Te joilla on psykoosi tai muukin mielenterveysongelma, onko muitakin mielenterveysongelmia ilmennyt, masennusta, lyhytjänteisyyttä, saamattomuutta jne.
Itsellä on runsaan vuoden jälkeen psykoosista vieläkin mieli epäkunnossa. Eli keskittyminen hukassa, vaikka pelaaminen saa mielen kireäksi ja jotenkin mieli on jäykkä.
Itsellä on runsaan vuoden jälkeen psykoosista vieläkin mieli epäkunnossa. Eli keskittyminen hukassa, vaikka pelaaminen saa mielen kireäksi ja jotenkin mieli on jäykkä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sairastin psykoosin talvella 2005. Tänä kesänä mulla aloitettiin lääkitys keskivaikeaan masennukseen. (Tosin lääkitys masennukseen olisi pitänyt aloittaa jo vuonna 2003, mutten silloin ymmärtänyt hakeutua hoitoon.)
Joo, ei se mieli ole itsellänikään kunnossa. Muisti todella huono ja keskittymiskyky nolla. En tiedä johtuuko masennuksesta ja pahoista uniongelmista. Muistin kanssa mulla ollut vaikeuksia oikeastaan lähes koko ikäni, mutta psykoosin jälkeen ongelmat selvästi pahentuneet. Nyt olen pitkällä sairaslomalla ja yritän saada tuon nukkumisen kuntoon. Terapiassa käyn myös. Mutta olo ei vain ole normaali, etenkään päässä.
Millaista lääkitystä sulla on? Saatko nukuttua?
Psykoosista toipuminen ei ole ihan pikkujuttu...
Tsemppiä sulle!
kun sain aivoverenkiertohäiriön.
Kuitenkin lääkäri(neurologi B-lausunto) on edelleen sitä mieltä, että (psykoosi) mielenterveysongelma on oikea diagnoosi oireilleni.
Miten siis lääkärit voivat sekoittaa nämä asiat keskenään? Lääkärit myös kiistelevät näistä keskenään. Psykiatrin mukaan fyysinen oire ja neurologin mukaan psyykkinen????????
Tiedän, että on monenlaista niinsanottua lääkäriä.
Mutta oman käsitykseni mukaan psykoosissa on vaikkapa sellaisia luulotiloja, että telkkarin kautta joku antaa käskyjä tai muuta sellaista.???
Onko teillä ollut näköhäiriöitä, jolloin katseen alareuna on ihan kunnossa
Onko teillä ollut hyvä näkö mutta puolessa välissä väri häviää????? Näkökentässä voisi olla myös laskeutuvia pisteitä?
Onko teillä ollut sellaista kuulohäikkää, että ette ymmärrä ihmisen puhetta vaikka hän on nenänne edessä? Ette vain saa puheesta selvää.
Onko teillä valunut ruoka henkitorveen kun nielu ei ole reagoinut ajoissa?
Onko teillä ollut sellaista huimausta, ettette pysty edes istumaan paikallanne vaan kaadutte?
Onko teillä ollut huonovointisuuskohtauksia, jolloin pitää istuessakin käydä vain makuulle ja kasvot ovat harmaina?
Oletteko joutuneet käymään puheterapiassa puhevaikeuksien kanssa?
Onko teillä lihasnykinää ja saatatte yllättäen kaatua?
Olen niin ihmeissäni, että miksi oireeni sekoitettiin psykoosiin. En ymmärrä. Kunto on heikentynyt, enkä jaksa tehdä kokopäiväistä työtä mutta ...lääkärin lausunto on kuin (=ihmisellä voi olla ahdistusta ja sitä voisi hoitaa mutta ei kaise kannata ja silleen)
Toivon toki, että te joilla on psykoosi tai mitä tahansa, voisitte hyvin ja paranisitte sairauksestanne. Tai että saatte asiallista ja kunnollista hoitoa sairauteenne.
Ihmettelen vain sitä, että miten eri sairaudet voivat sekoittua ja neurologit vain hymyilevät ja lähettävät psykiatrille. (joka lähettää takaisin neurologille. Olenko vain lelu tai palikka joidenkinlääkäreiden välillä?
Siis perheeni on tärkeämpi kuin joku lausunto ja lääkärin ego. Masennusta ei vielläkään tutkimusten mukaan. Muisti tosin huono ja ja tosi huono mutta nukun hyvin, enkä koe syyllisyyttä, en koe masennusta, rahaa on riittävästi muuuuutta haluaisin töiihin.
