klo 11.05 tämän päiväinen jakso sarjasta "Sydämen asialla".
Jaksossa vanhalla papparaisella on niin astmaattinen olo, että epäillään olevan bronkiittia.
Sitten otetaan vain yksinkertaisesti verikoe ja mikä onkaan diagnoosi ...?
Jaksossa vanhalla papparaisella on niin astmaattinen olo, että epäillään olevan bronkiittia.
Sitten otetaan vain yksinkertaisesti verikoe ja mikä onkaan diagnoosi ...?
Vastaukset 49
Vanhimmat
allerginen alveoliitti... Ja siltä luultiin aluksi krooniseksi keuhkoputkentulehdukseksi.
Keuhkoputkentulehduksia minullakin oli homeisella työpaikallani, vai oliko?!?
että allerginen alveoliitti saadaan kiinni verikokeella? Jos on totta, niin miten ihmeessä meidän lääkärit on huonompia tutkimuksissan kuin tv-sarjan leikkilääkärit?
Joo, se oli vaan viihdeohjelma, joka ei perustu todellisuuteen. Kyllä sen tiedän.
Allergiaverikokeeseen viitattiin, nykypäivänä se kai olisi IgG-testi. Mutta diagnosia ei voi antaa pelkästään korkeitten arvojen takia, on muitakin kriteereitä.
Minulla on ollut alveoliitin oireita jo pitkään, joten minulle on pikkuhiljaa selvinnut mistä on kyse. Tämä tauti vaan diagnostisoidaan astmana tai keuhkoputkiyulehduksena (kuten omassa tapauksessani) aivan liian usein.
Mutta nämähän ovat vaan minun omia mielipiteitä...
http://www.stumppi.fi/attachments/keuhkotaudit.pdf
allergista alveoliittia ei edes tutkittu, vaikka pyysin oireideni perusteella ja viittasin jopa Majvik II kriteereihin. Krooninen keuhkoputkentulehdus oli diagnoosi ja sitten asia olikin selvä lääkärin puolelta. Äkkiä pois hus,hus kyselemästä kaikenlaista josko homeiden syytä oireilut. Vaivaantunut lääkäri halusi eroon tiedonhaluisesta potilaasta, eihän sellainen sovi että kysellään liikaa.
ja edelleen olen kans sitä mieltä että sain allergisen alveoliitin
http://www.kolumbus.fi/markku.laasonen/alfa/info.html
henkilöllisyydestäsi ei ole epäselvyyttä. heh heh.
allergiseen alveoliittiin, koska pystyn kyllä kuntoutumaan myös. Nyt olen aika hyvässä kunnossa, joten sellaista tunnetta ei ole, että tämä tästä heikkenisi koko ajan. Pystyn liikkumaan jo sykealueella 70-80% maksimista suhteellisen pitkäänkin. Oireita ja ongelmia minulla on, mutta en uskon niiden johtuvan kyllä jostakin muusta kuin alveoliitista. Ehkei sairauteni ole ihan astmaa, tai se on siitä vähän hankalampi muoto, mutta tuskin mitään muuta. Ehkä noita kroonisia keuhkoputkentulehduksia yms. joiden takia putkistoni on pehmentynyt ... tiedä häntä.
Nyt en kärsi pahoinvoinnista ainakaan sauvakävelyiden yhteydessä nostaessani sykettä. Tosin osaan taas myös hengitellä ja tarkkailla miten hengitellä oikein ja kun menee metsään pitää vain himmata. Pahoinvointi johtui ehkä myös siitä, että hengittelin vain väärin. Ainakin näin uskoen on mukavampi kohotella kuntoa ja nauttia elämästä.
Totta kai minä haluaisin mielummin sairastaa pelkästään astmaa, mutta kun minulla on ollut kuumetta jo kolmisen vuotta, minulla on nivelkipuja, kuivaa yskää, pahoinvointia y.m. Ne oireet eivät kuulu astmaan... Vaikka minulla on jotenkuten hyvä peruskunto olosuhteisiin nähden hengistyn jo tiskatessani, käydessäni suihkussa.
Nyt olen viime viikoina laihtunut niin paljon, että lääkärit epäilevät kilpirauhasongelmia. Vastausta ei ole tullut vielä.
paitsi, että kuntoni on aika kohdallaan. Tosin portaat väsyttää yhä edelleen. Tarkoitus kuntoilla siten, että reippaasti yli 1000 porrasta pystyy kiipeämään suhteellisen lämpimissä olosuhteissa tuossa maaliskuun puolivälissä sekä ylös, että alas. Voi mennä aikaa, mutta uskoisin että onnistun kyllä hyvinkin.
Ikävää, että sulla kunto laskee jatkuvasti. Itse sain tuon kuntoilun alkuun, ensin oli tosi tikkuista kun väsyin ja tuli pahoinvointia yms. ja vauhti ei päätä huimannut. Nyt tuon fysioterapian myötä olen onnistunut kohottelemaan sykettä ilman pahoinvointia. Siksi uskon, että minun ongelma oli pitkälti tuo rintakehän liikkuvuus yms. ongelmat. Ja tänään taas menossa fysioon, toivon että en tule niin kipeäksi kuin viimeksi, mutta jos tulen ei voi mitään. Ehkä minun tarvitsee myös jatkaa fysiota pidempään, joten kaivelen kuvetta ja kyselen maksaisiko vakuutus vähän lisää... Ja jos ei maksa, niin sitten ei. Jos sinulla ei ole hillittömiä kipuja ja pystyt menemään fysioterapiaan, niin suosittelen tosi lämpimästi.
