en tiedä onko palsta oikea,mutta laitan tänne.Kyse on anopista..ja viis vuotiaasta tytöstä.Kuinka arvata saattaa anopilla on oma lapsi poika ja meillä ensimmäinen on siis tyttö.Eilen kyläiltäessä huomasin kuinka vaikeata meidän tytöllä oli siellä olla.Tyttö sanoo jotain anoppi kysyy ivallisesti tai silleen jotenkin kummasti että mitää ja sit tyttö sanoo uudestaan ja anoppi sit kumminkin toistaa mitä tyttö sanoi.Sit se sillain lässyttää tytölle kaiken aikaa,kaikki on niin voi voi ja hellanlettas yms.Anoppi pyytää tytärtäni kattamaan pöytää,kun taas toisessa tilanteesa ottaa syliin sillain makuuasentoon niinkuin vauvaa pidetään.Tyttäreni on monta kertaa sanonut,että hän ei ole mikään vauva.Anoppi siihen no et tietenkään,mut mulle aika pieni kumminkin.Tyttäreni on osannut kauan jo pukea,mutta silti lähtiessämme kotiin anoppi laittoi tytölle kengät jalkaan ja napitti takin kiinni.Mun mielestä anoppi tekee väärin tytön kehitykselle,kun välillä pitää tätä isona ja välillä taas pienenä.Olen miehelleni siitä monesti sanonut,mutta mitään ei kuitenkaan mieheni ota puheeksi.
Mä en tiedä mitä tehdä.Osaisiko joku ehkä neuvoa miten toimia..??
Mä en tiedä mitä tehdä.Osaisiko joku ehkä neuvoa miten toimia..??
Vastaukset 1
Vanhimmat
se vaan on sellaista hellittelyä ja lellittelyä mummon puolesta kun napitetaan takkia ja otetaan syliin? Sehän ratkaisee miten tyttösi kokee tilanteet siis esim, jos vauvana sylissä pito vaivaannuttaa niin silloin pitää sanoa että vaikka halaa ihan normaalisti kun haluaa tulla lähelle. Luulenpa ettei anoppisi ole vain oikein ajattelut asioita sen enempää eli sinun kannattaisi puhua hänen kanssaan ihan itse kerran ei miehesi tee mitään.