Kyllä tuo kokemasi mistä kerroit viittaa kyllä johonkin ihan muuhun kuin psykoosiin... Ihan neurologisperäiseltä kuulostaa.
Psykoosiin liittyy aina todellisuudentajun pettäminen, ja yleensä ihmisellä on harhoja. Psykoosiin sairastunut ei yleensä tajua millään tavalla sairastuneensa. Itse kyllä alussa tajusin, että jokin on nyt hullusti, ja ensimmäiset lääkkeet hain itse yksin psykiatrilta (olin jo silloin harhainen), mutta ne olivat tilaani nähden riittämättömät, tilanne kotona vain paheni. Lopulta olin siinä kunnossa, etten olisi enää yksin osannut lääkäriin hakeutuakaan, vaan puolisoni vei minut psykiatrille, joka laittoikin sitten samantien pakkohoitopäätöksellä suljetulle...
Psykoosini oli monen eri tekijän tulos. Ensin tuli fyysinen sairaus, sitten työuupumus, jota seurasi työttömyys, ja kärjistyneet parisuhdevaikeudet. Pohdin mielessäni uskonnollisia teemoja. Valvoin vuorokausia putkeen kun en pystynyt enää nukkumaan. Kävin aivan ylikierroksilla, ja mieleni assosioi kaiken aikaa.
Aivot ovat kuin tietokone, joka tilttaa, kun tietoa tulee liian paljon, eikä aivot pysty sitä enää käsittelemään. Juuri näin käy psykoosissa. Käsitys todellisuudesta alkaa vähitellen hämärtyä. Itselläni harhat alkoivat niin, että kuulin ensin pari kertaa ääniä. Ne olivat minulle täysin todellisia. Sitten yhtäkkiä aloin kokea, että sanomalehdessä olevat artikkelit olivat jonkinlaisia viestejä minulle. Otin kynän käteeni ja aloin alleviivailla tekstistä sanoja, jotka olivat uskomani mukaan salaisesti kätketty tekstiin... Samoin TV ja radio alkoivat viestiä minulle mukamas henkilökohtaisesti. Pelkäsin kaikkea kuulemaani, enkä siis voinut avata TV:tä enkä radiota lainkaan. Minulla oli hirvittäviä pelkotiloja, pelkäsin demonisia voimia ja koin aistivani niiden läsnäolon. Pelkäsin kuolevani, ja että paha vainoaa minua. Pari kertaa minulla oli unensekaisia näköharhoja. Sairaalassa ollessani uskoin, että eräs potilas pystyy lukemaan ajatuksiani, ja että minut halutaan tappaa. Olin itkuinen ja sekava.
Mutta mitään tuonkaltaista mitä itse kerroit, näköhäiriöitä, näkökentässä olevia pisteitä, värin häviämistä, kuulo-ongelmia, ruuan valumista henkitorveen, pahaa huimausta, huonovointisuutta, lihasnykinää, kaatumisia, tai puheterapeutin tarvetta ei todellakaan ole ollut.
Kyllä nuo sinun vaivasi ovat puhtaasti neurologisia, sanoi sitten neurologi mitä hyvänsä. Ainoa mikä voisi viitata kohdallasi psyykeongelmiin, on muistivaikeudet, sillä usein psyyke-ja muistiongelmat kulkevat käsi kädessä. MUTTA myös neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa muistiongelmia.
Kävin itsekin neurologilla ja magneetissa muistiongelmieni ja päänsärkyni vuoksi varmistuakseni, ettei minussa ole myös neurologista vikaa. Mitään sellaiseen viittavaa ei kuitenkaan magneetissa todettu. Neurologi kyllä minulle suositteli neuropsykologista testiä, koska minulla vaikeuksia muistin ja keskittymisen kanssa. Lähinnä neurologi epäili kohdallani jonkinasteista oppimisvaikeutta.
En vain voi ymmärtää kuinka sinulle on noilla oireilla voitu antaa psykoosi diagnoosi. Ja etenkään en ymmärrä sitä, kuinka neurologi voi edelleen olla kohdallasi sitä mieltä... Herää kyllä kysymys neurologin ammattitaidosta. Sanoisin kyllä, että jos mahdollista, vaihda neurologia.
Miten kohdallasi selvisi, että on kyse aivoverenkiertohäiriöstä? Kertoisitko kokemuksestasi? Älä vain väitä, että sinulle määrättiin psykoosilääkitystä?!
