Olen avoliitossa mutta odotan lasta suhteen ulkopuoliselle henkilölle. avomieheni ei tiedä että lapsi ei ole hänen. olen päättänyt salata lapsen oikean isyyden. (saa haukkua; tiedän että se on väärin ja se voi selvitä joskus kuitenkin) Millainen prosessi isyyden tunnustamistilanne on? voiko olla kieltäytyä täysin isyyden selvittämisestä?
isyyden selvittäminen
jenni-80
282248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihan sama muuten, mutta oletko ajatellut, että törkeintä tuo on lastasi kohtaan? Hänelle kun selviää jonain päivänä niin luuletko, ettei vihaa äitiään siitä hyvästä, että on tuollaisen asian pimittänyt? Miehestä viis, mutta ajattele lastasi.
Asioita voi aina ymmärtää, mutta ei tarvitse hyväksyä.
Mistä ihmeestä näitä omaa etuaan ajavia löytyy Suomesta ?
Pitääkö aina pettyä ja lukea ja maksaa muiden tyrimisiä.
niinpä.Tiedätkö mitä, loppujen lopuksi kaikki ajavat omaa etuaan , sinäkin.
Varsinkin yksinhuoltajat käyttävät lapsiaan oman edun tavoitteluun. Jopa syntymättömiä lapsiaan.
Miten ajattelit tilanteen siis hoitaa? Aiotko antaa avomiehesi tunnustaa lapsen ja toivot/oletat, ettei hän halua dna-testiä?
Yksi tuttu yritti samaa, mutta homma meni pahasti pieleen, koska lapsen veriryhmä oli ns. väärä verrattuna "onnellisen isän" veriryhmään. Asiasta ilmoitti lääkäri jo laitoksella, joten mihinkään tunnustamisfarssiin ei edes tarvinnut mennä.
Olen itse naimisissa, mutta oli kiva tietää jo sairaalassa vauvan veriryhmä (eikä siis isyydestä olut mitään epäselvyyttä edes).
Tilannehan on se, että jos äiti (kuten minäkin olin) on rh-negatiivinen veriryhmältään, niin vauvan veriryhmä tarkistetaan AINA ja jos vauva on rh-positiivinen, niin äiti saa mahdollisia vasta-aineita varten rokotteen seuraavia raskauksia varten.
Jos siis vauvan veriryhmä ei millään voi olla oletettavan isukin, niin sehän on aivan päivän selvä tapaus. Jos vaikka vauva on AB ja "isukki" on 0 , niin "isukki" ei voi mitenkään olla oikea isukki.
Ja tuo kaikki siis selviää ihan vain sillä, että sairaalassa halutaan huolehtia äidin hyvinvoinnista seuraavia raskauksia ajatellen.
Eli tässä kuvaamassanikin tapauksessa tuo isyyden mahdottomuus tuli ilmi aivan sivutuotteena. Äiti ei ilmeisesti ollut tällaista mahdollisuutta tullut ajatelleeksi esittäessään kuukausia aiemmin isäehdokkaalle isyyttä.
Tässä tarinassa kävi pahasti, sillä isäehdokas oli ollut kovasti innokas isäksi, ja meni aivan palasiksi kuullessaan totuuden. Hän oli jo ehtinyt kertoa koko suvulleen ja ystävilleen iloisesta uutisesta - vaikka ei äidin kanssa ollutkaan seurustellut kuin yhtenä kohtalokkaana yönä.
Hän lähti maasta vuodeksi keräilemään elämänsä palasia, ja muuttui huomattavan kyyniseksi tapauksen johdosta.
Mutta ei varmaan ap:n kaltaisessa tilanteessa tule ajatelleeksi kuin omaa parastaan. Ei siinä taida löytyä kykyjä ajatella lapsen oikeuksia tai miehen/miesten oikeuksia.
Kauhean pahalta tuntuu, että jonkun lapsen elämä on valheessa siitetty ja valheessa se jatkuukin. Kunnes sitten yhtenä päivänä koko rakennelma hajoaa - ja niin hajoavat myös ne ihmiset.
oletko kenties ylpeä??sinulta meni luottamus,tuollaisen tempauksen jälkeen,olisit rehellinen ja kertoisit miehelle,miten asia on totuus kirpaisee vain kerran,mutta ennenkaikkea ole rehellinen.
