Miksi eroatte?

on olemassa sellaisia syitä eroon, ettei siinä parhaimmatkaan terapiat auta. Miksi se siis pitäisi tehdä pakolliseksi ja kuormittaa turhaan yhteiskunnan varoja, koska sen piikkiinhän se auttamatta menisi.

Jos puoliso osoittautuu väkivaltaiseksi psykopaatiksi, alkoholistiksi tai rikolliseksi,paatuneeksi pettäjäksi jolle ei yksi eikä kaksi riitä, löytää toisen jonka kanssa haluaa elää elämäänsä ynnä muuta, niin siihen tuskin auttaa terapiat.

Entäs jos rakkaus yksinkertaisesti loppuu, niin terapiallako sen saa takaisin?

Eri asia on, jos suhde menee solmuun mutta rakkautta on yhä olemassa, sen voi ehkä vielä pelastaa.

Milla.M kirjoitti:

on olemassa sellaisia syitä eroon, ettei siinä parhaimmatkaan terapiat auta. Miksi se siis pitäisi tehdä pakolliseksi ja kuormittaa turhaan yhteiskunnan varoja, koska sen piikkiinhän se auttamatta menisi.

Jos puoliso osoittautuu väkivaltaiseksi psykopaatiksi, alkoholistiksi tai rikolliseksi,paatuneeksi pettäjäksi jolle ei yksi eikä kaksi riitä, löytää toisen jonka kanssa haluaa elää elämäänsä ynnä muuta, niin siihen tuskin auttaa terapiat.

Entäs jos rakkaus yksinkertaisesti loppuu, niin terapiallako sen saa takaisin?

Eri asia on, jos suhde menee solmuun mutta rakkautta on yhä olemassa, sen voi ehkä vielä pelastaa.

Rakkaus ei varmasti lopu - vaan elämään tulee parin vuoden hekuman jälkeen arki. Mutta se pitäisi tietää lapsenkin. Missään nimessä lapsia ei saisi tehdä ennenkuin tuo pari vuotta on täys. Jos lapsia tekee pitää varsinkin silloin liittoon sitoutua tosissaan.

Ja mielestäni tuota pakollista perheterapiaa on väläytelty valtion taholta. On esim. miehiä, jotka ei vaan kehtaa mennä sinne perheterapiaan. Sen nimi tulisikin muuttaa pois terapiasta. Ukot sanoo muuten "et ei me mitään hulluja olla!".

Onneks mun ukko lähti aikonaan perheterapiaan ja olemme vain ja ainoastaan sen ansiosta edelleen ja nyt onnellisesti naimisissa. Ja kyllä perheterapian tarjoaminen tai pakottaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin erojen jälkiseuraamuksien hoito.

On tietenkin tilanteita, jossa mikään terapia ei tehoa, kuten jo aiemmin kirjoitin... On nähty. Silloin kannattaa järkevämmän ottaa jalat alleen...

Ihanteellisena pidetään, jos vanhemmat voivat pysyä ystävinä eron jälkeen lapsienkin takia. Silloin kyllä herää kysymys, miksi ero tuli. Vastaus: Koska ongelmia ei jaksettu puida, koska siinä joutuisi menemään itseensäkin ja olemaan itsekriittinen.

.......... kirjoitti:

Rakkaus ei varmasti lopu - vaan elämään tulee parin vuoden hekuman jälkeen arki. Mutta se pitäisi tietää lapsenkin. Missään nimessä lapsia ei saisi tehdä ennenkuin tuo pari vuotta on täys. Jos lapsia tekee pitää varsinkin silloin liittoon sitoutua tosissaan.

Ja mielestäni tuota pakollista perheterapiaa on väläytelty valtion taholta. On esim. miehiä, jotka ei vaan kehtaa mennä sinne perheterapiaan. Sen nimi tulisikin muuttaa pois terapiasta. Ukot sanoo muuten "et ei me mitään hulluja olla!".

Onneks mun ukko lähti aikonaan perheterapiaan ja olemme vain ja ainoastaan sen ansiosta edelleen ja nyt onnellisesti naimisissa. Ja kyllä perheterapian tarjoaminen tai pakottaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin erojen jälkiseuraamuksien hoito.

On tietenkin tilanteita, jossa mikään terapia ei tehoa, kuten jo aiemmin kirjoitin... On nähty. Silloin kannattaa järkevämmän ottaa jalat alleen...

Ihanteellisena pidetään, jos vanhemmat voivat pysyä ystävinä eron jälkeen lapsienkin takia. Silloin kyllä herää kysymys, miksi ero tuli. Vastaus: Koska ongelmia ei jaksettu puida, koska siinä joutuisi menemään itseensäkin ja olemaan itsekriittinen.