Toivotaan, että saisit kuntoasi takaisin myös. Hankalaa tuntuu olevan tuo lääketieteellinen apu... käytännössä se on lääkkeitä eri muodossa... ja lääkkeet ovat käytännössä kaikki myrkkyä, minäkin niitä napsin aikaste paljonkin. Ehkä yritän päästä niistä eroon, mutta ei ehkä onnistu kyllä.
... silleen tuo alveoliitti mietityttää, kun eihän se jatkuvasti oireile ja aiheuta ongelmia, ellei ole jo sitten ihan loppumetrit kyseessä... Keuhkokuvistakin näkee siinä vaiheessa jo paljon... Toivotaan, että sinulla ei sitä ole. Että löytyy vielä joku muu selitys oireillesi. Onko ne kasvaimet jo poistettu?
Kai se on sitä, kun altistun ulkona jatkuvasti. Sen lisäksi se ainut "puhdas" ruokakauppa meidän kaupungissa on nyt siinä kunnossa, että saan siellä keskittymisongelmia, kunnon kännit, yskää, hirveä hengenahdistus y.m. En voi siis enää mennä mihinkään sairastumatta!
Minä kävin hammaslääkärissä viikko sitten, enkä ole vieläkään kunnossa (talossa oli hometta). Etuhampaastani oli irronnut pala, mutta sitä ei voitu korjata, koska en siedä niitä aineita mitkä löytyvät "muovipaikoista". Turha altistus, siis.
En ole vieläkään saanut aikaa siihen Iho- ja Allergiasairaalaan, jossa lääkäri piti tutkia milloin olen leikkauskunnossa. Olen odottanut yli 9 kk sitä leikkausta.
Minulla oli liikkuvuus 5 cm. Onko se huonoa? Minun pitäisi urheilla, mutta kun kotityöt vie kaikki voimat (vaikka en kaikkea tee) niin siitä urheilemisesta ei tule mitään. En voi jättää kotityöt urheillaksenikaan...
Olen kyllä pikkuhiljaa päässyt parempaan kuntoon. Pystyn nyt ajaamaan autoa itse, voin käydä ruokakaupassa, olen tiskannut (melko paljon lautasia) eilen, enkä nuku tuntikausia päivisin enää. Jaksan olla koko päivän hereillä, mutta minun on kyllä levättävä. Yleensä nukahdan sitten puoli seitsemältä tai viimeistään puoli yhdeksältä. Hoidan kyllä kaupungilla asioita, koska mikään paikka ei ole enää auki, kun mieheni pääsee kotiin töistä. Siitä altistukset tulevat. Lyhyitä, mutta pahoja altistuksia.
Avomieheni ei enää jaksa käydä suihkussa monta kertaa päivässä, joten häneltä saan oireita. Ruokaa teen joka päivä, ja siitäkin saan oireita. Olen kyllä ostanut pakastettuja sipulikuutioita ja keitän riisiä perunoitten sijaan, koska en pysty pesemään perunoita sairastumatta.
En halua uskoa, että minulla on jotakin muuta kuin se astma, mutta mietityttää kun olen melkein koko ajan sairas. Olenhan syönyt kortisonia mekein 10 kuukautta viimeisten 12 kuukauden aikana. Ehkä se myrkky vaikuttaa?
Odotan nyt kunnon talvea, jotta pääsisin ainakin ulkohomeista eroon.
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että mielestäsi homealtistumisen seurauksena on vain kaksi vaihtoehtoa: joko astma tai allerginen alveoliitti. On täysin käsittämätöntä, mistä tällaiset ajatukset kumpuavat. Johtuuko se siitä, että vain ne ovat diagnooseja, jotka kelpaavat ammattitaudeiksi???
Homeet aiheuttavat kovin monenlaisia muitakin sairauksia. Yhdellä altistuneella voi olla niitä useitakin. Reumakin on yleisempi homealtistuneilla kuin esim. astma. Monille yksilöille on jäänyt altistuksesta sekä jokin autoimmuunisairaus että keuhkosairaus ja usein vielä jokin muukin.
Tavallisin kilpirauhasen liikatoiminnankin aiheuttaja on Basedowin tauti, joka sekin on autoimmuunisairaus.
erilaisista sairauksista, jotka lääkärit ovat diagnosoineet kotona homeille altistuneilla:
Astma
Krooninen bronkiitti
Keuhkoahtaumatauti, COPD
Homepölykeuhko, alveoliitti
ODTS, toksinen oireyhtymä
Homeallergia, (-nuha)
Kuulon alenema
Liimakorva
Tehty risaleikkaus
Sydänsairaus
Verenpainetauti
Sokeritauti
Ruoansulatuselinten sairaus
Kilpirauhasen toimintahäiriö
Krooninen väsymysoireyhtymä
Hiivasyndroma
Masennus
Selkäsairaus
Nivelrikko
Fibromyalgia
Nivelreuma
Selkärankareuma
Sjögrenin syndroma
Polymyalgia reumatica
Nivelpsoriasis
Kyllä voi saada muitakin sairauksia. Työpaikallani ihmiset sairastivat syöpää, reumaa, verenpainetautia masennusta y.m. Nyt vaan oli puheenaihe se alveoliitti tällä kertaa, se alkoi siitä telkkariohjelmasta.