Eli jos miehesi ei lastenvalvojan luona isyydentunnustusta tehdessä tahdo verikokeeseen tulee hänen nimi paperiin jos hän uskoo että on lapsen isä ja hänelle niin tahdot vakuutella. Isyydentunnunstus tilanne on semmonen että lastenvalvoja kysyy äidiltä onko tämä mies lapsen isä ja onko muita vaihtoehtoja. Sitten kysyy mieheltä oletko varma että olet isä vai tahdotko dna testin jos ei tahdo ja sinä vastaat että ei ole muita vaihtoehtoja niin nimet vaa paperiin ja miehesi on lapsesi isä paperilla. Voit tietysti kokonaan kieltäytyä isyydentunnustuksesta mutta siinä saattaa miehesi vähän ihmetellä jotta miksi moisen vaihtoehdon valitsit.
Huomasin viestisi, kun silloin tällöin käy lukemassa viestejä. Toimin Lastensuojelu asioissa ihan työkseni.
Asiasi ei ole edes harvinainen. Lain mukaan sinun ei tarvitse asiasta kertoa lapsen oikealle isälle. Ongelmasi on enemmänkin moraalinen. Lapsella on oikeus isään. Lapsen oikeuden pitäisi aina mennä priorisoinnissa ensimmäiseksi. Nyt tietysti saatat ajatella, että lapsen biologinen isä ei ehkä välittäisi lapsesta , kuten avomiehesi. Oletko keskustellut asiasta hänen kanssaan? Ymmärrän huolesi, sillä suhde johonkin avosuhteesi aikana ja vielä raskaus, on asioita joista on vaikea keskustella. Mutta ajatteleppa asioita tulevaisuuteen. Lapsi varttuu ilman kosketusta biologiseen isään.Asia saattaa tulla lapsen tietoisuuteen iässä, jossa lapsi kykenee itsenäiseen ajatteluun. Herääkö lapselle silloin ylitse pääsemättömiä kysymyksiä? Miten avopuolisosi asiaan suhtautuisi silloin ? Lapsen tultua täysi-ikäiseksi, on hänellä lain suoma oikeus selvittää biologinen isä. Oletko valmis kohtaamaan nämä asiat myöhemmin ?
Koska lapsi syntyy avioliiton ulkopuolisessa suhteessa, on isyys tunnustettava. Jonkun on tunnustettava isyys, mutta selvittämistä ei vaadita, mikäli isyys tunnustetaan. Lapsella on oltava myös isä. Jos avopuolisosi tunnustaa isyyden, tulee hänestä virallisesti lapsen isä ja silloin sovitaan samalla lapsen elatus asiat ja huoltajuus.
Mikäli avopuolisosi tai sinä haluatte isyyden selvittämistä, niin silloin suoritetaan DNA määrityksellä isyys.
Ajattele asiaa ja asian huonoja puolia ja nimenomaan Lapsen etua tai paremminkin lapsen oikeutta biologiseen isään.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. olen miettinyt ja paneutunut näihin asioihin ja aion edelleenkin harkita vielä. tämä ei ole helppoa...
Olet oikeassa. Tulee olemaan melkoisen kiivas tilanne kun selviää se biologinen isyys. Mutta miten ainainen rahakysymys ? Väärä isä käy tietysti happamana ja on syyttömänä maksanut vaikka mitä ?
Minkälaista menettelyä suosittelisit alan ammattilaisena seuraavanlaisessa tilanteessa:
En ole avio- tai avoliitossa loppuvuodesta syntyvän lapseni isän kanssa. Seurustelemme, mutta yhteiselämä on osoittautunut mahdottomaksi. Suhteessamme on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, eikä kommunikointimme toimi.
Minulla on kohtuulliset tulot, mies elää sossun varoilla. Koska välillämme on ollut hyvin epätasainen vastuunjako koko suhteen ajan (ts. minä maksan)olen tullut siihen tulokseen, että mies vie loisimisellaan ennen pitkää leivän lapseni suusta.
En usko yhteishuoltajuus-järjestelyjen toimivan näin tulehtuneessa tilanteessa. Emme ole tähänkään saakka pystyneet sopimaan mistään asioista.
Eli onko minun nyt mahdollista pyytää, ettei isyyttä selvitetä ensinkään? Koko raskausaikani on ollut epäterveen suhteen vuoksi todella rankka.Meno tulee tuskin muuttumaan lapsen synnyttyä. Keneen otan yhteyttä, jos haluan jättää isyyden selvittämättä/tunnustamatta mainittuihin seikkoihin vedoten?
sossusetä olekaan. Jos isä tahtoo tunnustaa isyytensä niin sinulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta kieltää sitä :(
MUTTA vaikka isyys tunnustetaankin niin siitä huolimatta mahdolliset tapaamisoikeudet voidaan evätä jos tarpeeksi hyvät perusteet.
