hahmotushäiriökö?

mutta ei koskaan ryöminyt kunnolla. tai vasta kävelemään opittuaan ryömi muutaman kerran taakse päin.
tuo kehon keskiviivan ylittäminen. myös siitä terkka puhui jotain, mutta itselle suoraan sanottuna tullut selväksi, mitä se itse asiassa tarkoittaa.
meillä myös piirtäminen ei oikein suju, mutta en siitä ole osannut huolestua. Oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana vasta on kiinnostunut piirtömisestä, ja pääosin syntyy vain epämääräistä sotkua.

aloittaja kirjoitti:

mutta ei koskaan ryöminyt kunnolla. tai vasta kävelemään opittuaan ryömi muutaman kerran taakse päin.
tuo kehon keskiviivan ylittäminen. myös siitä terkka puhui jotain, mutta itselle suoraan sanottuna tullut selväksi, mitä se itse asiassa tarkoittaa.
meillä myös piirtäminen ei oikein suju, mutta en siitä ole osannut huolestua. Oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana vasta on kiinnostunut piirtömisestä, ja pääosin syntyy vain epämääräistä sotkua.

Lue lisää

Lapsi ei osannut 5-vuotiaanakaan piirtää neliötä, vaan piirsi ikäänkuin ympyrän (vähän kanttisemman). Mm. talo - piirrustuksissa talo oli pyöreä.

Ongelmana meillä ei ole niinkään karkea tai hienomotorinen. Ongelmana on enemmänkin hahmottaminen ja keskittyminen. Ohjeiden kuunteleminen, liika hätäisyys, ei aina oikein paneudu siihen, mitä odotetaan jne.

aloittaja kirjoitti:

mutta ei koskaan ryöminyt kunnolla. tai vasta kävelemään opittuaan ryömi muutaman kerran taakse päin.
tuo kehon keskiviivan ylittäminen. myös siitä terkka puhui jotain, mutta itselle suoraan sanottuna tullut selväksi, mitä se itse asiassa tarkoittaa.
meillä myös piirtäminen ei oikein suju, mutta en siitä ole osannut huolestua. Oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana vasta on kiinnostunut piirtömisestä, ja pääosin syntyy vain epämääräistä sotkua.

Lue lisää

Myös ryömimisessä pitää silmän ja käsien/jalkojen yhteistyö sujua. Sekin on kehitysvaihe.
Kehon keskiviivan ylitys tarkottaa ihan käytännössä että lapsella on vaikeata esim. oikealla kädellä ottaa tavaraa pöydältä joka on kehosta vasemmalla puolella. Hän saattaa myös piirtäessä vaihtaa kättä tai liikkua paperin mukana koska ei voi ylittää keskikehoa. Meillä esim. laitettiin aterimet lautasen vasemmalle puolelle. Otti lusikan ensin vasempaan käteen ja siirsi sitten oikeaan käteen. Ei koskaan ottanut lusikkaa oikealla kädellä. Tässä muutama esimerkki.
Näihin toimintaterapeutti suositteli hyvin yksinkertaisia juttuja, joissa "harjoittelee" kehon keskiviivan ylitystä. Esim. pöydän pyyhkiminen on hyvä, keinuminen on aivan loistava ja mieluisaakin. Myös hyvä on jos rengaskeinu, lapsi mahalleen keinuun ja heittää esim. käpyjä ämpäriin joka on edessä keskellä. Keinukaa niin paljon ku vaan lapsi jaksaa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Samaten pyöräilyssä (tosin saattaa olla vaikeaa) silmän ja käden/jalan yhteistyö harjottuu hyvin sekä uiminen on hyvä harrastus. Kiipeleminenkin on loistava juttu. Meillä aloitti kiipeilyn vasta kolmen vanhana, aikasemmin ei koskaan yrittänyt mihinkään maasta ylöspäin.
Meidän poika ei ole myöskään koskaan ollut kovin innostunut piirtämisestä, aluksi pelkkää sotkua. Koki sen ilmeisesti vaikeaksi. Nyt jo jonkin verran piirtää mutta se ei ole niitä mieluisimpia juttuja. Värittäminen myös tosi vaikeeta, vaikeeta pysyä viivojen sisällä ja yrittääkin aina luistaa niistä tehtävistä jos mahdollista. Toimintaterapeutti antoi aina "läksynä" että piti leikata jokin oikean muotoinen pala johonkin piirustukseen ja lopuksi se piti värittää. Ne oli välillä tuskien taivalta ja väritykset sutattiin vähän sinne päin mutta terapeutti sai aina jotenkin innostumaan asiasta.
Jos pääsette toimintaterapiaan niin se on oikea ihannepaikka pikkulapselle. Siellä keinutaan, hypitään trampoliinilla, mennään esteratoja ja kaikkea hauskaa. Jaksavat ne vähemmän hauskemmatkin jutut sitten kun on kivaa tiedossa.
Hahmottamishäiriössä saattaa tulla vaikeuksia lukemaan oppimisessa/lukihäiriö ja kirjoittamisessa. Nyt kun meillä alkoi koulu tuntuu lukeminen vaikealta. Ollaan käyty myös puheterapiassa ja saatu ohjeita miten harjotellaan lukemista. Tuntuu vaan mulle vaikeelta kun nykyään ei enää tavata vaan liutetaan. Taitaa kohta jo poika osata sen homman paremmin kuin minä. Mut taidan jättää sen homman suosiolla koululle ja kuuntelen vaan täällä kotona sitä "liutusta".
Mutta ennenkaikkee se lapsi tarvii paljon kannustusta ja onnistumisen iloa. Meillä ainakin itsetunto ollut koetuksella kun on myös itse huomannut että toiset osaa joitakin juttuja paremmin kuin itse. Saattaa helposti jäävätä itsensä ulkopuolelle kun aattelee ettei osaa.