Minun muut homeoireet ovat:
- nivelkipuja
- munuaisten vajaatoiminta
- tinnitusta
- äänenkäheyttä
- krooninen nuha
- ripulia
- päänsärkyä
- ihottumia
- virtsaamisongelmia
- alentunut kuulo
- keskittymisongelmia
- verenpaine kohoaa altistuksessa, alempi yli 100
- väsymys
- tulehduksia simlissä, korvissa, poskionteloissa
- yskää
- kaksi kasvainta maksassa
- kerran jo poistettu 10x10 cm:n kasvain vatsassa
- ote lipsuu eikä pidä
- kuumeilu
Nämä tulee nyt ensimmäisinä mieleen. En tosiaankaan väitä, että astma on ainut sairas mikä homeista saa. Entisillä työkavereillani on reumaa, syöpää ja muita hyvin vakavia sairauksia. Aivan liian moni joka on ollut talossa on sairastunut joko leukemiaan tai "tavalliseen syöpään".
ja alkoi yskittämään ja sen jälkeen oli hirveän väsy olo ja oksetti. Joku sanoi, että siellä hallilla on hometta.
siinä ilmoitettiin, että tapaturmaeläkettä ei enää makseta. Saan kuitenkin kirjoittaa vastineen tuohon lausuntoon. No ihan oikean päätöksen tekivät lääkärini B1 lausunto oli sitä luokkaa, että en olisi itsekään muuta päätelmää tehnyt. En tiedä miksi lääkärit eivät keskity noihin lausuntoihinsa kunnolla, miksi kirjoittaa pitkiä sairaslomia, jos eivät pysty niitä perustelemaan kunnolla. Sairaslomalla olevan tulee olla myös lausunnon lukijan mukaan sairas. Jos lausunto keskittyy kaikkeen epäoleelliseen, ei potilaan kuntoon ja terveydentilaan ja syyhyn miksi sairaslomaa pitää myöntää, eihän sen evääminen sitten ole käsittelijän vika ollenkaan.
No saa nähdä miten käy. Nukuin huonosti ja mietin pysynkö terveenä jos nyt palaan työpaikalleni. Siellä muutkin ammattitautia sairastavat kuulopuheiden mukaan sairastelevat näissä ns. puhtaissa tiloissa edelleen. No asialle ei voi mitään, jos menen töihin pysyn siellä ja minut saa kantaa kyllä jalat edellä sieltä pois. Ihan sama, kun kerran sisäilma on täysin puhdasta se sitä on. Ja silloin se kelpaa myös minulle. En ala tappelemaan asian suhteen. Toivon vain että käsittely on nopea ja että se sitten kumoaa pitkän sairaslomani myös heti.
Nyt ei tunnu vielä oikein miltään, mietin vain miksi työsuojelupäällikö oli pystynyt kirjoittamaan työpaikkani kaikkien tilojen olevan täysin puhtaat, mutta ei vastaavaa lausuntoa tarjonnut minulle, jotta voisin sen näyttää keuhkolääkärilleni? No käytän tuota saamaani kopiota työsuojelupäällikön lausumasta keuhkolääkärilleni, sen perustella saan jopa viimein liikkua työpaikkani kaikissa tiloissa. En ole enää oman työhuoneeni vanki. Kuulostaa aika hyvältä kyllä. Eihän kukaan voi enää vaatia, että en liiku työpaikkani täysin puhtaissa työtiloissa. Joten se mahdollistaa jo paljon monipuolisemman työnteon ja tekee työhön lähdöstä myös todella mielekkäänkin. Hienoa, että niinkin isossa talossa on pienin korjauksin saatu koko sisäilmaongelma kuriin.
Minäkin olen saanut vakuutusyhtiöltä samaa päätöstä. Oma lääkärini kuitenkin kirjoittaa koko ajan sairaslomaa, mikä johtaa siihen etten saa rahaa vakuutusyhtiöltä (enkä muualtakaan). Kun kävin työvoimatoimistossa, ne sanoivat minulle että kyllä joudun homeisiin taloihin, vaikka minulla olisi minkäänlainen A-todistus... Koska astma ei ole este työntekoon.
Nykyisellä työpaikallani ei ole tehty mitään. Siihen on kai sitten palattava, vaikka en haluaisi homeitten takia. No, en ole vielä siinä kunnossa, että pystyisin tekemään töitä, joten se kai ei ole ajankohtaien ongelma.
Edellisellä työpaikallani johto kyllä (sielläkin) väitti ettei ole hometta, vaikka oli kuinka paljon. Sain oman pintakorjatun huoneen, mutta sairastuin vakavasti jo heti aamulla kokoustilassa ennen kuin työaikani alkoi! Se siitä! Toivon mukaan sinulle käy paremmin!
Vielä siitä sairaslomasta. Ei se sairasloma lopu kesken vaan sen takia ettet saa tapaturmaeläkettä. Sairasloma jatkuu niin pitkään kun siinä paperissa lukee, vaikka et saisi mistään "sairaspäivärahaa".
on työnteko homeoireiden iskiessä milloin siellä, milloin täällä, että en suosittele kenellekään pahasti homeista sairastuneelle. Mutta pakkohan jostain on toimeentulo saada. Ja minä siis olen puhtaissa työtiloissa, ongelmat tulevat kokouksissa, koulutuksissa, työmatkoilla, ulkoilmassa ym. eikä näitä kaikkia voi useimmissa ammateissa mitenkään välttää.
Itse odottelen lääkärinaikaa spirometriastani, jonka luulin alustavasti olevan suht. ok, mutta se ei olekaan. Ahtaumaa on sekä pienissä hengitysteissä että fvc arvo on alle viitearvojen.
Olen edelleen työkykyinen, istumatyössä pärjää vähän pienemmälläkin kapasiteetilla. Nyt juuri en pääse portaita ylös, mutta luulen altistuksen tulevan lähinnä ulkoilmasta, siellä on ihan kamalaa, kaikki tuntuu olevan märkää ja homeista.
Voimia muille sairastuneille. Hirveää luettavaa, miten tauti ei mene ohi vaikka altistus on päättynyt aikaa sitten. Minulla on itselläni vähän samanlainen tuntemus, että en tule enää tästä tämän terveemmäksi, vaikka tekisin mitä. Pahimmillaan tauti hyökkää uudestaan täysillä päälle, jos tulee vielä herkemmäksi, homeita ei voi millään kokonaan välttää.