Etkö ole se sama joka kirjoitti tuonne toisellekkin palstalle että miehesi löi sinua? Jos näin niin olen todella pahoillani puolestasi!!
Lastenvalvoja kutsuu sinut isyyden selvitykseen lapsen synnyttyä, mutta voit kieltäytyä selvityksestä (allekirjoitat siitä paperin). Lastenvalvoja voi tietysti kysellä miksi teet niin, mutta ei sinun ole pakko edes syytä kertoa.Lapsella ei siis näin ollen ole isää. Jos isä tämän jälkeen haluaa tunnustaa isyyden, hänen on käännyttävä käräjäoikeuden puoleen, sitä et voi estää. Mutta se vaati isältä jonkin verran aktiivisuutta.
Laitan tähä osoitteen josta käy ilmi isyyden selvittämisen virallinen marssijärjestys.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1975/19750700
Olen toiminut työssäni 30 vuoden ajan. Pian koittaa ajat, kun Kaisa soutaa ja minä lasken verkkoja.
Vuosien varrella on sattunut yhtä jos toistakin.
Erään pariskunnan välit oli totaallisen tulehtuneet. Ensin sisään tuli Äiti. 40 minuutin ajan haukuimme isää ja sitä kuinka kypsymätön hän isänä on. Seuraavana tuli sisään isä. 40 minuutin ajan haukuimme Äitiä ja sitä kuinka hän on kaikkien ongelmien aiheuttaja. Seuraavaksi molemmat olivat saman aikaisesti luonani.
Keskustelut sujuivat ihan yhteisymmärryksessä. Olinhan luvannut pitää molempien puolta, eri aikaan kuitenkin. Myöhemmin asia tuli ilmi ja he kysyivät syytä käytökseeni. Kerroin, että lapsikaan ei osaa päättää kumman vanhemman puolelle asettuisi. Jos lapsi saisi päättää, hän olisi molempien puolella.
Teidän ongelma on pikemminkin aikuisten ongelma, sillä lapsi ei ole vielä syntynyt. Hän ei ole vielä tullut maailmaan. Mutta luonnonlakien mukaan hän on tulossa (onnea siitä sinulle) loppuvuodesta. Millaiseen maailmaan hän tulee ? Se on nyt ihan teistä kiinni.
Minun henkilökohtainen neuvoni olisi, että selvittäisit hänen halukkuuden perheneuvontaan. Perheneuvoja voi kartoittaa tilanteen TEIDÄN välillä. Hän voi löytää jotain sellaista, mikä auttaa fyysisen/henkisen väkivallan suhteen. Hän saattaa auttaa löytämään sen kommunikointi yhteyden, joka nyt puuttuu. Vaikka ette ole avio/avosuhteessa, niin teistä tulee perhe loppuvuodesta. Ainakin toivon niin.
Ongelmahan ei varmaan ole tuo "sossun varat" vaan enemmänkin hänen käytös. Riidoilla on taipumus kasvaa joskus hallitsemattomiksi. Siksikin olisi tärkeää, että olisit aktiivisempi osapuoli ja lähtisit itse rohkeasti keskustelemaan perheneuvonnan mahdollisuudesta. Mikäli perheneuvonta pystyisi löytämään yhteyden välillenne. Olisi teidän helpompaa tulla lastensuojelun piiriin keskustelemaan huoltajuus ja tapaamis asioista.
Ei ole ihan helppoa ratkaista milloin sopisi yksinhuoltajuus ja milloin yhteishuoltajuus.
On muistettava, että yksinhuoltajuudessa isän tiedonsaanti lapsen terveys/koulu asioista on huoltajalla.Jos keskustelu yhteyttä ei ole, niin ongelmia voi tulla. Moni ei ota huomioon, että myös näihin sopimuksiin voi tehdä rajoitteita. Mikäli yksinhuoltaja antaa tiedonsaanti oikeuden esim. lapsen terveystietoihin, joka kuuluu yhteishuoltajuuteen, niin ei tarvitse antaa oikeutta esim. lapsen omaisuuteen mikä yhteishuoltajuudessa on.
Vähän ylimalkaisia asioita, mutta ajattelin antaa vastauksen josta olisi apua kenties muillekkin.
sanotaan olevan joka kymmenes lapsi, siis että papereissa väärä isä. Minusta et tee oikein ketään kohtaan. Itsekin kannat tuota asiaa aina mukanasi. Miten asian sitten selität, jos asia ilmenee joskus, vaikka lapsen sairauden vuoksi. Uskotko, että silloin miehesi pystyy antamaan sinulle anteeksi, kun olet mahdollisesti pitkäänki salannut näin tärkeän asian.