meillä näin kirjoitti:

Lapsi ei osannut 5-vuotiaanakaan piirtää neliötä, vaan piirsi ikäänkuin ympyrän (vähän kanttisemman). Mm. talo - piirrustuksissa talo oli pyöreä.

Ongelmana meillä ei ole niinkään karkea tai hienomotorinen. Ongelmana on enemmänkin hahmottaminen ja keskittyminen. Ohjeiden kuunteleminen, liika hätäisyys, ei aina oikein paneudu siihen, mitä odotetaan jne.

Lue lisää

liian montaa ohjetta yhtäaikaa. työmuisti on suhteellisen lyhyt, pitäisi aina muistaa sanoa asia kerrallaan jotta pystyy toimimaan.
Myös mallista toimiminen jeesaa, ei halua koskaan mennä ensimmäisenä tekemään mitään vaan seuraa mielellään ensin miten toiset asian hoitaa.

kokemusta on kirjoitti:

Myös ryömimisessä pitää silmän ja käsien/jalkojen yhteistyö sujua. Sekin on kehitysvaihe.
Kehon keskiviivan ylitys tarkottaa ihan käytännössä että lapsella on vaikeata esim. oikealla kädellä ottaa tavaraa pöydältä joka on kehosta vasemmalla puolella. Hän saattaa myös piirtäessä vaihtaa kättä tai liikkua paperin mukana koska ei voi ylittää keskikehoa. Meillä esim. laitettiin aterimet lautasen vasemmalle puolelle. Otti lusikan ensin vasempaan käteen ja siirsi sitten oikeaan käteen. Ei koskaan ottanut lusikkaa oikealla kädellä. Tässä muutama esimerkki.
Näihin toimintaterapeutti suositteli hyvin yksinkertaisia juttuja, joissa "harjoittelee" kehon keskiviivan ylitystä. Esim. pöydän pyyhkiminen on hyvä, keinuminen on aivan loistava ja mieluisaakin. Myös hyvä on jos rengaskeinu, lapsi mahalleen keinuun ja heittää esim. käpyjä ämpäriin joka on edessä keskellä. Keinukaa niin paljon ku vaan lapsi jaksaa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Samaten pyöräilyssä (tosin saattaa olla vaikeaa) silmän ja käden/jalan yhteistyö harjottuu hyvin sekä uiminen on hyvä harrastus. Kiipeleminenkin on loistava juttu. Meillä aloitti kiipeilyn vasta kolmen vanhana, aikasemmin ei koskaan yrittänyt mihinkään maasta ylöspäin.
Meidän poika ei ole myöskään koskaan ollut kovin innostunut piirtämisestä, aluksi pelkkää sotkua. Koki sen ilmeisesti vaikeaksi. Nyt jo jonkin verran piirtää mutta se ei ole niitä mieluisimpia juttuja. Värittäminen myös tosi vaikeeta, vaikeeta pysyä viivojen sisällä ja yrittääkin aina luistaa niistä tehtävistä jos mahdollista. Toimintaterapeutti antoi aina "läksynä" että piti leikata jokin oikean muotoinen pala johonkin piirustukseen ja lopuksi se piti värittää. Ne oli välillä tuskien taivalta ja väritykset sutattiin vähän sinne päin mutta terapeutti sai aina jotenkin innostumaan asiasta.
Jos pääsette toimintaterapiaan niin se on oikea ihannepaikka pikkulapselle. Siellä keinutaan, hypitään trampoliinilla, mennään esteratoja ja kaikkea hauskaa. Jaksavat ne vähemmän hauskemmatkin jutut sitten kun on kivaa tiedossa.
Hahmottamishäiriössä saattaa tulla vaikeuksia lukemaan oppimisessa/lukihäiriö ja kirjoittamisessa. Nyt kun meillä alkoi koulu tuntuu lukeminen vaikealta. Ollaan käyty myös puheterapiassa ja saatu ohjeita miten harjotellaan lukemista. Tuntuu vaan mulle vaikeelta kun nykyään ei enää tavata vaan liutetaan. Taitaa kohta jo poika osata sen homman paremmin kuin minä. Mut taidan jättää sen homman suosiolla koululle ja kuuntelen vaan täällä kotona sitä "liutusta".
Mutta ennenkaikkee se lapsi tarvii paljon kannustusta ja onnistumisen iloa. Meillä ainakin itsetunto ollut koetuksella kun on myös itse huomannut että toiset osaa joitakin juttuja paremmin kuin itse. Saattaa helposti jäävätä itsensä ulkopuolelle kun aattelee ettei osaa.