Jos olen terve, olen sitä sitten. Pyysin että peruvat tuon sairasloman. Jos katsovat sen kerran tarpeettomaksi ja kyllä se niin surkea B1 todistus oli, että en kyllä muunlaista päätöstä odottanutkaan. Ehkä näitä lääkäreitä valittaessa ei pitäisikään miettiä ovatko he mukavia, ammattitaitoisia työssään, vaan sitä osaavatko tuoda itseään myös kirjallisesti julki.
Eikö tuota sairaslomaa muka voi peruuttaa? Pyysin sitä tuossa vastineessani, mikäli eivät hyväksy minun kirjallisia lausumiani ja toisaalta miksi hyväksyisivät. Kyllä lääkäreiden pitäisi ne kunnolla tehdä, ei niitä potilaiden pitäisi joutua korjailemaan. Lääkäreiltä pitäisi ottaa oikeus kirjoittaa sairaslomia pois, mikäli eivät osaa niitä oikein perustella. Väärin perustein myönnetyistä sairaslomista ei hyödy kukaan.
Ja jos joku muu tekee jotakin väärää, niin korjataanhan sekin. Miksi sitten ei lääkäreiden vääriä sairaslomalausuntoja? Kukkua, pakko voida perua, jos kerran on väärin tehtyjä.
Itse olen siinä kunnossa, että pärjään ehkä työpaikallani kyllä. Ei se järkevää tässä vaiheessa ole mennä töihin, sen ymmärrän kyllä. Mutta en kyllä ala vatuloimaan asiaa toiseksi, jos virallinen päätös on eväävä. Silloin en hitto vie ole sairaslomalla ja siinä se. Jos sairaslomaa eivät evää ne jotka eväävät tapaturmaeläkkeen pyydän sitä kirjoittaneelta. Hän tietää jo, että niin voin tehdä. Kirjoitin hänelle kirjeen, kun vaihdoin keuhkolääkäriä. Kirjeessä pyysin, että mikäli sairasloma ei mene lävitse hän sen sitten myös suostuu perumaan ja tilanteestani huolimatta. Ja tuota perumista pyydän varmasti jos se tarvitaan.
Onko sinulle maksettu tapaturmaeläkettä? Mitäs ne sitten sanoo, ettei sitä voi mitenkään saada kuin vaan hirveän paperisodan ja lakimiehen kera?
Älä ryhdy marttyyriksi. Tapat vain itsesi.
Monien sairastuneiden kohdalla elämänmuutos on suuri kriisivaihe. Kun siitä pääsee yli, niin elämä voi olla täysin tyydyttävääkin. Itse olen menettänyt kaiken ja elän niin pienen työkyvyttömyyseläkkeen varassa, että se ei juuri ole perustoimeentulotukea suurempi. Tässä tilanteessa voi hyvin välttää altistumistilanteitakin. Nykykodissa ei ole hometta ja liikkumista muissa homeisissa tiloissa voi helposti välttää. En käy kylässä sellaisten ystävien luona, joiden kotona on vaikea hengittää. Ulkomaille matkustamista ei tarvitse edes miettiä, kun raha ei riitä edes bussimatkoihin keskustaan. Silti vietän ihan hyvää elämää, jossa on aikaa myös ystäville ja rakkaille harrastuksille, joihin työssäoloaikana ei jäänyt aikaa. Itse asiassa elämäni on ehkä jopa onnellisempaa kuin ennen lukuunottamatta tietysti sairauksiani.
Homeisesta työpaikasta lähteminen ja sosiaaliturvan varaan heittäytyminen voi tuntua kovalta ratkaisulta, mutta kannattaa muistaa, että elämää on sen jälkeenkin ja siihen sopeutuu hyvin ajan kanssa - varsinkin jos tekee ratkaisun riittävän ajoissa, jottei vakavat sairaudet ole taakkana lopun ikää.
sopeutunut noin hyvin ja tyytyväinen elämääsi (taloudellista tilannetta lukuunottamatta tietysti). En minäkään usko että minulla tulisi aika pitkäksi kotona, päinvastoin. Olen nytkin joutunut luopumaan paljosta, viimeksi huomasin käyttämäni ruokakaupan olevan homeessa, sateella tuli vesi niin komeasti katosta läpi, ei voinut oikein puhua edes tippavuodosta. Liikkumista tiloissa jotka aiheuttavat minulle oireita, en voi millään enää kokonaan välttää, tällä hetkellä suurimmat ongelmat tulevat ulkoilmasta. Riittävän kipeä eläkkeelle en ole, eikä tiukasti ottaen pysyminen sisällä nykyisessä työhuoneessani myöskään huononna oloa. Pakko mennä eteenpäin näillä eväillä ja odotella mitä huominen tuo tullessaan.
Joo, minulle on maksettu "TILAPÄINEN tapaturmaeläke". Nyt en saa niitä rahoja enää, koska katsovat yhtäkkiä että olen menettänyt ainoastaan 10% terveydestäni. Sama vakuutusyhtiö katsoo kyllä, että minulla on haittaluokka 6.
Sain tilapäistä tapaturmaeläkettä saatuani TTL:ltä ammattiatautidiagnosia. Jatkossa en tule saamaan, maksaminen loppui tähän.
tapani on pysyä päätöksissäni, niin nytkin. Mutta kiitos huolenpidostasi. En hyväksy tätä sairastuneiden pyörittelyä. Lääkärit tekevät huonoja lausuntoja, joiden perusteella joutuu pakosti tekemään huonoja päätöksiä. Tahallaanko, ehkä. Tämä on yksi tapa siirtää kaikki vastuu ja ongelmat sairastuneen niskoille ja vieläpä ihan laillisesti. Kukaan ei valvo tai anna mitään huomautuksia lausunnoista, jotka aiheuttavat ongelmia. Miksi ei? Miksi lääkäreillä on oikeus tehdä työtään vasemmalla kädellä. Kuka muu tahansa tehdessään virheen joutuu sen myös korjaamaan ja vieläpä ihan itse.
