supistukset

Mulla särkee niinkun kovia menkkakipuja ois. Tai sitten on sellainen kova, kipeä puristus alavatsassa ja selässä. Nyt 37viikko ja muuttuvat vain ärhäkämmiksi.

Itselläni supistukset oli just sellasta polttelua, kuukautis kivun tuntuisia,ite en pystynyt nukkuun, kun missään asennossa ei ollut hyvä olla. Kyllä sen sitten tietää mitkä on niitä oikeita supistuksia. Tsemppiä ja voimia tuleviin ponnistuksiin=)

Vähän nyt sellainen raflaava otsikko, mutta totta toinen puoli. Eli ekassa synnytyksssäni jännitin supistuksia ja ne teki tosi kipeää. Toivoin ettei niitä tulisi ja oli epätoivoinen aina kun supistus tuli. Taistelin niitä vastaan.

Mutta sitten kun odotin toista, sain käsiini kirja (en ikävä kyllä enää muista nimeä enkä kirjailijaa, taisi olla joku ruotsalainen), jossa kehotettiin positiiviseen ajatteluun. Siis supistushan avaa kohtua vauvan syntyä. Mitä enemmän supistaa sitä lähempänä on vauvan syntymä. Eli mitä enemmän sattuu sitä nopeammin saat vauvan syliisi. Keskityin tähän ajatteluun. Kun supistus tuli, näin sieluni silmin miten kohtu aukesi kuin kukka. Ja mitä pidempi ja kovempi supistus sitä enemmän aukesi ja sitä lähempänä oli syntymä. Ja se homma toimi! Toivoin että tulisipa taas supistus ja mieluummin suurempi kuin edellinen että saan pian vauvan syliini. Ilokaasua toki otin ja se antoi onnentunteen ;).

Kaksi viimistä synnytystäni ovatin olleet tosi ihania kokemuksia, koska olen koko ajan keskittynyt positiiviseen ajatteluun ja todellakin odottanut kunnon supistuksia ja iloinnut niistä. Doulalle olen jutellut:"Nyt on TOOOSI kova supistus, kyllä nyt aukee!!!"