Hui hai.Ihan varmasti se voi loppua.Arjen alkaminen suhteessa ei tarkoita sitä, että rakkaus loppuu, joten näitä kahta asiaa ei pidä sotkea keskenään. Ja mitä lasten tekemiseen tulee, niin se on ihan sama, ollaanko yhdessä pari vai kymmenen vuotta, ero voi tulla molemmissa tapauksissa yhtä varmasti.Tietysti hyvä on opetella tuntemaan ihminen yhtä iltaa pidemmälle, ennen kuin alkaa tekemään vakvampia päätöksiä tulevaisuuden suhteen, mutta täytyy myös muistaa se, että ihminen on muuttuvainen, ja siihen tuttuun ja turvallisesta ihmisestä voi tulla uusia piirteitä esille vielä monen vuoden päästäkin.

Me erosimme aikoinaan ex-mieheni kanssa ihan siitä syystä, että miehelle maistui viina liiankin hyvin, ja yksinkertaisesti lakkasin rakastamasta häntä, eikä juominen ollut ainoa syy. Rakkaus loppui, alkon käyttö ei. Silti olemme tänä päivänä hyvissä väleissä ja voimme puhua jopa kaveruudesta, mutta ikimaailmassa en voisi enää kuvitella eläväni hänen kanssaan, jo pelkkä ajatuskin on vastenmielinen!

Olemme molemmat onnellisempia uusien siippojemme kanssa,paremmissa väleissä jo lastenkin kannalta,eikä mikään perheterapia olisi saanut sitä asiaa muuttumaan muuksi, sen tietää näin jälkeenpäinkin.

Milla.M kirjoitti:

Hui hai.Ihan varmasti se voi loppua.Arjen alkaminen suhteessa ei tarkoita sitä, että rakkaus loppuu, joten näitä kahta asiaa ei pidä sotkea keskenään. Ja mitä lasten tekemiseen tulee, niin se on ihan sama, ollaanko yhdessä pari vai kymmenen vuotta, ero voi tulla molemmissa tapauksissa yhtä varmasti.Tietysti hyvä on opetella tuntemaan ihminen yhtä iltaa pidemmälle, ennen kuin alkaa tekemään vakvampia päätöksiä tulevaisuuden suhteen, mutta täytyy myös muistaa se, että ihminen on muuttuvainen, ja siihen tuttuun ja turvallisesta ihmisestä voi tulla uusia piirteitä esille vielä monen vuoden päästäkin.

Me erosimme aikoinaan ex-mieheni kanssa ihan siitä syystä, että miehelle maistui viina liiankin hyvin, ja yksinkertaisesti lakkasin rakastamasta häntä, eikä juominen ollut ainoa syy. Rakkaus loppui, alkon käyttö ei. Silti olemme tänä päivänä hyvissä väleissä ja voimme puhua jopa kaveruudesta, mutta ikimaailmassa en voisi enää kuvitella eläväni hänen kanssaan, jo pelkkä ajatuskin on vastenmielinen!

Olemme molemmat onnellisempia uusien siippojemme kanssa,paremmissa väleissä jo lastenkin kannalta,eikä mikään perheterapia olisi saanut sitä asiaa muuttumaan muuksi, sen tietää näin jälkeenpäinkin.

"Arjen alkaminen suhteessa ei tarkoita sitä, että rakkaus loppuu, joten näitä kahta asiaa ei pidä sotkea keskenään." Mähän just sanoin et "Rakkaus ei varmasti lopu - vaan elämään tulee parin vuoden hekuman jälkeen arki."

Ja kyllä se on aivan eri asia tekeekö lapsia tuona hekuma-aikana vai arkena, jolloin alkaa tuntea todellista puolisoaan, ja senkin tietää lapsikin. Valitettavasti näitä hekuma-aikana tehtyjä lapsia ja sittemmin erolapsia on paljon.

Sehän se eron paikka tuntuukin olevan ku puoliso muuttuu kuten me kaikki vanhetessamme - onneksi.

Monet eroavat kantavat ne samat ongelmakäyttäytymisensä seuraavaan suhteeseen, joten olisi parempi käsitellä ne ongelmat jo siinä ekassa liitossa ihan vaan lasten kannalta.

Olisin mäkin voinu ottaa sillo eron miehen juomisen takia ja ottaa uuden ukon. Se olisi ollu sillo helpompi ratkaisu. Mutta ongelmien selvittäminen kannatti ja nyt olemme entistä rakastuneempia ja ennen kaikkea olemme oppineet puhumaan asioista kuin asioista.

........ kirjoitti:

"Arjen alkaminen suhteessa ei tarkoita sitä, että rakkaus loppuu, joten näitä kahta asiaa ei pidä sotkea keskenään." Mähän just sanoin et "Rakkaus ei varmasti lopu - vaan elämään tulee parin vuoden hekuman jälkeen arki."