Mutta, elämä on. Ei rassaa nyt ajatuksia tällä ongelmalla. Ja hyvä, että minulla on tuo kopio työsuojelupäällikön allekirjoittamasta lausunnosta, jossa koko talon sisäilma on puhdasta. Ja työhuoneessani on jopa "sisäilma säädettävissä huonekohtaisesti käyttäjän mieltymysten mukaisesti eikä ilman laadussa ole havaittu olevan ongelmia". Aika upeeta, eikö vain. Lisäksi "tätä parempia työhuoneita ei kk ole. Ja "nykytietämyksen mukaan kk tiloissa sisäilma on koostumukseltaan normaalia ja täyttää toimistotyössä sisäilmalle asetetut laadulliset vaatimukset".
Mikäs hätä tässä olisi. Kaikki on "nykytietämyksen" mukaan kohdallan. Ikävää vain, että siitä "nykytietämyksestä" huolimatta kaikki oireilevat näissä tiloissa. Mutta toisaalta, minulla on nyt mahdollisuus työskennellä koko talossa. En ole enää työhuoneeni vanki. Ja töihin haluan, joten en ala hirveästi rettelöimään, vaan uskon ja luotan tehtyihin selvityksiin. Oikea aika, ei olisi vielä, mutta eihän elämässä aina ihan kaikki mene kohdalleen ;-)
En usko tappavani itseäni. Tuo keuhkoputkien kiinni napsahtaminen liittyi homealtistukseen ja kortisonikuuriin. Kumpaakaan ei "nykytietämyksen" mukaan ole edessä. Joten eiköhän putkeni nyt sentään auki pysy. Ja ihan kaikkea ei ole hyvä etukäteen edes miettiä tai tietää.
ja työpaikalleni Valtiokonttori maksoi palkan tapaturmaeläkkeinä takaisin. Nyt kun tuo täyden palkan sairasajanpalkan katto tuli täyteen ja saan vain jotakin osuutta palkastani, olisi erotus maksettu tapaturmaeläkkeenä minulle. Se ei ole varsinainen eläke, sitä vain nimitetään siten. Joten niin kauan tuo toimi, kun raha meni valtion pussista valtion pussiin. Nyt kun erotus olisi maksettu minulle, en ole siihen enää oikeutettu. Ja tosin, kyllä se rehellisesti sanottuna oli surkea lausunto, jonka keuhkolääkäri teki. Ei voi väittää, että vikaa olisi missään muussa kuin tuossa lausunnossa. En minkään olisi sillä lausunnolla itselleni mitään rahaa antanut.
Ammattitaudissa kaikki korvaukset tulevat tapaturmaeläkkeen muodossa. Minun kohdallani tuo 6 kk tuli täyteen. Ja itse olen siis saanut työpaikaltani palkkaa, tai olen ollut vuosilomilla, kuntotuksessa yms. En ole eläkkeellä, enkä tosiaan ole eläkkeelle jäämässäkään.
???!!
Se nimi "tapaturmaeläke" antaa asiasta ihan väärän kuvan. Periaatteessa on kyse sairaspäivärahasta. Sitä maksetaan tilapäisesti, aina.
Jossain vaiheessa ne yleensä lopettavat maksamisen, vaikka potilaan tilanne vieläkin on yhtä huono. Se tapahtuu 1-3 vuoden jälkeen, useimmiten 1 vuoden jälkeen. Yleistä on että he silloin väittävät, joko että potilaan työkyky ei ole enää niin huono ettei pysty työtä tekemään tai että työpaikan sisäilmasta remonttien myötä on tullut niin hyvä, että potilas töihin voi palata.
vai miksi mietit missä olen...
joten toivon ettet sekaannu tähän.
Mihin he voivat perustaa väitteensä, ettei potilaan työkyky ole enää niin huono, jos kunto laskee kuin lehmän häntä. Tai tuo toinen syy, remonttien myötä ilma parantunut, jos mitään remontteja ei edes vaivauduta tekemään. Valitatteko te noista päätöksistä, vai annatte vain asian olla? Perstuntumalla tuntuu, että teitähän vedätetään. Eikö ansionmenetyskorvaukset ja tapaturmaeläke ole kaksi eri asiaa?
että keskustelu kanssasi ei nyt oikein ala mukavasti. Ehkä jätämme sen tähän.
mitään. En ole ottanut selvää, kun ei ole ollut tarvettakaan. En tiedä kuka vedättää ja ketä. Ihan samahan tuo on. Pääasia, että minulla on kirjallinen paperi siitä että sisäilma on nimenomaan minun tapaustani käsiteltäessä todettu puhtaaksi. Eikä ongelmia ole ollut, mihin lie sitten unohtui taas se että minut määrättiin juuri tästä "parhaasta mahdollisesta työhuoneestani" etätöihin talon juristin ja esimieheni toimesta ja syystä että oireilin ko. huoneessa niin pahasti. Mutta se dementia kun iskee, ei se jätä varsinkaan näitä työsuojeluihmisiä rauhaan.