No jokatapauksesdsa isyyden tunnustamis tilaisuudessa miehesi allerkirjoittaa paperit joissa vakuuttaa olevansa lapsen isä, sinä myös allekirjoitat, tehdään huoltajuus sopimus jne. Tietenkin sillä edellytyksellä, että miehesi ei halua dna testejä. Tai sinä itse.
että tuhoat lapsen elämän ja omasi(avopuolisosi ym) tuolla aikomuksellasi, jos aiot salata totuuden. Asia tulee kaihertamaan sinua joka päivä ( ellet ole tunteeton psykopaatti)sillä lapsi muistuttaa olemassaolollaan biologisesta isästä.
Psykologiassa tunnetaan ns Joharin ikkuna ja se jaettu neljään osaan. Yksi ikkunaruutu on salainen. Se, jonka vain sinä tiedät tiedät.Vain sinä tiedät mitä ruutu pitää sisällään.
Salaisuus (salaisuudet) vievät voimavarojasi, vaikka kuin hoet itsellesi, että itse tiedät mitä teet ja niin ajatteletkin vain itseäsi, jos/kun salaat.
Joka tapauksessa erittäin harvoin tuollainen salaisuus jää tulematta ilmi. Asiat tahtovat vain mennä siten, että jollakin tapaa asia tulee ilmi. Jälki voi olla tuhoisa teille kaikille. Parempi elää ja toimia avoimesti, kantaa oma vastuu ajoissa, sillä se on myös paras "päänalunen" ja hyvä esimerkki lapselle, miten tulee elämässä toimia. Hae käsiin biologinen isä ja huolehdi, että hänkin kantaa osavastuun.
en missään tapauksessa halua elämääni lapsen oikeaa biologista isää. jos kerta on mahdollista jään vaikka yksinhuoltajaksi mielummin ja menen yksin isyyden tunnustamistilaisuuteen.
Avopuolisolle kohtuupian ettei olekaan lapsen isä, hän voi antaa vielä asian anteeksi, koska olet hänelle rehellinen. Jos vaikka arpaonni suosii ja sairaalassa ei mitään tuu ilmi, niin ulkonäköpiirteet periytyy. Niihin et pysty vaikuttaan. Pisamat, hymykuopat, huulten kaaret, nenän muoto, hiusten väri... Voit joutua valehtelemaan jatkossa, jos valehtelet nyt.
Ja sit on viä jatkuva salailu. Pitää olla tosi päättäväinen, että pystyy oleen kertomatta asiasta. Päättäväisyyteenkin tuhlaantuu energiaa.
Sinulle on nyt moni yrittänyt kertoa, että kyse ei ole sinun elämästäsi, johon se biologinen isä tulee tai on tulematta - vaan lapsen.
Lapsellasi on oikeus syntyä ja kasvaa ilman kehittelemääsi valheellista ympäristöä. Hänellä on oikeus juuriinsa ja biologiseen isäänsä.
Olet ilmeisesti täysin kykenemätön äidiksi toistaiseksi, kun et kykene näin yksinkertaista asiaa sisäistämään. Toivottavasti heräät ennen kuin on myöhäistä. Toivon sitä syntymättömän lapsesi takia.
En halunnut käyttää nimimerkkiä, jota olen aiemmin käyttänyt. Siitäkin huolimatta, että anonyymejä ollaan.
Kiinostaisi tietää, että oletko täysin varma, että kyseessä on ulkopuolisen suhteen raskaus ? Oletko pystynyt sulkemaan pois mahdollisuuden, että lapsen biologinen isä olisikin juuri avopuolisosi ?
On sattunut tapauksia, joissa Äiti on aivan varma isä ehdokkaasta, mutta kun asiaa aletaan laskemaan, niin prosentit muuttuukin. Kun samaan ajanjaksoon sisältyy kaksi ehdokasta, niin pystytään jo raskauden alkuviikkoina laskemaan todenäköisyydet ehdokkaille. Kuitenkin varmuus saadaan vasta DNA määrityksellä.
Mikäli olet varma, että lapsen etu ja turvallinen kasvu ympäristö häiriintyy, jos lapsen biologinen isä on kuvioissa, niin silloin olen kannallasi. Lapsen etu ja lapsen oikeudet, eivät aina käy käsi kädessä. Ikävä vaan, että aina ei ymmärretä, että laki ei aina anna vastausta lapsen edun mukaisiin kysymyksiin. Lapsen oikeudesta isään on kirjoiteltu paljonkin. Samoin isän oikeudesta Lapseen löytyy laki kirjasta monta pykälää.
