tietääkö kukaan?

Jos vaan erehdyt suostumaan sovintoon, niin sinua vedetään höplästä pahan kerran. Sovinto tehdään aina rikoksentekijän eduksi. Tekijä pääsee samalla, kuin koira veräjästä.
Anna jutun mennä oikeuteen, niin sinulle jää aikaa miettiä tarkemmin vaatimuksiasi.

Valitettavasti et saa mitään, hakea kyllä voit. Koska olet uhri ja teko on kohdistunut henkilöösi, ei sinulla ole mitään perusteita saada korvausta särystä ja kivusta. Sen sijaan jos omaisuuttasi on tärvelty voit hakea korvausta ja ehkä saadakin jos pystyt toteen näyttämään vahingot.

Hei!
Onko kyseessä yleisen syytteen alainen - vai asianomistajarikos?
Tottakai voit korvauksia pyytää, mutta kohtuus kaikessa! Toivottavasti sinulla on esim.lääkärintodistus, lääkekuitteja tai jtn.
Sovittelijat ovat sovitteluneuvottelussa tasapuolisia! He ohjaavat keskustelua ja sanovat kyllä jos korvausvaatimuksesi ovat esim. huikean suuret.
Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä paikkakuntasi sovittelutoimistoon ja kysymään sieltä neuvoa.
Toivottavasti pääsette oikeudenmukaiseen sovintoon! :)

oli ex-mies. En edes tiennyt moisesta sovittelusta, ennen kuin sitä minulle ehdotettiin. Mietin sitten vaatimustani, jonka olisin oikeudenkäynnissä jättänyt syyttäjän/lakimieheni päätettäväksi. Laskin työkyvyttömyyspäivieni arvon, ja saman arvon sosiaaliselle elämälle työn jälkeen joka päivä. Sekä vastaajan myöntämien vaateideni tuhoutumisen. Reaali arvo siis. Lisäksi vaadin 300 euroa vaivan palkkaa uusien etsimisestä (meni päällä olevat vaatekaappi, eli oikeastaan todella halpa) Plus kasvoihini jäi pieni elinikäinen jälki. Tuon jäljen hinnoittelin 1000 euroksi, eihän sellaista voi millään hinnoitella. Toivoakseni kuitenkin 50 vuotta vielä jäljellä. Totta kai vastaaja haukkui minut törkästi sovittelussa ja tarjosi 5% vaateestani. Siinä vaiheessa totesin tutkivalle poliisille (en joutunut kasvokkain vastaajan kanssa) että unohdetaan koko juttu kun olen epävarma, ja antaa oikeudun ratkaista vaikka jäisin sitten ilman. Seuraavana päivänä minulle ilmoitettiin että summa odottaa käteisenä noutamistaan. Itse sanoisin, että pysy reaaliteetissa todellisten kulujen suhteen. Henkisiä vaivoja tai vaivannäköä ei voi millään hinnoitella. Mieti siis ennemmin niiden kohdalla että saat jotain, ja vastaaja todella sen pystyy maksamaan. Itse laittaisin ehdoksi, että sovittelussa tai oikeuteen. Koska jos ei maksa, ulosoton kautta et mitään saa ikinä, eikä tekijä saa edes rekisteriinsä merkintää koska oikeuden päätöstä ei ole. Vaikeita asioita, henkisiä kipuja tai vaivaa ei määritellä missään. Omat pelkotilani olivat karmeat, mutta mikä on niiden rahallinen arvo? -en usko että oikeuskaan sitä pystyy sanelemaan. Tosin, ajattelen niin, että syyllinen pääsee kuin koira veräjästä jos ei tuomiota saa virallisesti. Eli jos joskus vielä tapahtuu vastaavaa, menen todellakin oikeuteen. Enhän minä siellä mitään häviä, korkeintaan jään omilleni. Sovittelu on keksitty siksi, ettei varattomat vastaajat/asianomaiset väittelisi valtion kustannuksella oikeudessa "kuka veti parrasta ensin". Käytä järkeäsi. Ja voimia asian hoitamiseen sekä kestämiseen. Kyllä se alkaa paremmalta tuntumaan kun kuukausi pari on kulunut.

Olisikohan tästä linkistä apua oikean suuruusluokan hahmottamiseen:
http://personal.inet.fi/yritys/lakimaki/rikosvahinko.htm