Olen mietiskellyt itsekseni monen eri keskustelun jälkimainingeissa, muutummeko ikääntyessämme äksymmiksi tai ärhäkämmiksi. Vai lisääntyykö suvaitsevaisuus karttuvan elämänkokemuksen myötä? Käykö kenties niin, että hallitsevat luonteenpiirteet vahvistuvat vuosien mukana: hyväntahtoinen on yhä vain kiltimpi ja kriittinen luonne muuttuu vieläkin arvostelevammaksi?
Vuosien vaikutus luonteeseen
Outo Olga
11740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
äksyily on ainakin minulla paljon vähentynyt. Ihan hiljennyin vasta miettimään, milloin oikein viimeksi suutuin, ihan totisesti. Eipä tullut mieleen.
Äkkipikaisuuteni muussa on kyllä tallessa, siitä joudun monesti kärsimään.
Kyllä minussa tuota ärhäkkyyttäkin vielä löytyy, kuten teksteistäni voi päätellä, mutta kyllä minä silti olen tullut suvaitevaisemmaksi ja pehmeämmäksi mitä nuorena olin. Ärähdän lähinnä epäoikeuden mukaisuuteen, kateuteen ja muuhun halpamaiseen ja tiukkapipoiseen käytökseen.
Hupsista, vaan. Luulin jo että dementia on iskenyt, mutta ei ollutkaan, toinen henkilö alkoi kirjoittelemaan nikillä mitä olen käyttänyt täällä pitkään.
Tämä juuliska ei koskaan ole ollut äkkipikainen, päinvastoin ollen aina ollut aika pitkäpinnainen.
Iän myötä tämä ominaisuus on lisääntynyt.
lopetan, ennen kuin alankaan.
Kone antoi käyttää, en tiennyt muuta.
En ole monta viestiä kirjoittanutkaan tällä nikillä.
Kyllä kaikkea voi käyttää niin kauan kuin nimimerkki ei ole rekisteröity. Että ole hyvä vaan.
Katsoin tuolta laajalla haulla ja totesin, että täällä on meidän lisäksi ainakin neljä muuta juuliskaa, kirjoittelevat tuolla muilla palstoilla. Siitä tietämättömänä siirryin käyttämään tätä nikkiä, kun edellinen nikkini joutui häirikön hampaisiin yli vuosi sitten. Silloin täältä poistui samasta syystä toistakymmentä kirjoittajaa. Sattuu olemaan erään ystävän minusta käyttämä lempinimi, siksi tuli valittua. Käytä pois vain, minä vaihdan .
kiusaaminen. Ei mahdu minun päähäni. Kai samaa nikkiä käyttäen tulee tutuksi, ja voi noinkin käydä?
Olen kirjoittanut tuolla Juuliska-nikillä vain ehkä yhden käden sormin laskettavat veistit, joten minulla ei ole siihen vielä kasvanut tunnesiteitä.
Käytä sinä vain sitä edelleen! Olisihan se harmi, jos noin upea nikki jäisi vallan käyttämättä.
Kyllähän niitä muutoksia on tullut, pakko on myöntää, jos olen rehellinen. Olen ollut läpi elämäni hyvin sovitteleva ja joutunut ottamaan aina kanssaihmiset huomioon. Ärhäkkyys ei oikein istu vieläkään luonteeseeni, mutta puoleni olen oppinut jo pitämään. Kenenkään kynnysmatoksi en enää suostu. Rohkeutta olen saanut myös ikääntyessäni lisää, mutta välttelen edelleen tilanteita, joissa on vaarana joutua kyynärpäätaktikoiden runnomaksi.
on sidoksissa johonkin elimeen, jonka mukana
nousee tai laskee.
Vanhoja ryppynaamoja katsellessa,kun sileitäkin vastaan tulee.
vain kärjistyvät ikääntyessä.
Esim rikas nuuka lähes yhdeksänkymppinen tätini säästää kaikkea mahdollista, mm vettä...
Varmaankin pahan päivän varalle.
Minun kohdallani ikävuodet ovat tehneet pelkkää hyvää luonteelleni.
Tosin kyllä särmää vielä löytyy jos tiukille menee.