Onko teillä muilla näin että kummit eivät pidä mitään yhteyttä kummilapseen tai halua nähdä tätä? Oman pienen poikani kummit eivät ole ristiäisten jälkeen ottaneet yhteyttä kertaakaan. Syynä ymmärrettävästi varmaan osittain se, että sylikummin ystäväpiiriin on syntynyt monia vauvoja samoihin aikoihin kun oma vauvani syntyi, joten siksi kummipoika jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuitenkin toivoisin että koska lapsellani on vain yhden isovanhemmat, edes kummit välittäisivät tästä ja tahtoisivat nähdä häntä. Tahtoisin että lapseni kasvaa rakastavassa suvussa ja tuntisi itsensä tärkeäksi. En odota lahjoja tms vaan ainoastaan yhdessäoloa ja välittämistä ja vaikka miten he ovat kiireisiä, niin eikö edes hetkeä joskus?
Tämä tuntuu minusta pahalta, onko muilla näin?
Tämä tuntuu minusta pahalta, onko muilla näin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Jos joskus joku kysyy minua kummiksi, tulen kieltäytymään kohteliaasti. Ja toivottavasti se ymmäretään. Mitä jos nykyiset lapsesi kummit olisivat kieltäytyneet, kun heitä kysyit? Nyt sinua ei harmittaisi, etkä syyllistäisi heitä? Miksi pitää olla kummi yhdessäolemiseen ja välittämiseen? Monesti olet mennyt kummien luona käymään? Et voi vain istua kotona lapsesi kanssa ja _vaatia_ muita huomioimaan teitä, etenkin kun sanoit heidän olevan kiireisiä ja muitakin vauvoja olevan kuvioissa. Toivottavasti kummeilla riittää aikaa myös itselleen, tuntuu nykyisin olevan "pakollista" harrastaa ja tehdä niin paljon, ettei kotona rauhoittumiselle jää lainkaan aikaa.
Onko kummilapsen tapaaminen pakollista harrastusta? Miksi sitten pitää kummiksi suostua tai itseään kummiksi ehdottaa jos ei lapsen kanssa halua olla? En tiedä oletko koskaan ollut ristiäisissä, mutta siellä kummit "vannovat valan" jossa lupaavat olla läsnä lapselle ja auttaa kristillisessä kasvatuksessa ja pappi puhuu kummeille siitä miten tärkeää on olla läsnä lapselle ja tukea vanhempia kasvatustyössä.
kaukana kummeista?
Oma kummityttöni n. 300 kilometrin päässä minusta, voisin/haluaisin käydä vaikka joka päivä, mutta matka verottaa sen verran =(
Puhuitko kummien kanssa ennen kastetta siitä, mitä kummeilta odotat? Ihmisillä on hyvinkin erilaiset näkemykset siitä, mitä kummius on. Omat kummini eivät juurikaan olleet läsnä lapsuudessani. Yhteydenpito tapahtui lähinnä syntymä- ja joululahjojen välityksellä. En ole koskaan osannut mitään muuta heiltä odottaakaan. Ei muillakaan lapsilla lähipiirissäni ollut erityisen läheisiä kummeja, tai ainakaan niistä ei puhuttu. Eli oletko varma, että lapsesi kummit ymmärtävät, että odotat heiltä yhteydenpitoa? Ja miksi et itse ota yhteyttä kummeihin, jos haluat heitä tavata poikasi kanssa?
Kaikki eivät myöskään ole lapsi-ihmisiä. Toiset eivät osaa/halua olla pienten lasten kanssa, toiset eivät isompienkaan. Usein kummiksi kuitenkin suostutaan, kun ei osata/kehdata kieltäytyäkään. Se tehdään vanhempien vuoksi, ei lapsen. Tämä on tietenkin valitettavaa, jos vanhemmilla on ollut suuret kuvitelmat siitä, miten kummi viettää aikaa lapsen kanssa ja on tästä kovin kiinnostunut. Ihmisten olisi hyvä muistaa, että jokaiselle se oma elämä ja perhe on tärkein. Mikäli aikaa ja energiaa on rajoitetusti, täytyy velvollisuuksia karsia jostain, ja usein kummilapset eivät ole siellä tärkeimpien asioiden -listan kärkipäässä. Voi kuulostaa kovalta, mutta sellaista se elämä on.