Lue lisää

pitää kokeilla noita juttuja joita mainitsit!

kokemusta on kirjoitti:

Myös ryömimisessä pitää silmän ja käsien/jalkojen yhteistyö sujua. Sekin on kehitysvaihe.
Kehon keskiviivan ylitys tarkottaa ihan käytännössä että lapsella on vaikeata esim. oikealla kädellä ottaa tavaraa pöydältä joka on kehosta vasemmalla puolella. Hän saattaa myös piirtäessä vaihtaa kättä tai liikkua paperin mukana koska ei voi ylittää keskikehoa. Meillä esim. laitettiin aterimet lautasen vasemmalle puolelle. Otti lusikan ensin vasempaan käteen ja siirsi sitten oikeaan käteen. Ei koskaan ottanut lusikkaa oikealla kädellä. Tässä muutama esimerkki.
Näihin toimintaterapeutti suositteli hyvin yksinkertaisia juttuja, joissa "harjoittelee" kehon keskiviivan ylitystä. Esim. pöydän pyyhkiminen on hyvä, keinuminen on aivan loistava ja mieluisaakin. Myös hyvä on jos rengaskeinu, lapsi mahalleen keinuun ja heittää esim. käpyjä ämpäriin joka on edessä keskellä. Keinukaa niin paljon ku vaan lapsi jaksaa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Samaten pyöräilyssä (tosin saattaa olla vaikeaa) silmän ja käden/jalan yhteistyö harjottuu hyvin sekä uiminen on hyvä harrastus. Kiipeleminenkin on loistava juttu. Meillä aloitti kiipeilyn vasta kolmen vanhana, aikasemmin ei koskaan yrittänyt mihinkään maasta ylöspäin.
Meidän poika ei ole myöskään koskaan ollut kovin innostunut piirtämisestä, aluksi pelkkää sotkua. Koki sen ilmeisesti vaikeaksi. Nyt jo jonkin verran piirtää mutta se ei ole niitä mieluisimpia juttuja. Värittäminen myös tosi vaikeeta, vaikeeta pysyä viivojen sisällä ja yrittääkin aina luistaa niistä tehtävistä jos mahdollista. Toimintaterapeutti antoi aina "läksynä" että piti leikata jokin oikean muotoinen pala johonkin piirustukseen ja lopuksi se piti värittää. Ne oli välillä tuskien taivalta ja väritykset sutattiin vähän sinne päin mutta terapeutti sai aina jotenkin innostumaan asiasta.
Jos pääsette toimintaterapiaan niin se on oikea ihannepaikka pikkulapselle. Siellä keinutaan, hypitään trampoliinilla, mennään esteratoja ja kaikkea hauskaa. Jaksavat ne vähemmän hauskemmatkin jutut sitten kun on kivaa tiedossa.
Hahmottamishäiriössä saattaa tulla vaikeuksia lukemaan oppimisessa/lukihäiriö ja kirjoittamisessa. Nyt kun meillä alkoi koulu tuntuu lukeminen vaikealta. Ollaan käyty myös puheterapiassa ja saatu ohjeita miten harjotellaan lukemista. Tuntuu vaan mulle vaikeelta kun nykyään ei enää tavata vaan liutetaan. Taitaa kohta jo poika osata sen homman paremmin kuin minä. Mut taidan jättää sen homman suosiolla koululle ja kuuntelen vaan täällä kotona sitä "liutusta".
Mutta ennenkaikkee se lapsi tarvii paljon kannustusta ja onnistumisen iloa. Meillä ainakin itsetunto ollut koetuksella kun on myös itse huomannut että toiset osaa joitakin juttuja paremmin kuin itse. Saattaa helposti jäävätä itsensä ulkopuolelle kun aattelee ettei osaa.

