http://varjo.us/lihavuus.html
Tuntuu, että nykyään näkyy entistä enemmän lihavia
koiria. Mitä ihmettä näiden läskien koirien
omistajat oikein ajattelee? Heidän vikansahan se
on, kun koira lihoo! Nivelet-tukielimet, sydän-
ja verisuonet, sisäelimet...tulee paha mieli,
kun entistä enemmän kaduilla näkee tälläistä
eläinrääkkäyksen ilmentymää.
Tuntuu, että nykyään näkyy entistä enemmän lihavia
koiria. Mitä ihmettä näiden läskien koirien
omistajat oikein ajattelee? Heidän vikansahan se
on, kun koira lihoo! Nivelet-tukielimet, sydän-
ja verisuonet, sisäelimet...tulee paha mieli,
kun entistä enemmän kaduilla näkee tälläistä
eläinrääkkäyksen ilmentymää.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei mahda mitään. Kaikki puhe ja valistaminen menee kuin vesi hanhen selästä.
Oman kasvattini valtavaa lihomista seuranneena tiedän, ettei mikään mene perille.
Koiraparka oli niin lihava, että luulen eläinlääkärin lopulta suostutelleen omistajat luopumaan koirasta jonkun sairauden varjolla, koska todellakaan ei ollut kaukana se aika jolloin koira olisi yksinkertaisesti haljennut.
Olen myös nähnyt yhden Norjanharmaanpystykorvan eläinlääkäriasemalla, joka ei kyennyt nousemaan jaloilleen istahtamisensa jälkeen.
Ja jos vielä sattuu olemaan omistaja itse tuhti,
niin ottaa vielä itseensä, kun huomauttaa eläimen
pahoinvoinnista. Olen yrittänyt kanssa eräälle
kaverille ensin vihjailla ja sitten sanoin suoraan asiasta, mutta kun ei niin ei...
Otti juuri sillä tavoin itseensä, että luuli
minun haukkuvan hänen omaa lihavuuttaan koirien
varjolla! Haloo!
No siinä mielessä että jos itselläkään ei ole selkärankaa rajoittaa napostelua, niin parit koiratkin siinä samalla...jollain lailla hän ehkä
inhimillistää pienet koiransa. :( "syyään yhessä"
syyään yhessä ja loukkaannutaan jos koiralle vaarallisesta ylilihavuudesta yrittää näille puhua. Minä jopa kirjoitin, vaikka lähellä asuvatkin. Turha vaiva. Koirasta kyllä maalauttivat suurikokoisen muotokuvan ja kuolinilmoitus oli lehdessä. Voi, voi mitäs tuohon muutakaan sanoisi.
Pari-kolme kertaa viikossa pyöräilen koirani kanssa. Käytössä on sellainen springer -jousi ja koiralla vetovaljaat, ja sehän vetää ja vauhti on sellaista mopon vauhtia ainakin ekat kilometrit. Useimmat vastaantulijat katselevat huvittuneena menoa, mutta toisinaan saan myös paheksuvia katseita osakseni, ja ne tulee pääsääntöisesti tukevilta ihmisiltä, jotka ovat ulkoiluttamassa tukevaa koiraansa. Niiden paheksuvista ilmeistä näkee, että pitävät minua eläinrääkkääjänä kun vedätän itseäni hoikalla koiraparalla:-D
mahdollisemman nopeasti. Ei muusta ole kysymys.
Lihottamalla varmistaa myös sen, että sairastuttuaan koiraa ei voi edes leikata.
...kasvatus pielessä pennusta alkaen.
Ja ei jumankauta koiran ruokavalioon saa kuulua
pullat, viinerit ym ihmisten herkut!!
Säännölliset ruoka-ajat ja ruoan määrä suhteessa
kulutukseen on kaiken A ja O, kyllähän tuon jo
pitäisi oman järjenkin vihjaista asiasta.
Ei niin, että aina kun itse käy kaapilla, annetaan
koirallekkin jotakin!
Kyllä sillekin maistuu se herkkupala silloin tällöin. Ei tarvitse päästää lihoamaan, mutta pieni hemmottelu ei tee pahaa.
Ei ole ihmistäkään tarkoitettu syömään maustettuja ruokia, ei makeisia, ei limppareita, ei pullaa, ei suklaata. Kuitenkin syömme. On helppoa sanoa tee niin tai näin, mutta kannattaisi myös itse noudattaa omissa ruokailuissaan askeettisuutta.
