Voisitteko nyt ystävällisesti kertoa, et onko se yliopistossa opiskeleminen todelakin niin hirveää kuin väitetään?
OPISKELIJAT
haluan tietää
121523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...
olen lukion, opiston ja amk:n aikaisemmin käynyt läpi. Nyt opiskelen yliopistossa ja täytyy sanoa että elämä on aikas ihanaa. Tekemistä tietenkin on mutta ei kyllä yli voimavarojen missään nimessä. On aikaa tehdä kaikkea muuta (esim. perhe, työ ja harrastukset). Tottakai joutuu joskus tekemään viikonloppuisin, mutta kun ei ole sitä läsnäolopakkoa (vrt.aikaisemmat koulutukset) niin on myös mahdollisuus muuhunkin elämään.
En ymmärrä mistä käsitys yliopistojen kauheasta taakasta on tullut. Vaikeita asioita on muuallakin, mutta opiskelemassahan täällä ollaan. Ja nauttimassa elämästä!
"En ymmärrä mistä käsitys yliopistojen kauheasta taakasta on tullut."
tuttuni opiskelee lääkiksessä ja harkitsee jo kesken jättämistä kun on niin raskasta ja työlästä. ei ehdi miettiä mitään muuta. isosiskoni meinasi saada burnoutin oikiksessa opiskellessaan. jos tenttiä varten pitää päntätä 2000 sivua kuivaa lakitekstiä niin kyllähän sen ymmärtää.
yliopisto on hirveä paikka. vain ahkerimmat ja vahvimmat selviytyvät lääkäreiksi, matemaatikoiksi ja lakimiehiksi.
vai parhaimmat ulkoalukijat? Olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, joka kykenee oppimaan lukemansa ulkoa, pärjää yliopistossa hyvin. Siellä ei vaadita juuri minkäänlaista asioiden käsittelyä, vaan pelkkää toisten kirjoittamien tekstien muistamista. Tenteissä vastataan kysymyksiin joko luentomonisteiden tai tenttikirjojen pohjalta, omat mielipiteet tai kokemukset eivät kuulu asiaan, eikä niille voida antaa painoarvoa. PAITSI jos oma kokemus sattuu olemaan aivan samanlainen kuin kirjassa mainittu, eli että käytännössä on vain korvannut muutaman sanan johonkin synonyymiin tms.
Ylipisto-opiskelu on aika vapaata, todellakaan luennoille ei ole pakko mennä, ja voit suorittaa kursseja myös puhtaasti kirjatentteinä. Mutta esimerkiksi kielten kursseilla läsnäolo on pakollista, ja joillakin kursseilla on muutamia harjoitustunteja, joilla läsnäolo on periaatteessa pakollista, kun et saa mitenkään kurssiarvosanaan vaadittavaa pistemäärää kokoon jos et ole saanut pisteitä harjoitustunneilta.
Kyllä yliopistoa voi käydä työn ohessa, vaikka olisi vielä perhettäkin huomiota viemässä. Se riippuu täysin henkilöstä itsestään miten sitä jaksaa, ja onko tarkoitus saada joskus tutkintokin aikaiseksi, vai onko tarkoitus vain "kehittää itseään". Toki sen verran opintoja on suoritettava lukuvuoden aikana, että opinto-oikeus säilyy.
Huhu mitä yleistystä. Miten pärjäät ulkoalukemalla esim. matematiikan tenteistä? En tiedä missä tiedekunnassa opiskelet, mutta on olemassa hyvin paljon sellaisia aineita joissa ulkoalukeminen ei auta pätkääkään.
Luennoille ei ole pakko mennä, mutta olen ainakin itse kokenut että silloin on aika heikoilla tentissä.
Tietysti voi opiskella töiden ohessa, mutta silloin on myös käytävä kursseja eri tahtia kuin täyspäiväiset opiskelijat.
"vai parhaimmat ulkoalukijat? Olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, joka kykenee oppimaan lukemansa ulkoa, pärjää yliopistossa hyvin"
Riippuu alasta. Tekniikan puolella ei ilman matematiikan osaamista pötkitä, paitsi ehkä TUTAlla.
Kone- ja sähkötekniikassa lähelle 90 prosenttia kursseista on melkein pelkkää laskemista.
