kutsu parannukseen http://www.srk.fi/index.php?p=sana_sunnuntaiksi_suurinta_
Hoitokokoukset ovat vielä tänä päivänäkin mitä suurinta lähimmäisen rakkautta, niissähän kutsutaan seurakunnan yhteisestä rakkaudesta pois langenneita parannukseen. On suurta armoa, että noita tilaisuuksia yhä järjestetään. Sehän osoittaa, että armon aika jatkuu. Mutta emme tiedä kuinka kauan.
Hoitokokoukset ovat vielä tänä päivänäkin mitä suurinta lähimmäisen rakkautta, niissähän kutsutaan seurakunnan yhteisestä rakkaudesta pois langenneita parannukseen. On suurta armoa, että noita tilaisuuksia yhä järjestetään. Sehän osoittaa, että armon aika jatkuu. Mutta emme tiedä kuinka kauan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
valtakunnassa on armon sana , jolla itse Jumala hoitaa meidän syntisairauksiamme.
Kirjoitettiin>>>> ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.”
niin ymmärränkin .. Joo hyvänen aika tuo sanajärjestys. Ruotsin kielessä on monasti käänteinen sanajärjestys.
Oletko niinkuin nuo entiset fariseukset.
Onko omat sanasi aina tismalleen ajateltu? Entä hellareilla, mihin muistaakseni itse kuulut? Epäilen. Lueppa tarkemmin painotus, mielestäni siinä Jeesus kehoittaa rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme. Painotus ei ole niinkään itsensä rakastamisessa.
Biblia 1776
Matt. 22:
"36 Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäsi niinkuin itse sinuas.
40 Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
Ja käännös 1933/38
"36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'."
>>>>>>Kirjoitettiin>>>> ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.”>>>>
Noh vatahans ny sittens Piblians kiele.
On ole farisus, koska Vl en olemas.
Onkos Heaarit sittn vääräs, kun niin haukukut heidäs.
Nys minun sanoitans ei lukua ole, kun Pookin saarnans, vataannes siihen sinäs, lestadiolainses.
Kuutelin tarkimmin mitäs tämä mies suustans laski, puppua, siteeksi totta, miksis minä vastaamas.
Painotan itse sinun kiuels mukaan Biblians.
Kaikesta näkemäs se, että siinulta Raamarttu uupuma, koska vain käänökset luet, Hanki se, minä maksan sen vaikka.
Ämmä vastaaman aivan oikea tapa, niin se kävi Pooki, sinä et näe mitään virhe VL. Paha juttu se.
Rauhaa maas sinulla kotona.
vastata seuraavaan?
Lyhyet, usein toistuvat vastauksesi ovat aina samansisältöiset - eli:
"Hyvää päivää kirvesvartta" vastauksia.
Kerro edes joskus kantasi, esim. niinsanotuihin "hoitokokoúksiin".
Et ole koskaan niitä tuominnut!
Siis, tule esiin sieltä "komerostasi" ja tunnusta OIKEA uskosi!
Sanoi - "poispotkittu".
kertonu. Nyt katseet tulevaan eikä vanhoja märehitä!
Tuo kyllä jää toiseksi, sillä Päivämiehne mukaan suurinta lähimäisenrakkautta on pullien leipominen myyjäisiin ja ry:n toimitalon talkoovuoroissa ahkeroiminen.
jumalan rakastamisesta, siis kolmen kyynärän yhteisöepäjumalan rakastamisesta. Sehän se vaatii pullien leipomista ja talkoovuoroahkerointia.
Täsmälleen. Kun yhteisöstä on tehty epäjumala, se vaatii loputonta uhraamista itselleen. "Älä pidä muita jumalia kuin vl-yhteisö."
Tai itse asiassa SRK ei näin todista, mutta jos et osallistu talkoisiin osaltasi, et taivaaseen kostu...
kirvesvartta. Viestisi paljastaa, että yrität puolustella tekemisiäsi. Ja, jos Päivämies jostakin kirjoittaa, niin ei sillä välttämättä ole mitään merkitystä. Riippuu siitä onko kirjoituksen kirjoittanut hoitaja vai joku muu. Tänä päivänä täytyy itse osata valita mitä lukee ja mihin uskoo. Tällä hetkellä hoitajat ja heidän hännystelijänsä alkavat olla niin pieni joukko vl:sten keskuudessa, että heidän puheillaan ei ole jatkossa juurikaan merkitystä.
Olihan uusimmassa Päivämiehessä oikein monella palstalla jälleen internetin käytöstä. Täytyy sanoa, että en jaksanut lukea kuin pari riviä. Kirjoitus antoi sellaisen kuvan, että kirjoittajalla itsellään on vaikeuksia internetin käytön suhteen, koska hän tuppaa aina eksymään pornografiasivuille. Itse käytän tietokonetta päivittäin noin 15 tuntia, suurimmaksi osaksi työssä, enkä eksy kirjoittajan mainitsemille sivuille. Jokainen joka vähänkin osaa käyttää tietokonetta tietää, ettei pornografiasivuille niin vain eksytä, vaan niille täytyy ihan oikeasti hakeutua.
yksinkertainen. Käytän nettiä paljon tiedon hakuun, enkä pöljä ole koskaan nähnyt mitään pornosivuja.