Nimenomaan silloin tällöin, eikä jok`ikinen
päivä niitä sokeri-herkkuja.Koiralle kyllä kelpaa
paljon terveellisemmät herkkupalat, kuten
vaikkapa jotkut koirankeksit ja erillaiset puruluut.
Jos itse on kykenemätön huolehtimaan omasta terveydestään ja ruokavaliosta, ei sitä huonoa
tapaa saa siirtää eläimelle.
"On helppoa sanoa tee niin tai näin, mutta kannattaisi myös itse noudattaa omissa ruokailuissaan askeettisuutta."
Ensinnäkin *terveellinen* ei tarkoita askeettista.
Toiseksi: kyllähän sitä voi ahtaa ruhoonsa
vaikka puolet keskikokoisen leipomon päivämyynnistä, kunhan huolehtii siitä, että
myös kuluttaa ne ahmimansa tuhannet kalorit.
Tässä on juuri toitotettu sitä että syö sen minkä
kuluttaa liikkumalla...yksinkertaista!
Koira taas ei pysty itse huolehtimaan omasta
*terveellisestä* ruokavaliostaan, joten vastuunsa
tuntevan omistajan kontollehan se huolehtiminen jää.
riittää että se saa ruokaa kerran päivässä. Moni koira siis syö viikossa seitsemän kertaa - yhtä monta kertaa kuin minä syön päivässä! Parin päivän paasto ei tunnu koiran kropassa missään, ihmisellä se äkkiseltään kyllä tuntuu aika lailla. Olemme siis aika erilaisia, me ihmiset ja koirat, eikä se ole ihme että koirat lihovat ja saavat ruuansulatusvaikeuksia jos ne pääsevät "napsimaan" samalla tavalla kuin me teemme jatkuvasti. Hui hai, yksi keksi sinne tai tänne, yksi makkara tänään ja yksi huomenna. Luonnollista ehkä ihmisen ruuansulatukselle mutta ei koiran?
mutta ihminen aiheuttaa itse omat lihomisensa mässäillessään. Koira taas ei itse mässäilisi, jollei omistaja ymmätämättömyydessään sille herkkuja tyrkytä, eli omistajan vika on lihava koira aina ja jyrkästi tuomittava.
Ei ihmistä ja koiraa voi verrata keskenään.
Jotkut vielä antaa hauvelilleen makupalan aina
kun kyseinen "perheenpää" sitä vaatii, eli
wuffe on ottanut ohjat omiin tassuihinsa ja
isäntä/emäntäparka tanssii jo koirulaisen (koirulaisten) pillin mukaan, koira pomottaa
ja vielä kaiken kruunuksi palkitaan ja lahjotaan
tätä väärää käytöstä. Valitettavan yleistä,
tekisi mieli heittää stereotypia tälläisestä
tapauksesta, mutta antaahan olla. ;)
ja mansikkakiisseliä sai minun koirani mielenvirkistykseksi harvasen päivä. Koira alkoi tosi allergiseksi n. 10 vuotiaana ja joutui syömään eläinlääkäriasemalta ostettua purkkiruokaa johon sekoitin hieman riisiä. Ruuan annoin kaksi kertaa päivässä.
Niin, ja olihan minulla yksi koira joka oli pyörällä päästään ja pelkästä ihastuksesta, saadessaan asetilta limsaa.
Meillä 10v. narttu, joka alkoi lihoa n. vuosi sitten. Ruoka vaihdettiin tutun merkin senioriversioksi ja se sopi hyvin. Annoskoko on pusissa ilmoitettu määrä ja liikuntaa saa n.2 tuntia/pvä ( 2 puolen tunnin lenkkiä ja 1 yhden tunnin lenkki).
Ei meidän matami mikään pallo ole ja hyvin jaksaa liikkua, mutta iän myötä kai aineenvaihdunta hidastunut ja pullukoituu siksi. Ruoka-annosta ei viitsisi pienentää, ettei jää paitsi tärkeitä ravintoaineita. Makupalat tosin jouduttiin jättämään pois ja sekös on matamia harmittanut. Mutta kerjääminen on myös jäänyt, kun ei enää ole herkkuja saanut.
