pala koulunkäynti mutta sit kakkosen keskustelussa ope sanoi ihan suoraan ettei poika luota omiin taitoihinsa ja syy oli se, kun olin ihan koko läksyjentekoajan hänen vieressä ja autoin niin hän kysyi aina että onko tämä vastaus tää eli tarvitsi vielä varmistuksen omille vastauksille.
jättänyt neidille itselleen että tekee ne, pikkuhiljaa etten enää kyttää vieressä, istun joko koneella, tai siivoan yms. kun hän tekee niitä, sitten kun tehty teen tarkistuksen. eikä enää kysele että onko se tämä vastaus jne. kolme viikkoa sitten vielä kyseli...nyt se on puhtaasti omalla kontolla se läksyjen teko.
Miunkin aarre aloitti ekan luokan (tyttö). Läksyt tekee melko itsenäisesti ja on sovittu siten, että kutsuu äidin apuun jos tulee eteen kinkkinen asia. Muutoin pysyy huoneessaan niitä tekemässä. Joskus on ollut tarve ja joskus ei, joka tapauksessa katson ne tehdyt hommelit joka kerta ennemmin tai myöhemmin (joskus voi olla parempi tapa) ja hellävaraisesti oikaistaan / korjataan virheitä yhdessä jos on. Ja perustellusti sekin. Ei vain siksi että teit väärin...
On minua kokeiltu hänen taholtaan , että eipä tehdäkään jostain syystä niitä läksyjä. Pari kertaa on oltu mummolassa niin onpa pitänyt ajaa (matkaa kuitenkin vain kilsa) kotiin tekemään ne kun on "parempi paikka" tehdä ne siellä. Vaati hieman viitseliäisyyttä mutta sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Täytyy vain jotenkin päästä vielä tässä vaiheessa "pomoksi" asian suhteen..
Erään pesueen nuorin heittäytyi vauvaksi. Jouluun asti sönkkäsi ässää ja meni maahan makaamaan "olen vauva"-tyyliin. Isompien kanssa ei ollut ongelmaa. Erään perheen esikoinen petaili sänkyjä ym. silloinkin, kun piti kouluun lähteä. Joskus tapahtuu raju irtaantuminen ja joskus ongelma on, ettei tahdo irti päästää.
Jokaiselle oma tila ja rytmi suotakoon. Kuitenkin ekan loppuun mennessä pitäisi olla sosiaalisia ja tiedollisia taitoja. Jos niitä ei ole, voi valmiiksi miettiä, miten toka sujuu tai lähteä hakemaan apua. Apu voi tulla jo omasta koulusta tai voi kysyä neuvolasta tms. Jos on ongelmia paljon, kannattaa pitää silmät auki.