Enkä jaksa uskoa, että poikasi vahingoittuu, vaikkeivat kummit pitäisikään yhteyttä. Tietysti on aina parempi, jos lapsella on paljon läheisiä ihmisiä, mutta yksin turvallinen aikuinen riittää tasapainoiseen lapsuuteen. Kummien poissaolosta ei kannata tehdä isoa juttua, jos niin käy, etteivät kummit innostu pitämään yhteyttä.
Odottaessani poikaani, puhuin veljelleni ja tämän vaimolle että kummeilta toivon välittämistä ja sitä että he haluavat nähdä poikaani. Tästä eteenpäin he vihjailivat ja ehdottivat haluavansa lapsen kummiksi, ja sitten pyysimme heitä. Välimatkaa meillä on siis 30km. Läheisiä ihmisiä pojallani on minun vanhempani, ja vaikka tiedän ettei poikani tästä vahingoitu niin toivoisin todella että hänellä olisi myös kummit läheisinä ihmisinä elämässä.
Itse varmaan tunnet veljesi ja tämän vaimon parhaiten, että osaat sanoa, ovatko vain kiireisiä vai eivätkö muuten vain tule pitäneeksi yhteyttä. Tuskin he mitään pahaa tarkoittavat, jos ovat kerran itse kummeiksi halunneet. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että joskus yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin vain jää pitkiksi ajoiksi. He saattavat kyllä olla ajatuksissa, mutta jotenkin päivät vain kuluvat niin, että puhelut ja tapaamiset jäävät. Oletko pyytänyt itse kummeja vierailulle? Kaikissa suhteissa on usein niin, että jonkun täytyy olla se aktiivinen osapuoli.
vai istutko pojan kanssa kotona odotellen, että kummit käy katsomassa tai soittavat?
Tiedän monelle käyneen niin, että kummilapsen vanhemmat eivät ole valmiita yhteydenpitoon, vaan odottavat automaattisesti halun lähtevän kummipuolelta -toivottavasti teillä ei näin.
Kummiudesta ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä. Jollekin kummi on vain se ihminen, joka kastetoimituksessa pitää lasta sylissä. Piste ja loppu. Joku syvästi kristillinen ihminen taas kokee kummin velvollisuuden kasvattaa lasta kristilliseen elämään hyvin velvoittavana. Joku ymmärtää kummiuden lahjojen ostamiseksi syntymäpäivänä ja jouluna.
Kummin olemukseen vaikuttaa varmasti se, millaiset kummit hänellä on itsellään ollut. Myös suhteet kummilapsen vanhempiin vaikuttavat.
Ikävää, että olet pettynyt lapsesi kummeihin. Mutta: olisiko läheisten aikuisten pakko olla juuri kummeja? Eikö joku muu aikuinen voisi olla lapselle ihan yhtä tärkeä "aikuinen kaveri"? Naapuri tai sukulainen?
Kummiuteen ladataan nykyisin niin paljon odotuksia, että tuntuu kuin pettymys olisi väistämätön. Ennen kummien valitsemista kannattaisi melkein keskustella siitä, kuinka mahdolliset kummit ymmärtävät roolinsa lapsen elämässä.
Minulla ainakin yhteydenpito 8-vuotiaaseen kummityttöön on jäänyt, koska olen kyllästynyt olemaan aina se osapuoli, joka ottaa yhteyttä. Lahjat lähetän, mutta olisi mukavaa, jos joskus kutsuttaisiin kylään eikä aina tarvitse itse kutsua itseään.