Viisaita ajatuksia

Asun ulkomailla. Minulla on kolme sekarotuista koiraa. Minulla on aikaisemmin ollut puhdasrotuisia, joten kyllä osaan verrata näitä koiria keskenään.
Tässä vaiheessa olen niin ihastunut sekarotuisiin, että en ikinä enää hanki puhdasrotuista.

Olen muuten alkanut ihmettelemään, onko niin, että ne ihmiset, jotka pitävät sekarotuisista ovat myös mukavia ihmisiä.
Heidän omanarvon tuntonsa ei ole riippuvainen (auton tai) koiran merkistä.- He ovat suvaitsevaisia, sosiaalisia ja seurustelevat myös kaikenlaisten ihmisten kanssa ongelmitta.
Heillä on kykyä nauttia moninaisuudesta ja niistä ihanista ulkonäön variaatioista, mitä sekarotuiset tarjoavat. Joka kerta, kun näen sekarotuisen, tulen yksinkertaisesti hyvälle tuulelle. Olen ymmärtänyt, että hyvin moni jakaa kokemuksen kanssani. On siis olemassa ihmisiä, jotka näkevät juuri sekarotuiset koirat (ehkä myös ihmiset) hyvin positiivisesti.

OK, tunnustan että RAKASTAN sekarotuisia ehkä juuri siksi,että ne EDUSTAVAT myös kaikkein tärkeintä luomakunnassa: elämää. Eri näköistä. Erikokoista, mutta elämää. Siihen ei tarvita jonkin yhdistyksen papereita.

Tuolle tekstille täällä naurettiinkin aikoinaan. Tiukkapipoista tietämättömän ihmisen fanaattista tekstiä. Ei uskoisi akateemisen henkilön kirjoittamaksi.

toi teksti on niin naurettavaa että en tiedä pitäiskö itkee vai nauraa. Toi on vaan jonkun hienohelman asiallisesti ja "vetoavasti" kirjoitettu sepustus oman rotukoiransa paremmuudesta. On kuule monia kenneleitä mitkä astuttavat narttujaan aivan liikaa mutta niistä ei ikinä puhuta. Paasataan vaan sekarotuisten vaarallisuudesta. Jokainen koira on omalla tavallaan pentuna söpömpi kuin aikuisena. mutta kun sä siihen pennun luonteeseen rakastut niin sulle on aivan sama onko sillä koiralla aikuisena vaikka 5 päätä ja 6 jalkaa jos se on oikeasti sulle ollut missään vaiheessakaan tärkeä. Eihän vanhemmatkaan (yleensä ainakaan) hylkää lapsiaan vaikka niistä tulee rumempia aikusina ku mitä ne vauvoina oli. hohhoijaa taas. nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan. :)