Lue lisää

Ole onnellinen että teillä ollaan tarkkana neuvolassa.Oman lapseni häiriö jäi huomaamatta vaikka itse olin sitämieltä jo kauan,vaikeuksia tuotti piirtäminen,pyörällä ajaminen,saksilla leikkaaminen yms.Kun puhuin neuvolassa sanottiin vain ettei pidä vertailla muihin sisaruksiin.koulun alkaessa pyysin vielä jotain testejä,lapseni testattiin kyselemällä eri asioita joihin lapseni osasi vastata koska älyssähän ei ole vikaa.Vasta toisella luokalla sain lapseni tutkimuksiin ja tulos oli vaikea asteinen hahmotushäiriö.Lääkäri oli ihmeisssään miten neuvolassa jaekaluokalla ei oltu huomattu näin hankalaa häiriötä.Tästä alkoi vasta terapiat ja luokan kertaus yms.jotka olisi vältetty aikaisemmalla tutkimuksella,Luokalle jääminen heikentää itsetuntoa ja aina helpommalla pääsee mitä aikaisemmin asioihin saadaan apua.

eräs äippä kirjoitti:

Ole onnellinen että teillä ollaan tarkkana neuvolassa.Oman lapseni häiriö jäi huomaamatta vaikka itse olin sitämieltä jo kauan,vaikeuksia tuotti piirtäminen,pyörällä ajaminen,saksilla leikkaaminen yms.Kun puhuin neuvolassa sanottiin vain ettei pidä vertailla muihin sisaruksiin.koulun alkaessa pyysin vielä jotain testejä,lapseni testattiin kyselemällä eri asioita joihin lapseni osasi vastata koska älyssähän ei ole vikaa.Vasta toisella luokalla sain lapseni tutkimuksiin ja tulos oli vaikea asteinen hahmotushäiriö.Lääkäri oli ihmeisssään miten neuvolassa jaekaluokalla ei oltu huomattu näin hankalaa häiriötä.Tästä alkoi vasta terapiat ja luokan kertaus yms.jotka olisi vältetty aikaisemmalla tutkimuksella,Luokalle jääminen heikentää itsetuntoa ja aina helpommalla pääsee mitä aikaisemmin asioihin saadaan apua.

Lue lisää

kun asiat lähtivät niin "helposti" rullaamaan eteenpäin.
Neuvolasta antoivat 5-vuotiaana ensin ajan lääkärille (tavalliselle nlalääkärille), joka vähän vähätteli ongelmaa. Sanoi ettei esim. puheterapiaan ole tarvetta, mutta toimintaterapiaan arviointiin voi antaa lähetteen. Meillä kävi mieletön tuuri, kun toimintaterapeutti on todella ammattitaitoinen ja juuri hän on laittanut asiat eteenpäin. Hän on ollut vaatimassa puheterapiaan pääsyä ja koulukypsyystestejä jo eskari-iässä. Koulupsykologi ei olisi vielä halunnut tutkia poikaa, on kuulemma tapana vasta ekan luokan jälkeen tehdä näitä testejä. Toimintaterapeutti vaati tutkimuksia ja sanoi että aloitettava heti eskari-iässä jotta koulunalku sujuisi paremmin. Ongelmaa on turha siirtää eteenpäin, se ei siitä muutu mihinkään. Näin tehtiin ja koulupsykologikin oli lopulta sitä mieltä että apua tarvitaan. Itse en välttämättä olisi osanut tarpeeksi vaatia.
Nyt meillä alkaa taas uudestaan toimintaterapia ja kestää varmaankin tän vuoden loppuun. Sit katotaan tilanne uusiks.
Teillä on kyllä tosi inhottava tilanne, itsetuntoa on vaikea nostaa jos koulu heti alkuunsa tuottaa suuria vaikeuksia. Jouduitteko jonottamaan toimintaterapiaan kauankin?
Tsemppiä teille molemmille, tie voi olla pitkä ja kuoppainen, mutta onneks saatte nyt apua. Toivottavasti toimintaterapia auttaa teitäkin ja saatte ammattitaitoiset ihmiset ympärille. Myös koululla on aika suuri rooli asiassa, toivottavasti ottavat tosissaan ja antavat kaiken mahdollisen avun ja tuen.