Ehdottoman tärkeää on, että saat diagnoosin oikaistua tietoihisi, sillä niin kauan, kun olet "psykoosin" sairastanut, sinua todennäköisesti kohdellaan kuin heittopussia. Muutenkaan tuota psykoosidiagnoosia ei varmaan kukaan mielellään itsellään pidä, kuka nyt hullun papereita tahtoisi. Kerran hullu kun on aina hullu - näin yleensä ajatellaan.
Toivottavasti saat apua!
Olen jo terveen kirjoissa ja psykoosilääkitys lopetettu. Muita lääkeitäkään en käytä, ja olen itse asiassa ollut aina lääkekielteinen, eli koitan selvitä ilman mieliala ym. lääkkeitä viimeiseen saakka, koska tuntuu että niiden pitkäaikaisempi käyttö voi aiheuttaa pysyviä muutoksia kuten psyykelääkkeidenkin.
Nukkumisessa ei ole mitään ongelmia ollut ensimmäisen psykoosilääkkeen jälkeen, joka vaihdettiin vuosi sitten toiseen.
On vain levoton ja keskittymiskyvytön olo koska elämäntilanne on täysin perseestä työelämän osalta. Lähestyn jo 40 pikku hiljaa, mutta työhistoria on aivan onneton, vuosikausia työttömyyttä, aina välillä olen elättänyt itseni ilman tukia "tietynlaista yrittäjyyttä" ja siitä se psykoosikin osin sitten pukkasi kaiken stressin keskellä.
Hain tässä koulutukseen, mutta se olikin liian vaativaa ja olisi vaatinut useampivuotisen perututkinnon alleen, johon tässä iässä ei tunnu enää olevan aikaa kun on vähillä rahoilla perheen kanssa kitkuttanut vuosikausia ja pitäisi päästä ansaitsemaan rahaa. Työkkäri painostaa ja todennäköisesti joudun johonkin aivan paskaduuniin pakosta, sillä en tiedä edes mitä töitä haluaisin. Jonkinlainen yrittäjyys on aina ollut se toive, mutta toimivaa liikeideaa ei ole tullut josta edes normipalkan verran tienaisi. Eli olen tälläinen tietynlainen haahuilija ja unelmoija, joskin mieleltäni ennen ja jälkeen psykoosin aivan normaali, eli en mikään mielenvikainen.
Luin oman psykoosikokemuksesi alempaa ja itsellä on hyvin, hyvin samanlaiset kokemukset, eli yliluonnollisia ja uskonnollisia asioita sekä ennustuksia ja salaliittoja tutkinut vuosikausia ja lopulta tuon taloudellisen stressin kanssa tuli viimeinen niitti ja kuvittelin jotain tärkeää tapahtuvan edellis helluntain tuntumassa. Sain merkityselämyksiä lehtien jutuista ja teksteistä sekä tv:stä ja muualtakin ympäristöstä. Pelkäsin myös että joku paha on kintereillä joka koittaa vääristää kaiken.
Netistä luin juttuja jotka vahvistivat näkemyksiäni siitä että pian tapahtuu jotain mullistavaa. En nähnyt tai kuullut harhoja mutta noi merkitykset teksteille ja jutuille olivat, joiden takia lopulta sukulaisten avustuksella menin viikoksi sisään kun pää meni lopulta sekaisin peloista ja kuvittelin että saatan olla jokin profeetta tai viestintuoja, eli psyykkasin itseni koko ajan syvemmälle noihin juttuihin koska en osannut arvata että psykoosi voisi olla kyseessä, vaan pidin juttuja tosina. Itsehän nuo suggestiolla aiheutti ja etsimällä etsien niitä merkityksiä pikku hiljaa herkempi mieli alkaa löytää oikeastaan kaikesta.
Sairaalassa alussa luulin että ajatuksiani skannataan ja että osa hoitohenkilökunnasta ja potilaista on mukana jossain salaisessa juonessa, jossa minua yritetään estää aloittamasta jotain. Kannoin raamattua turvana, vaikken mikään kirkkokristitty olekaan. Kaikella oli siis kaksoismerkityksiä ja vaikkapa tietyt musiikkikappaleet tuntuivat olevan viestejä juuri minulle. Ennen lääkkeiden ottoa jo, joita olin siis vain syövinäni alussa, tilanne parani kuitenkin aika pian, kun annoin merkitysten vain olla, enkä enää keskittynyt niihin.
Lääkkeiden käytön aloittamisen jälkeen tuli varsinainen psyykkinen helvetti kun kaikki vääristyi ja oli erilaisia pahoja oireita koko ajan. Onneksi muutamien hirvittävien kuukausien jälkeen lääkitys vaihdettiin ja olo parani melko normaaliksi.