No en siis valita mistään. Kun lopullinen kieltävä päätös tulee, lähden töihin. Jos se kielletään, niin selvitän miten saan kiellon puretuksi ja miksi se nyt sitten ylipäätään enää olisi kiellettyä, jos kerran vakuutuspuoli toisin on päättänyt. Juuri tuo vakuutuspuolihan on se tärkein instanssi ammattitautia sairastaville, jos he katsovat terveeksi, uskoisin että oikeuttaa tietysti sitten työntekoon nuo terveen paperit myös. Olisihan se nyt naurettavaa, jos muunlaista päätettäisiin.
Se kuka haluaa valittaa näistä asioista varmaan valittaa, minä en. Oma näkemys pyydettiin ja sen lähetin. Ja kun päätös tulee, vastuu ei ole minulla, vaan sillä joka päätöksiä tekeekin. Ja niinhän se kuuluu ollakin. On vain luotettava siihen, että päätös on oikeudenmukainen ja toimittava sen mukaan. Eihän tässä enää mitään isoja ongelmia ole. Olen suhteellisen hyvässä kunnossa nyt ja siksihän olen sairaslomalla ollutkin että kuntoutuisin. Olen tehnyt kaiken sen kuntoutumiseni eteen mitä itse voin tehdä. Kuntoutuminen on vielä kesken, mutta toisaalta vaikea sitä on papereista nähdä. Lisäksi ongelman minulle aiheutti lääkärini, ei vakuutuspuoli. Joten täytyy sitten uskoa, että lääkärini näkemys on oikea ja huonosti tehty lausunto kuului asiaan. Asioilla on yleensä joku tarkoitus, uskon että tässäkin on, käy miten vain.
Joo, ei tämä ole oikeudenmukaista... Isäni on sanonut, että pitää muistaa että vakuutusyhtiö myös on yhtiö jaka haluaa voittoa. Meitä homesairaita on nykyään liian montaa. Lopun tiedät itse!
Olen viime aikoina maannut sairaalassa sairauteni takia, mutta se ei vaikuta maksaamis-asiaan mitenkään. Olen tullut vaan herkemmäksi, mutta ei sekään vaikuta. Olen niitten mielestä työkykyinen, koska olen menettänyt ainoastaan 10% terveydestäni. Tällä hetkellä olen vielä niin sairas etten edes pysty hoitamaan kotityöt, mutta työntekoon minun pitäisi pystyä... riippumatta siitä, mitä minua hoitavat lääkärit sanovat.
Vanhaa työpaikkanai ei ole korjattu, joten sitä vaihtoehtoa ei pistetty minun paperilleni syyksi. Sen lisäksi nehän irtisanoivat minut ammattitautini takia (sen minkä sain niitten talossa).
En tiedä ansiomenetyskorvauksista, mutta tapaturmaeläke on yleensä 85% palkasta. Se toimii sairaspäivärahan lailla, eli saat sitä kun olet sairaslomalla. Työnantajan vakuutusyhtiö maksaa. Mutta, vaan vähän aikaa.
Olen valittanut, mutta mitään päätöstä ei ole vielä tullut. Päätös oli, etten 1.4 jälkeen saa mitään sairaspäivärahaa (siis tapaturmaeläkettä).
noin huonossa kunnossa. Minä pärjään kyllä. Kipuilen kyllä, saan noita astmakohtauksia ja välillä en voi mennä nukkumaan, kun makuuasento on se pahin vaihtoehto. Mutta toisaalta olen hyvässä kunnossa myös. Olen saanut kohotettua kuntoani, joten kestän tilanteen ajatellen että ei tämä tästä mihinkään muutu. Tai voihan se muuttua nyt heikommaksi, kun menen töihin. En kyllä vapaaehtoisesti hakeudu lääkäriin enää. Tai jos on ihan pakko, menen terveyskeskukseen. Siten vältän sairaslomat jatkossa. Kun mietin miten hillittömän huonossa kunnossa olin töissä, siihen on valovuosi nykyisestä tilanteestani. Joten työpaikaltani lähden jalat edellä.
Uskoisin, että he luulevat etten mene töihin ja siinä erehtyvät pahasti. Minulla on virallinen selvitys siitä, että voin mennä. Talo on puhdas, mitään juridista syytä estää työntekoni ei ole. Joten etätyöt, eläkkeet yms. niitä en tule huolimaan enää vaihtoehdoiksi. Jos oireilen pahasti, niin siitä ei ole pitkä matka siihen etten enää itse itseäni pysty auttamaan. Ja senkin olen ottanut huomioon. Teemme viikonlopun aikana testamentin mieheni kanssa. Se auttaa verotuksen puolesta, mikäli jotakin pääsee isompaa tapahtumaan. No tuo testamentti piti tehdä jo paljon aikaisemminkin, mutta se sitten vain jäi. Pappa teki kuukautta ennen kuolemaansa testamentin ja huomasimme miten tärkeä se oli, vaikka kyseessä oli täysin riidaton perinnönjako, jota ei itse asiassa tapahtunut ollenkaan, tai vain kirjallisesti. En ymmärrä, että puolison kuollessa omaisuutta pitäisi jakaa minnekään. Se on täyttä hulluutta.
Joten tietty, otan kyllä asiat vakavasti ja huolehdin niistä asioista joista pystyn. Mitään muuta ei tehtävissä ole. Tämä tapaturmaeläkeasia on täysin naurettava, jos se sinun kohdallasi toimii noin. Itse ymmärrän oman tilanteeni kyllä, tuo lausunto ei vain oikeuta mihinkään. Mutta jos halua olisi, niin kuntoutuksen keuhkolääkärin lausunto taas oli niin tiukka, että sen pohjalta pitäisi sairaslomaani vielä jatkaakin. Mutta nämä asiat eivät mene järjellisesti, vaan voittoa on saatava oli sitten Nokia tai vakuutuslaitos.
Ammattitautisi ei suojannut sinua mitenkään, joten olisiko jossakin jotakin todella pahasti pielessä?