Niin. Jostainhan se tieto on hankittava, jotta sitä voisi ylipäänsä soveltaa. Tiedon hankkiminen tapahtuu puolestaan lukemalla. Joillain aloilla vaadittava tietomäärä on laaja, jolloin sivumäärät voivat nousta sinne kahteen tuhanteen. Omien näkysten esittämisenkin on perustuttava johonkin, jotta ne voisivat saavuttaa tiedeyhteisön (tai kenekään rationaalin ihmisen) hyväksynnän. Paras lopputulos saataneen, kun luetun tiedon perusteella muodostetaan perusteltu mielipide.
Esimerkkinä runsaslukuisista aloista voi mainita oikeustieteellisen. Tenteissä ei kuitenkaan saa pisteitä tiedon toistamisesta, vaan ne tulevat nimenomaisesti sen soveltamisesta.
Kirjallisuustieteessä joutuu lukemaan paljon enemmän.
itsenäisesti tenttikirjallisuutena 5000 sivua plus aiheisiin liittyvät lainkohdat.
Seminaarityötä varten luen 300-1000 sivua, suurimman osan kursiivisesti.
En osaa sanoa, onko tuo paljon, mutta suhde kirjoihin on muodostunut sellaiseksi, että huviromaanien lukeminen on jäänyt.
Erona kirjallisuustieteeseen on ehkä se, että kirjallisuus, kansantaloustiede yms ovat sellaista yleisjorinaa, että mitään ei oikeastaan tarvitse oppia täsmällisesti. Riittää kun muodostaa kokonaiskuvan ja ymmärtää lukemansa. Oikeustieteellisessä pitää vielä muistaa järjettömän paljon pieniä yksityiskohtia, mikä tekee lukemisesta hidasta ja tuskallista. Tämä huomioonottaen oikiksessa joutuu lukemaan paljon.
"Erona kirjallisuustieteeseen on ehkä se, että kirjallisuus, kansantaloustiede yms ovat sellaista yleisjorinaa, että mitään ei oikeastaan tarvitse oppia täsmällisesti."
Vai on kansantaloustiede mielestäsi yleisjorinaa, josta mitään ei tarvitse oppia täsmällisesti?
Vilkaisepa näitä kansantaloustieteen perustehtäviä:
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/juvehvil/KA5harj2.pdf
http://www.valt.helsinki.fi/staff/palokang/ka8/harjoitus4.pdf
Nuo ovat tietenkin vasta aloittelijoille. Korkeamman tason kansantaloustiede on jo "hieman" monimutkaisempaa, kuten tämä osoittaa:
http://www.bof.fi/NR/rdonlyres/DC57955C-5678-4DC9-860A-12569E83A2FB/0/E33.pdf
Selailepa tuota alaspäin, kunnes alkaa tulla malleja, ja perustele miksi tuo on epätäsmällisesti hutiloitavaa yleisjorinaa.
Ei yliopisto-opiskelua hirveäksi voi sanoa. Ymmärrän kyllä nuo burnout-puheet hyvin, sillä omaksuttava tietomäärä on aivan valtava eikä pelkkä ulkoa opettelu todellakaan riitä. Mutta toisaalta paineita pienentää se, että saa lukea sitä, mistä on kiinnostunut. Lukiossa oli raskasta, kun piti päntätä esim. historiaa ja uskontoa, jotka eivät kiinnostaneet ollenkaan, mutta nyt lääkiksessä tuota työtaakkaa jaksaa ihan hyvin, kun tietää, että opittavia asioita ihan oikeasti tarvitsee muuallakin kuin tentissä ja asiat ovat kiinnostavia.
Ei ole hirveää. Suoritustahdin voi valita itse, akateeminen vapaus (ainakin toistaiseksi) takaa että voit suorittaa opintoja sopivaan tahtiin. Toki kannattaa pyrkiä tehokkuuteen.
En ole koskaan kokenut opiskelua hirveäksi, saan opiskella huippumielenkiintoisia asioita ja työtilanne näyttää hyvältä tulevaisuudessa - mutta eihän yliopisto kaikille sovi, se edellyttää kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja itsekuria, sekä kiinnostusta ja lahjakkuutta.