Minä rämisin
ja kolisin,narisin,
hitaasti heiluen eteenpäin horjuin.
Sinä pyörit
ja hyörit
niin kiireesti vauhdilla karkuun menit.
Minä vaapuin
ja nytkyin , ritisin ,ratisin,
yritin liikaa, niitit aukesi
ja levisin.
Sinä pompit alas portaita pitkin,
putosit, lohkesit
ja naamallesi jäit.
Minä puoliksi nousin ja kurotin,
käänsin kasvosi ylös ,
ja romahdin.
Siinä nyt olemme,
kaksi hyljättyä lelua
vierekkäin.
ja kolisin,narisin,
hitaasti heiluen eteenpäin horjuin.
Sinä pyörit
ja hyörit
niin kiireesti vauhdilla karkuun menit.
Minä vaapuin
ja nytkyin , ritisin ,ratisin,
yritin liikaa, niitit aukesi
ja levisin.
Sinä pompit alas portaita pitkin,
putosit, lohkesit
ja naamallesi jäit.
Minä puoliksi nousin ja kurotin,
käänsin kasvosi ylös ,
ja romahdin.
Siinä nyt olemme,
kaksi hyljättyä lelua
vierekkäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samalla ihana ja hauska ja --- traakinen! :\
Pidin kovasti tästä. Hieno oivallus tehdä leluista teksti!
Ehdotomasti kymppi teksti! :)
Aurinkoisen pvän jälkeen mukavaa iltaa, Iivari ja kiitos tästä aikuisten oikeesti! :D
*Muru vilkuttaa*
on tuota onomapoieettista visualisointia oikein kivasti. Olet vanginnut kyllä hyvin tunnelmankin.
Mutta kysymys kuuluu: "kuinka sinusta tulee noin paljon kolinaa?" Ja missä on sitäpaitsi J.J.?
...joo, JJ on lähempänä kuin lähin puhelin :)
oli kai hyvä, koska tää vai hekottelee..
Vanhan talon nurkkahuoneistossa
asuu lelukorjaajasetä.
Tuo vanhus on nähnyt monenmoista
yhtään ei ole hänelle mikään,
liian vaikeaa korjata.
Puupallo ja Peltilelu
täysin hyljättyinä
melkein toivottomasti
rikki menneinä, katsovat
surullisina toisiaan.
Molempien silmänurkkaan nousee
kyynel, ja tuona kauniina hetkenä
he kokevat olevansa yhtä, niin yhtä
että maailma pysähtyy hetkeksi paikoilleen..
Korjaa ensin Punainen puupallo,
niin kaunis ehjänä on.
Mulla ei ole hätää,
näitä kolommoja kerkee kyllä säätää.
Herkempi on paljon puu ,
kattos, mulla ei ole hätää ole ...juu
Puupallo lähti eri suuntaan
heikkona vieri mukulakivikatua alas.
Ja hups,, törmäsi lelukorjaajasedän
talon seinään.
Vanhus istui juuri aurinkossa piippu huulillaan
ja pallo vieri hänen jalkojensa juureen.
Lelunkorjaaja otti pallon syliinsä
huomasi miten itkuiset olivatkaan sen silmät
ja hän ymmärsi, nyt on aika laittaa
punaiselle puupalolle ihan uusi sisin,
näkihän sen jo päälle päin, miten rikkinäiseksi
maailma olikaan kolhinut..
:))))...