En vaan ole löytänyt pykälää jossa Lapsen etu kumoaisi laki pykälän. Sellaisen pykälän minä sinne haluaisin.
Jos äidin haluama ratkaisu on hänen mielestään myös lapsen "etu", voidaan kysyä onko äiti ajatellut asiaa objektiivisesti.
Päätös siitä, kumpi painaa enemmän, lapsen oikeus vai jonkun käsitys hänen "edustaan" ei varmasti kuulu sille henkilölle, joka samalla hyötyy, jos lapsen oikeuksia poljetaan.
Jos lapsen biologinen isä on lapselle niin haitallinen, että lapsen hyvinvointi vaarantuu, kannattaa asia jättää sellaisen tahon ratkaistavaksi, joka todella kykenee erottamaan lapsen edun ja oman etunsa toisistaan. Kuten lastensuojeluviranomainen, esimerkiksi.
Minkälainen nainen pettää avomiestään ilman ehkäisyä miehen kanssa, jota hän pitää täysin epäsopivana elämäänsä? Itsetuhoinen?
Lapsen etu on aina vaikeasti ratkaistava asia. Sellaista tahoa ei löydy, joka sen pystyy suoraan ratkaisemaan. Lastensuojelu joutuu noudattamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Pelivaraa on vähän jos ollenkaan. Voin vakuuttaa, että Lapsen etua ja omaa etua, ei pysty aina erottamaan toisistaan. Joudumme vaan arvailemaan mikä on lapsen etu. Et usko, kuinka monesti olen kironnut laki pykälät ja niiden laatijat.
Viimeisen kappaleen kysymykseen en osaa vastata, sillä kysymys on minulle tuntematon. Ihan työn puolesta ja ihmisenäkin.
Lapsen isä on kelvannut kyllä sänkykaveriksi, mutta ei isäksi! Miksi? Tai onko tapahtunut väkisinmakaaminen?
Jos on omasta mokasta kyse, kanna vastuusi.
kelvannut sänkykumppaniksi sentään..? Haloo, missä mättää? Mutta eihän sinun tarvii alkaa kotia leikkimään lapsesi isän kanssa, vaikka hän nimetään/tunnustautuu virallisesti isäksi.
Hän on lapsesi isä, ei muuta. Sovitte miten tapaamiset elatus ym. Voi olla, että isä ei halua juurikaan tavata, mutta mahdollisuus siihen pitää olla. Lapsi päättää kun kehittyy kuinka läheisen suhteen hän haluaa isäänsä pitää.
Sinun on kyettävä katsomaan omaa nenääsi pitemmälle. Ja olisi pitänyt nähdä, jo ennen kuin hyppäsit samaan sänkyyn.
Isähän on se miespuolinen kasvattaja kotona.
Valehtelu tietenkin on väärin, mutta kukapa meistä ei vääryyttä koskaan tekisi. Ainakaan, jos sen uskoisi olevan paras mahdollinen ratkaisu siinä tilanteessa.
Kärähti siis pohjaan ja nyt sitä ihmetellään, sano.
Periaatteessa, siis periaatteessa sinä lakiteknisesti ajatellen, jos laitat nykyisen avokin tunnustamaan lapsen, niin mieleen tulee rikosnimikkeenä petos. Varsinkin jos avokki joutuu maksamaan lapsesta, eritoten eronne jälkeen. Toki taitava lakimies löytänee jotain muutakin taakkaa.
Edelleen pystytkö elämään tietosi kanssa, lopunelämäsi . . . . . . . . .
Toki myös kannattaa miettiä, jos lapsi tarvitsee esim. sairauden johdosta (leukemia) lähiomaiseltaan lääketieteellistä avitusta, Silloin viimeistään tulee ilmi "sukulaisuus".
No, haukut on haukuttu, niin siirrytään "tunnistamisilaisuuteen" Ensinnäkin sinä ja lapsen "suunniteltu" isä menette tilaisuuteen jossa kysellään kaikenlaista, sekä myös se siittämisajankohta. Jos suunniteltu "isä" alkaa ajattelemaan ja osaa laskea, toki kieltäytyy kunniasta. Silloin sinun "täytynee" antaa "roiskijan" nimi, mutta jos on kaksi vastakkaista mielipidettä, DNA-testeihin käy matka, viimekädessä pakolla.
Ja jos "ajattelit" olla ilmoittamatta siittäjää viranomaislle ja kumminkin asut avokin kanssa yhdessä, niin hän saanee ihan henkilökohtaisen kutsun, ilman myötävaikutustasi.
Olethan kyllä varsinaisen sopan kettänyt . . . . . . . . .