Muistikin oli aluksi huono, mutta parani pikku hiljaa.
Tietenkin takaraivossa on aina pieni pelko psykoosin uusimisesta. Sen takia olen lopettanut kaikkien noiden yliluonnollisten asioiden pohtimisen ja tutkimisen ja jos ajatus joskus karkaa sellaiseen niin heti huomatessani sen ajattelen jotain muuta. Mitään pakkomielteitä asian kanssa ei ole tullut.
Otan vielä kalaöljyä koska joidenkin tutkimusten mukaan siitä olisi hyötyä psyykkisissä ongelmissa, lisäksi olen aloittanut pikku hiljaa liikunnan, lääkityksen aikanahan en pystynyt kuntoilemaan tai tekemään kummemmin muutakaan koska mieli oli jotenkin häilyvä.
Nyt en ainakaan heti voi sanoa olenko aivan samassa kunnossa kuin ennen psykoosia, mutta ainakaan mitään suurempia psyykeen vaurioita ei ole tullut jotka huomaisi itse. Saisi vaan tuon ura/työelämäpuolen ja raha-asiat kuntoon niin koko perheen tilanne paranisi siltä puolelta. Muu elämä on ihan kohdallaan.
Jaksamisia muuten sinullekin ja toivottavasti saat itsesi ihan kuntoon. Ja kannattaa olla hieman varovaisempi niiden ajatusten kanssa.
asiat, kuten lyhytjänteisyys ja saamattomuus mielenterveysongelmia? Aivan tavallisia asioita ne ovat. Jokainen on saamaton, jos väsyttää ja toiset ovat lyhytjänteisiä ja toiset pitkäjänteisiä.
On se kumma, kun kaikki asiat ovat nykyään mielenterveysongelmia!
Itselläni vaan toi lyhytjänteisyys ja saamattomuus on lisääntynyt nyt tervehdyttyäni psykoosista, siis verrattuna aikaan ennen psykoosia. Pitäisi tehdä jotain töihin pääsemiseksi ja tästä sosiaaliapukerjuusysteemistä vapautuakseni, mutta päivät kuluu eikä päivässä loppujen lopuksi saa mitään aikaan asioiden edistymiseksi.
Huomasin tässä juuri eilen kun pelasin monopoli-lautapeliä pojan toiveesta, että pää tuli puolen tunnin pelin jälkeen jotenkin tukkoiseksi eli paineita kerääntyi pelkästä pelaamisesta. En ole tässä yli vuoteen pystynyt tai edes halunnut keskittyä mihinkään peleihin ym, ja vaikka Playstation2 pelin pelaaminen tuntuu ajatuksenakin epämiellyttävältä, vaikka poika sitä välillä toivoo. Lehtiä lukea kyllä pystyn mutta asioihin enempi keskittyminen ei luonnistu, ja kulutankin päivän kaikkeen jonninjoutavaan kevyeeseen kuten nettikirjoitteluun ja surffailuun.
En tiedä onko mieleni jotenkin jähmeämpi tai jäykempi kuin ennen, kun oli kaikenlaisia suunnitelmia ja ideoita taloudellisen tilanteen parantamiseksi ja jostakin rahaa sai aina revittyä vaikkei normityötä ollutkaan.
Tuntuu että henkisesti ja fyysisesti olen tämän runsaan vuoden aikana vanhentunut huomattavasti.
Kirjoittelusta olen vaan huomannut sen että psykoosin ym. mielenterveysongelman kokeneilla tuntuu olevan masennusta ym. mielenterveyshäikkää aika usein enemmänkin myöhemmin.
Kirjoittelusta olen vaan huomannut sen että psykoosin ym. mielenterveysongelman kokeneilla tuntuu olevan masennusta ym. mielenterveyshäikkää aika usein enemmänkin myöhemmin.
Olen tässä pähkäillyt että ei kai tuo psykoosilääkitys ym. altista noille muillekin mielenterveysongelmille? Tietenkin on ymmärrettävää että vaikkapa psykoosin jälkeen saattaa mieli olla maassa ja vaatia jopa masennuslääkitystä. Sen verran iso ja psyykkeelle järkyttävä asia se on kokemuksena. Mutta saattaako olla niin että itse psykoosilääkitys saa aikaan muutoksia psyykkeessä jotka altistavat tai aikaansaavat masennusta ym. mielenterveysongelmia?
masennusta oli ennen psykoosia ainakin pari vuotta, sekä anoreksia oli ennen psykoosia...
Psykoosi siis oli kuin piste i:n päälle..MIten nyt jakselet?
Koko ajan paremmin.