Ja kyllä se on aivan eri asia tekeekö lapsia tuona hekuma-aikana vai arkena, jolloin alkaa tuntea todellista puolisoaan, ja senkin tietää lapsikin. Valitettavasti näitä hekuma-aikana tehtyjä lapsia ja sittemmin erolapsia on paljon.

Sehän se eron paikka tuntuukin olevan ku puoliso muuttuu kuten me kaikki vanhetessamme - onneksi.

Monet eroavat kantavat ne samat ongelmakäyttäytymisensä seuraavaan suhteeseen, joten olisi parempi käsitellä ne ongelmat jo siinä ekassa liitossa ihan vaan lasten kannalta.

Olisin mäkin voinu ottaa sillo eron miehen juomisen takia ja ottaa uuden ukon. Se olisi ollu sillo helpompi ratkaisu. Mutta ongelmien selvittäminen kannatti ja nyt olemme entistä rakastuneempia ja ennen kaikkea olemme oppineet puhumaan asioista kuin asioista.

jos sun ukkos lopetti juomisen sun käskystä tai sä sit opit vaan sietämään kännistä miestä ni kivat sulle.

älä silti yleistä. suurin osa juopoista viis veisaa vaimosta ja perheestä, pullo on rakkain kumppani oli niin tai näin. eikä kenenkään todellakaan tarvitse oppia sietämään kenenkään jatkuvaa ryyppäämistä.

eli suosittelen lämpimästi kaikille juoppojen tossun alla oleville ottamista vastuuta omasta ja lasten elämästä eikä odottaa sitä "vähän parempaa päivää", jälleen kerran. jos sitä juoppoa kiinnostaa, se kyllä hakeutuu hoitoon. ellei, on turha haaskata omaansa (ja varsinkaan lasten!!!) elämää!!!

terveisin alkoholistin lapsi ja juoposta eronnut. nykyään onnellisesti naimisissa kohtuukäyttäjän kanssa ja kahden tasapainoisen lapsen äiti.

........ kirjoitti:

"Arjen alkaminen suhteessa ei tarkoita sitä, että rakkaus loppuu, joten näitä kahta asiaa ei pidä sotkea keskenään." Mähän just sanoin et "Rakkaus ei varmasti lopu - vaan elämään tulee parin vuoden hekuman jälkeen arki."

Ja kyllä se on aivan eri asia tekeekö lapsia tuona hekuma-aikana vai arkena, jolloin alkaa tuntea todellista puolisoaan, ja senkin tietää lapsikin. Valitettavasti näitä hekuma-aikana tehtyjä lapsia ja sittemmin erolapsia on paljon.

Sehän se eron paikka tuntuukin olevan ku puoliso muuttuu kuten me kaikki vanhetessamme - onneksi.

Monet eroavat kantavat ne samat ongelmakäyttäytymisensä seuraavaan suhteeseen, joten olisi parempi käsitellä ne ongelmat jo siinä ekassa liitossa ihan vaan lasten kannalta.

Olisin mäkin voinu ottaa sillo eron miehen juomisen takia ja ottaa uuden ukon. Se olisi ollu sillo helpompi ratkaisu. Mutta ongelmien selvittäminen kannatti ja nyt olemme entistä rakastuneempia ja ennen kaikkea olemme oppineet puhumaan asioista kuin asioista.

sinulla tuntuu olevan nyt sellainen kanta tähän asiaan, että kun TEILLÄ on onnistuttu parantamaan suhde ja miehen alkoholin liiallinen käyttö perheterapialla,ja kun TE olette sen ansiosta nyt niin onnellisia ja rakastuneita, niin silloin se sama lääke tepsisi muihinkin suhteisiin. Aika lapsellista ajatella edes tuolla tavalla.

Ensinnäkin, turha sinun on tulla väittämään vastaan minulle siinä asiassa, etteikö rakkaus voi loppua, kun minulle kävi niin. Ilmeisesti sinä et ymmärrä sitä, että jos rakkaus loppuu, ei ole halua mihinkään terapiaan parantaakseen suhdettaan, kun ei ole yksinkertaisesti tunteita toista kohtaan, ei sitten minkäänlaisia.

Me yritimme parisen vuotta puhua asioista, selvittää niitä, yrittää parantaa ja paikata suhdettamme, mutta ei. Puhua olemme osanneet aina, siihen ei liittomme kaatunut. Kuolleita tunteita ei vaan herätetä eloon, sellaista terapeuttia ei ole olemassa, joka siihen pystyy.

Eroa en ole katunut hetkeäkään, vaan se on ollut ja tulee olemaan yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Jos siis rakkautta olisi ollut jäljellä, en varmaankaan ajattelisi näin?

yleistä!! kirjoitti:

jos sun ukkos lopetti juomisen sun käskystä tai sä sit opit vaan sietämään kännistä miestä ni kivat sulle.