Kyllä netti on aivan verraton. Voi hoitaa lähes kaiken ja apu on aina käden ulottuvilla.
gradussa s. 57 seuraavasti: "Hoitokokouksien taustalla oli lestadiolaisten näkemys, että 'ketään ei jätetä yksin yön pimeyteen hukkumaan' (Päivämies 22.2.1978 s. 8: Ovatko neuvonpidot tarpeellisia)".
Suurimmasta lähimmäisenrakkaudesta siis oli kysymys.
Totta on tänään, kuten 70-luvulla Erkki Reinikainen totesi, "ettei kristillisyyden elämää voida nähdä täydellisesti kuin sisältä päin" (Kotimaa 4.3.1977). Erityisen räikeästi se tulee ilmi tällä palstalla. "Luonnollinen ihminen ei voi käsittää niitä kuin Hengen ovat", sanoo Raamattukin.
Suurinta rakkauta todella on se että kutsuu ihmistä parannukseen ja Jumalayhteyteen. MUTTA
- rakkautta ei ole se jos me lähestymme ihmistä raamatun kanssa ja lyömme aina kun vain suinkin saamme siihen tilaisuuden. Eli osoitamme sormella kuinka toinen ihminen on niin huono ja syntinen. Ketakaikkiaan rypee syntielämässä.
Eikä sekään että jos joku jotain kysyy niin heitetään vl fraasi ja todetaan kylmästi että
- mutta ethän sinä tätä ymmärrä kun olet epäuskoinen.
TÄMÄ EI OLE rakkautta. Vaan rakkautta on se kun me todella seisomme siinä Kristuksen rakkaudessa. Tokihan meidän pitää seistä myös totuudessa. Mutta lyömäaseeksi sitä ei ole meille annettu. Aseeksi jolla me osoitamme oman inhimillisen halveksunnan toisen ihmisen epäuskoisuutta kohtaan.
Kun ihminen kysyy jotain asiaa niin rakkautta ei ole se että minä sanon
- minusta sinun pitäisi tehdä näin ja näin. Tai ajatella näin ja näin
Vaan rakkautta on se että minä puhun miten minä omassa elämässäni teen. Tai miten minä ajattelisin itse. Se ei ole rakkautta että osoitan sormella. Vaan rakkautta on se että annan ihmien itsensä käydä sitä pohdintaa ja neuvon vain Kristuksen jalkojen juureen silloin kun ollaan siinä tien risteyksessä.
Hoitokokousket taas eivät olleet mitä suurinta lähimmäisen rakkauta koska niiden takana pohjimiltaan on alistaminen ja vallan halu. Ja niissä vaadittiin myös kuuliaisuutta ei Jumalan sanalle vaan tietyille ihmisille ja heidän milipiteille.
Jumalaan tärkeimmäksi asiaksi", kysyy JH rakkauden kaksoiskäskyä käsittelevässä kirjoituksessaan. Vastaukset tähän kysymykseen yllättävät:
1)"MOOSES kirjoitti KIVITAULUUN Jumalan antaman ensimäisen KÄSKYN..."
2)"Kaikkina aikoina ihmisiä ovat kiinnostaneet vieraat jumalat..."
3)"Kristinopissa KIRJOITETAAN, että Jumala on luonut ihmisen elämään yhteydessäänn. Sen vuoksi (?) ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa..."
4)"Pienoisevankeliumissa KIRJOITETAAN, että niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut..."
"Toiseksi LAIN tärkeäksi KÄSKYKSI Jeesus ILMOITTI rakkauden lähimäiseen..."
Ei siis ihme, että JH:n antama kuva Jeesuksen "velvollisuudesta" ilmoittaa ko laki seuraa sekavuutta: "Oma etu on usein tärkeimmällä sijalla. Jeesus oli tässäkin meille esikuvana..."
?????????????????????????????????????????????????
Hoitokokousvuosina kaikki asiat hengellistettiin, vaikka ne eivät mitenkään liittyneet uskonelämään. Vallanhimoisten ja kateellisten "hoitureiden" oli helppo toimia uskon varjolla, koska kaikki toiminta puettiin tapahtuvaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Totuus kuitenkin on, että monissa tapauksissa itse piru oli neuvojana ja neuvojen antajana. Suotuisa maaperä toiminnalle oli, ettei "hoitajia" saanut arvostella eikä asioista saanut puhua. Monet hoiturit olivat äärimmäisen kateellisia, mutta kieroillen edestäpäin esittivät puhuttelevansa rakkaudella jopa ystävänä esiintyen. Hoiturit käyttivät selän takana mitä hirvittävimpiä keinoja ja pakkomielteen omaisia tekoja omien päämääriensä saavuttamiseksi (oman edun tavoittelu, toisen alistaminen ja toisen elämän tuhoaminen). Tällä hetkellä on todella säälittävää nähdä, kuinka henkilöt, jotka silloin sairaalloisen rohkeutensa ja voimansa tunnossa käsittelivät muita kuin arvottomia raatoja, kulkevat nyt häntä koipien välissä luikerrellen paeten vastuuta teoistaan. Teot eivät katoa vain vaikenemalla!