Toivottavasti elää vielä pitkään ja terveenä, sillä se on meidän mielestä maailman paras koira!
kun leivon pullaa, tavallisia pyöreitä pikkupullia, pyöräytän aina jokaiselle koirallemme pienen pienen pyöreän pikku pullan. Se valtava riemu, kun jokainen pieni pulla suussaan menevät syömään saalistaan.
Samoin joka ikinen aamu jokainen koiristamme saa oman pienen voikkarin jossa juustoa päällä.
Tämä tapa on ollut meillä ties miten kauan ja lihavia koiria meillä ei ole.
säilytettävä. Kyllä meilläkin annettiin jopa paistinpannu nuoltavaksi.
ja tuosta olen joutunut useammallekin kasvattini omistajalle huomauttamaan varsin kärkkäästikin. Vastaukseksi olen saanut, että kun ei millään malteta olla antamatta, kun se niin nätisti pyytää. Kattia kanssa sanon minä, sillä tottahan koira osaa ihmistä hyväkseen käyttää aina kun siihen suinkin vain on mahdollisuus.
Meillä koirat ei saa, eivätkä ole milloinkan saaneet, herkkupaloja. Tokihan nuokin kerjätä osaa, kun keitän tai teen voileipää, mutta ne tietävät, ettei äitiltä ja iskältä tipu edes pientä murenoa. Silloin syövät, kun on ruoka-aika...ei muulloin.
Meillä koirat nököttivät tuolini vieressä ruoka-aikana ja annoinhan minä aina jotakin pientä suuhunpantavaa, ilmanmuuta. Kuitenkaan koirani eivät olleet lihavia ja todistihan sekin niiden hyvinvoinnista, kun keskimääräinen elin-ikä oli n. 15 vuotta, paitsi yhden jonka syöpä kellisti 11,5 vuotiaana.
Olen taas erimieltä, tuosta koiran ihmistä hyväksikäyttämisestä. Sen ajatus ei veny siihen. Voileipä tai keksi tuoksuu vain niin uskomattoman hyvältä.
niin kauan, kun koirat kerran ei ole lihavia, niin voi tietenkin antaa. Mutta ole tarkkana, etteivät pääse lihomaan, sillä koiraa on vaikea saada laihtumaan, jos on päässyt pullukaksi.
Yleensä nämä liikalihavat koirat ovat vielä kaiken lisäksi 10 vuotta ja sekös ei tee hyvää vanhan koiran pumpulle. Nuoriakin joskus näkee, mutta harvemmin.
Mutta kyllä olen myös sitä mieltä, että joskus se on vain silmänlumetta kun luulee huolesta soikena pongaavansa liikalihavan koiran. Muistan kun olin aikoinaan lenkittämässä vanhempieni nöffiä. Koiralla paha lonkkavika ja keikutti peräpäätä niin, että kyljet keikkuivat puolelta toiselle. Oli siinä selittelemistä yhdelle sun toiselle, jotka tulivat huomauttamaan koiran painosta. Nöhverö oli tuolloin minimi ruoalla lonkkien vuoksi ja eläinlääkärin mukaan normipainon alarajoilla. Toinen tapaus sattui ihan tässä muutama viikko sitten oman koirani kanssa. Ystävällinen vanhus pysähtyi rupattelemaan lenkillä koirastani ja ihan muitta mutkitta tokaisi: "mites tuo koirasi paino-ongelma. Oletko ajatellut tehdä asialle jotain." Meinasi pudota korvat päästä. Meillä muutenkin tuon allergian vuoksi seurataan jokainen suupala ja kun koiran pistää suihkuun herra näyttää lähinnä aliravitulta rotalta. (Nyt on pyydettävä nöyrimmin anteeksi kielenkäyttöäni tuolta nelijalkaiselta edustajalta, mutta siltä se lähinnä näyttää märkänä.) Selitin kyllä vanhukselle, että meidän herralla on karvankasvu parhaimmillaan. (Jokainen karva sojossa kesätrimmin jälkeen.)
Lopuksi vielä pitänee mainita, että meillä myös koira saa aina yövuoroni jälkeen aamupalaleivän. Se on tapa, josta ei onneksi ole tarvinnut tinkiä edes allergian vuoksi. Juustot ja kinkut päälle, mutta leivän valikoinnisa tarvitaan hienohkoa tarkkaavaisuutta. :)