älä silti yleistä. suurin osa juopoista viis veisaa vaimosta ja perheestä, pullo on rakkain kumppani oli niin tai näin. eikä kenenkään todellakaan tarvitse oppia sietämään kenenkään jatkuvaa ryyppäämistä.

eli suosittelen lämpimästi kaikille juoppojen tossun alla oleville ottamista vastuuta omasta ja lasten elämästä eikä odottaa sitä "vähän parempaa päivää", jälleen kerran. jos sitä juoppoa kiinnostaa, se kyllä hakeutuu hoitoon. ellei, on turha haaskata omaansa (ja varsinkaan lasten!!!) elämää!!!

terveisin alkoholistin lapsi ja juoposta eronnut. nykyään onnellisesti naimisissa kohtuukäyttäjän kanssa ja kahden tasapainoisen lapsen äiti.

"jos sun ukkos lopetti juomisen sun käskystä tai sä sit opit vaan sietämään kännistä miestä ni kivat sulle." Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Tietenkin tuo juomisen kohtuullistaminen täytyy lähteä miehen omasta halusta. Kuten tupakanpoltonkin lopettamisessakin. Meillä muuten A-klinikasta ei ollu mitään apua. Vaan enemmänkin perheterapiasta, koska syytä oli kummassakin ja vielä ulkopuolisia paineita, jotka pyrittiin eliminoimaan.

Mut ymmärrän et tätä on vaikee uskoa, koska perheterapeuttimmekin onnitteli meitä ku saimme "puhtaat paperit", koska useimmat parit ei lähde toteuttamaan terapiassa päätettyjä muutoksia käyttäytymisessä ja asenteissa. Ne luulee et jo siellä käynti auttaa eikä himassa tarvii mitään tehä :((( Ei se niin helppoo oo..

Ei muuten pidä antaa sitä kuvaa, ettei miehet pysty kohtuullistamaan tai lopettamaan kokonaan juomistaan. Toi on jo aika paksua.

Kannattas miettiä miksi jeppe juo kussakin tapauksessa! Enkä nyt syyllistä vaimoja :)

Milla.M kirjoitti:

sinulla tuntuu olevan nyt sellainen kanta tähän asiaan, että kun TEILLÄ on onnistuttu parantamaan suhde ja miehen alkoholin liiallinen käyttö perheterapialla,ja kun TE olette sen ansiosta nyt niin onnellisia ja rakastuneita, niin silloin se sama lääke tepsisi muihinkin suhteisiin. Aika lapsellista ajatella edes tuolla tavalla.

Ensinnäkin, turha sinun on tulla väittämään vastaan minulle siinä asiassa, etteikö rakkaus voi loppua, kun minulle kävi niin. Ilmeisesti sinä et ymmärrä sitä, että jos rakkaus loppuu, ei ole halua mihinkään terapiaan parantaakseen suhdettaan, kun ei ole yksinkertaisesti tunteita toista kohtaan, ei sitten minkäänlaisia.

Me yritimme parisen vuotta puhua asioista, selvittää niitä, yrittää parantaa ja paikata suhdettamme, mutta ei. Puhua olemme osanneet aina, siihen ei liittomme kaatunut. Kuolleita tunteita ei vaan herätetä eloon, sellaista terapeuttia ei ole olemassa, joka siihen pystyy.

Eroa en ole katunut hetkeäkään, vaan se on ollut ja tulee olemaan yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Jos siis rakkautta olisi ollut jäljellä, en varmaankaan ajattelisi näin?

lapsien hyvinvoinnin lähtökohta on vanhempien toimiva parisuhde. Ja jos rakkaus on loppunut...
jota en kyllä vieläkään ihan usko. Se voi hiipua ja leimahtaa uudelleen. Mutta, että loppua siihen, jonka kanssa olet aikoinaan halunnut tehdä lapsia.

No, suotakoon meille molemmille mielipiteemme.

Mutta kuitenkaan alkoholi ei aina voita, siitä meidän perhe on elävä esimerkki - et ei pidä niinkään päin yleistää...

Aina on toivoa!

Meillä aikoinaan yksi syy terapiaan menoon oli tuo miehen liiallinen juominen. Haimme useasta eri paikasta tuolloin apua. Mieheni juomisen syyksi paljastui psykiatrilla käynnin avulla burnout, josta olikin selvät merkit.

Syitä terapiallemme oli kyllä sitten muitakin kuin aluksi näytti. Oli myös minussa vikaa, joka oli tosi paha paikka minulle, joka olen hyvin itsekriittinen. Pari kuukautta olin kyllä suht masentunut. Ajattelin jopa et terapeuttimme oli mieheni puolella ja ihastunut häneen :)))

Voimia sinulle! Avun saaminen tuossa tilanteessa voi joskus olla monen kiven takana.