Oletan, että viimeinen kysymyksesi oli retoorinen.
Mekin olemme keskustelleet testamentista, koska emme ole naimisissa. Olen jo kertonut etten halua jäädä vihanneksi (että saa vetää letkut irti), millaiset hautajaiset haluan ja niin edelleen. Se kuulostaa hirveältä ajatellen, että olen 30 v.
Sinun tekstistäsi ja minun kokemuksistani saa kyllä semmoisen kuvan, että olemme vain ja ainoastaan pelinappuloita. Vaikka he tekisivät minkälaisen päätöksen tahansa, sinä itse kyllä otat vastuuta. Se on todellisuus.
Lupaa ettet anna periksi, je ettet anna muitten päätökset vaikuttaa terveyteesi!
mutta kyllä luottamus rehellisyyteen täytyy säilyttää myös. Kaikki on hyvin, uskoisin niin.
Ja minulla on samat ohjeet perheelleni. Tyttäreni tosin pyysi, että kirjoitan vielä hoitotestamentin myös. On heidän helpompi sitten toimia, kun ohjeita on oikeasti mietitty ja ne ovat kirjallisesti ylhäälläkin. Olen kieltänyt elvitykset ja mitään letkuruokintaa yms. ei kohdallani saa tehdä. Siinä vaiheessa kun elämästäni on enemmän haittaa, kuin hyötyä, pitää peli viheltää poikki. En ole koskaan himoinnut pitkää ikää, jos se ei ole elämisen arvoista. Ja toisten riesaksi ja yhteiskunnan taakaksi en halua. Aika hyvä hoitotestamentti oli Terhokodin johtajan kirjoittama, näin sen jossakin joskus. Tosin siinä ihminen kertoo miten haluaa itseään kohdeltavan silloin, kun ei itse enää pysty sitä kertomaan. Ja se on kyllä se tilanne, jota en itselleni toivo ollenkaan, enkä läheisilleni. Joten harras toive on, että kertarysäyksellä mieluummin. Mutta eipä nuo toiveet ole tähänkään mennessä toteutuneet, joten paha tietää toteutuisiko tämäkään.
Meillä on miltei 20 vuotta ikäeroa, joten kuoleman ajattelu minulle on ehkä helpompaa. Noin nuorena sen ei pitäisi vielä olla mitenkään akuuttia, ei ainakaan työperäisen ongelman myötä. Mutta kuolema ei sinällään pelota tai kauhistuta. Ikävintä siinä on ajatella jäljelle jääviä. Ja mistä itse jää paitsi, jos niin huonosti käy, että lähtö tulee. Toisaalta mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään en usko. Joten parasta nauttia tästä elämästä täysin siemauksin, vaikka ajatteleekin näitä lopullisia asioita valmiiksi.
Avomieheni on täyttänyt sellaista elinluovitustestamenttia, ja herkitsee lattavansa sitä tatuointina kehoonsa, ettei vahingossa jää epäselväksi. Hän ei halua jäädä letkuihin kytktettynä makaamaan, joten olettaa että lääkärit puhaltavat pelin poikki, jos haluavat elimiä.
Luulen, etten kelpaa luovuttajaksi, joten se luovutustestamentti on kyllä jäänyt tekemättä. Kuka haluaisi minun keuhkoja, munuaisia tai maksaani? Ihoa voisin luovuttaa, sitä on paljon! ;)
Niitä muita asioita pitäisi kyllä miettiä tarkkaan ja laittaa paperille. Kaverini omistaa hautaustoimiston, ja hänellä on lomakkeita jotka saa täyttää nimenomaan hautajaisia varten. Kai muualta löytyy lomakkeita hoitoa varten. Jos en löydä, niin kirjoitan vapaassa muodossa.
En minäkään pelkää kuolemaa, mutta en vaan haluasi nyt kuolla. Minun aikani tässä elämässä ei ole vielä ohi, ainakin omasta mielestäni. Minulla on vielä niin paljon mitä on jäänyt kokematta.
Suhtaudumme samalla tavalla sairauteemme ja olisiko se ikä sitten, joka asiaan näin paljon vaikuttaa. Jokainen on oikeastaan oman terveytensä seppä ammattitaudin toteamisen jälkeen. Sen oman hyvänolon - edes jonkunlaisen hyvänolon puolesta on vain taisteltava. Ei ole mitään ryhmää tai ketään henkilöä, joka tekisi sen puolestasi. Sen verran olen happiletkun jatkeena roikkunut, että teen mitä vaan, jotta pystyn välttämään ne pahat altistukset, jotka kerta kerralta pahentaa tilannetta. Mitä pitempään pystyy välttelemään niitä itselle pahoja homeita,sitä parempaa elämää voi elää, joskaan se ei enää palaudu entiselleen. Minut on leimattu A. fg:llä ja myös muilla vastaavilla ja siitä en elinaikanani pääse eroon. Ei siinä auta paperit, joissa lukee, että mitään ei ole, jos elimistö reagoi toisin - niinpä, minua ei voikaan enää tässä asiassa vetää höplästä.
Minulle ilmeni se tosiasia, että en voi vain toimia pelinappulana, jos haluan selvitä tästä hengissä. Monta vuotta tämä pahuuden rumba on jo jatkunut, ja minä olen toiminut niin kuin muut ovat päättäneet. Se loppui siihen kun avomieheni kielsi minut menemästä töihin. Hän ei jaksanut nähdä kun minusta tuli vaan sairaampi ja sairaampi. Hänen kommenttinsa eräänä aamuna, kun yritin kovasti päästä suihkuhuoneeseen, jotta voisin lähteä töihin, vaikka olin todella sairas en ikinä unohda. Se lause soi vielä korvissani joka päivä.
Hän sanoi etten saisi kiiltävämpää hautakiveä vaikka menisin sinne töihin kuolemaan! Lopuksi hän totesi, ettei kukaan työpaikallani muistaisi minut puolen vuoden päästä vaikka kuolisinkin. Eikä kukaan arvostaisi sitä että elämäni panoksella tein siellä töitä. Rankkaa kuultavaa, mutta minun piti saada silmät auki!
juu ei kait onnistu minullakaan. Anemia ei juurikaan ole parantunut, jos nyt ei pahentunutkaan nyt. Kun epäillään että saan kohta jonkun autoimmuunisaurauden, eikä tiedetä mikä se on, niin tuskin minultakaan mikään elin kelpaa. Keuhkoissa juosteita, joten ne menee varmastikin roskiin. No ehkä nuo juosteet ovat hävinneet, mutta kun kävelee rappuja ylös, tietää että jossakin mättää ja pahasti. Tasamaa käy hyvin, raput ei vieläkään. No ne ovat työn alla, vaikka en saa itseäni nyt rasittaa liikaa, niin vähän tarvitsee kuitenkin itseään piiputtaa.
Silmissä ongelmia, nivelet kipuilee yhä edelleen. Joten jäljelle jää tuo iho, ja sekin vähänee uhkaavaa vauhtia koko ajan. Mutta hyvä niin, tosin töihin on ihan pakko nyt saada uusia vaatteita ;-). No shoppailu ei enää niin helppoa ole, mutta kyllä sen tässä tapauksessa kestää hyvin.
Siis meillä on vielä samanlaiset miehetkin. Taidamme olla aika onnekkaita siinä suhteessa. Meilläkin todettiin, ettei työnantajan hölmöyden takia tarvitse itseänsä tappaa.
Eikö nyt olisi päinvastoi enemmän erikoista, jos olisi sellainen mies, joka sanoisi, että työnantajan homevaurioiden takia kannattaa tappaa itsensä????
nimimerkki vaihtuu ja sama valitus jatkuu. Valittamalla yrität kerätä sympatiapisteitä täältä. Aivan mahoton marttyyriluonne tunnut olevan. Elämäsi pyörii vain sinun ja sinun ongelmiesi ympärille ja niitä ongelmia vaikka kehität tyhjästä.
Letkuruokinta tästä nyt vielä puuttuikin.
Noin negatiivisella asenteella olet varmasti aika rasittava yksilö ympäristöllesi.
Herää ihminen todellisuuteen.
vaan siitä, että usein on kyllä törmätty mieheen, joka jättää homesairastuneen puolisonsa ja etsii uuden homeettoman.
kaikki eivät kestä lukea totuuksia..
ammattitauti- oliko hyötyä tutkimuksista ja diagnoosista:
sama peli jatkuu minunkin työpaikallani..
rahaa ei tule enää mistään.. vaki virka on enkä aio erota..
minunkin pitäisi mennä töihin taas ja
sairasloma on ollut todella tarpeen..
mistäköhän ne repii sen 10% siihen hylkyyn
uusin vitsi oli tt-lääkärin ehdotus, etten menisikään töihin vaan yrittäisin eläkettä.. psykiatrin lausunnolla ;)) (eihän astman takia voi jäädä eläkkeelle)
huvittais tietää miksi niihin turhiin tutkimuksiin on varaa
jos jokainen homealtistunut nainen olisi kuten muutamat täällä; aina valittamassa vaivoistaan, mikään ei ole koskaan hyvin, missään asiassa ei nähdä mitään hyvää, mitään ei ole muka tehtävissä ei siis kannata edes yrittää, naama vituralla joka asiasta. Ymmärrettävää jos mies vaihtaa muijan homeettomaan.
sehän nyt saa niskavillat pystyyn ja hirveän mesomisen. Mutta näitä haukkujien mielipiteitäkö pitäisi noudattaa? Eihän näille vakihaukkijille kelpaa mikään! Jokainen kirjoitus on tavalla tai toisella aina väärä ja väärin. Ja näiden vakihaukkujien viestit ovat niin katkeruutta tulvillaan, että lukemisestakin saa tikkuja sormiinsa. Positiivista ansennetta elämään heillä ei ole ja kaikki muuta palstalla kirjoittavat ovat AINA väärässä.
Huh huh, ei varmaan ole hauskaa olla noin katkera. Kannattaisiko huomata, että elämä jatkuu ja ulkonakin voisi käydä. Ei vain päivystää haukkumassa toisten kirjoituksia ja elämää. Ja jos ärsyttää NIIN MIKSI NÄMÄ ÄÄLIÖT lukevat näitä viestejä!!!!
En minä ainakaan luke heidän viesteistään enää kuin otsikot, niitä kun on vaikea olla huomaamatta, mutta sisältöä ei ole vaikea arvata. Huumorintajua tai asennetta kun ei ole, niin ruikutus alkaa... ja AINA muut ovat ne joita ovat tehneet kaiken väärin.
niin väärin
kyllä tiesin miten pahimmillaan voikäydä
- loppuu korvaukset
- terveys ei palaa
- omat keinot on käytetty- kukaan muukaan ei auta
hyvä ettet lue enää tätä palstaa.. me jaamme tietoa.. vertaistukea.. tilanne voi olla todella kurja.. tietoa saa vain kertomalla oman tilanteensa ja jakamalla tietoa mitä pitäisi tehdä.. jos joku keksii.. itse on omassa sairaudessaan aika sokea.. ulospääsya tai helpotusta ei näy..
homeista sairastuneena en mene ulos sateella ;)
vaan palaan töihin! (en tiedä miten sateella)
juu.. ehdota sinä