Mitäs helvettiä sitä tekisi, kun on sellainen outolintu, ettei tuo pää sekaisin riehuminen oikein jaksa kiinnostaa? En saa siitä oikein mitään irti. Vain erittäin vittuuntuneen olon kun rahat ja terveys menee täysin turhan asian takia.
Olen pitkään ollut erittäin tympääntynyt kavereideni seuraan. He kun eivät vapaa-ajallaan muuta tee kuin dokaavat, dokaavat ja silloin tällöin dokaavat. Minulla on heidän seurassaan aina sellainen olo että en vain kuulu mukaan. Puheenaiheet, kiinnostukset ja arvomaailma eivät kohtaa ollenkaan. Aina kun ottavat yhteyttä, kysyvät vain lähdenkö dokaamaan. Mitään muuta asiaa heillä ei ole. Siksi en jaksakaan vastata.
Toisaalta poden usein syyllisyyttä siitä että en pidä yhteyttä heihin enkä vastaile puhelimeen. Usein tuntuu että vika on minussa. Vituttaa.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi?
Olen pitkään ollut erittäin tympääntynyt kavereideni seuraan. He kun eivät vapaa-ajallaan muuta tee kuin dokaavat, dokaavat ja silloin tällöin dokaavat. Minulla on heidän seurassaan aina sellainen olo että en vain kuulu mukaan. Puheenaiheet, kiinnostukset ja arvomaailma eivät kohtaa ollenkaan. Aina kun ottavat yhteyttä, kysyvät vain lähdenkö dokaamaan. Mitään muuta asiaa heillä ei ole. Siksi en jaksakaan vastata.
Toisaalta poden usein syyllisyyttä siitä että en pidä yhteyttä heihin enkä vastaile puhelimeen. Usein tuntuu että vika on minussa. Vituttaa.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pitää tehdä... jätä sellaiset ystävät jotka haluavat elää itsetuhoista elämää..Kyllä niitä fiksujakin ystäviä löytää.
Ihmisten kanssa joutuu oikeastaan koko ajan tekemään valintoja ja vaikeinta onkin katsoa heitä oikeudenmukaisesti ja reilusti. Mutta jos ystäväsi todellakin ovat jo niin samoihin tapoihin kangistuneita vanhoja pieruja, joille ei voi enää edes koettaa ehdottaa muuta kuin dokaamista on täysin järkevää ottaa kunnon hajurako. Et sinä silloin o paskiainen, epäsosiaalinen tai hankala ole, vaan haet täysin järjellisin perustein elämääsi muutakin sisältöä. Kurjinta koko jutussa on se, että olet kuitenkin kiinni dokaavissa kavereissasi ja pohdit ihan turhaan sosiaalisia velvoitteitasi heitä kohtaan. Miksi? Onkohan sittenkin vielä toivoa keksiä muuta yhteistä tekemistä?
Kai olet asiasta puhunut? Olisi asiallista kertoa, ettet jaksa kaiken aikaa harrastaa samaa dokaamista ja ehdottaa yhteydenpitoa vain silloin jos ohjelmassa on tarjolla muuta. Oletko ajatellut itse ehdottaa sitä muuta tekemistä?
"Kurjinta koko jutussa on se, että olet kuitenkin kiinni dokaavissa kavereissasi ja pohdit ihan turhaan sosiaalisia velvoitteitasi heitä kohtaan."
Niinpä. Monet heistä on pitkäaikaisia lapsuuden ystäviä, mutta nyt aikuistuessa olen kasvanut erilleen heistä. Tilanne ei olisi läheskään näin vittumaisen hankala, jos olisin tutustunut heihin vuosi sitten. Ei olisi tätä "mitä helvettiä on tapahtunut"-oloa.
"Miksi? Onkohan sittenkin vielä toivoa keksiä muuta yhteistä tekemistä?"
Hankala sanoa. Kiinnostukset menee niin ristiin heidän kanssa. Dokaaminen on kyllä niin tärkeä osa heidän vapaa-ajan viettoa, että en todellakaan tiedä. Ja jotenkin tuntuu että se biletyskulttuuri ylettyy selviinkin hetkiin, kun naureskellaan kännissä tapahtuneille kommelluksille ja suunnitellaan seuraavia dokausretkiä. Jotenkin he ovat täysin tuntemattomia jopa silloin kun eivät ole dokaamassa. Puheenaiheet ja kaikki on täysin tyhjänpäiväisiä minulle.
"Kai olet asiasta puhunut? Olisi asiallista kertoa, ettet jaksa kaiken aikaa harrastaa samaa dokaamista ja ehdottaa yhteydenpitoa vain silloin jos ohjelmassa on tarjolla muuta. Oletko ajatellut itse ehdottaa sitä muuta tekemistä?"
En ole puhunut. Olen vain ollut vastaamatta puhelimeen, kun en tiedä mitä sanoisi.
kun kerran kaverit tunnet, tunnet heidän mielenkiintonsakin johonkin . Heitä harrastus josta edes osa pitää ja ehkä joku lähtee heistä siihen mukaan sillä heillä on sama ongelma että eivät osaa tehdä vapaalla muuta kuin dokata. Vaikka joku matka koralleille tai tippukiviluoliin tms. Tahdot kokea jotain joka maksaa ja joudut säästämään. Matkoja voi tehdä muissakin ryhmissä kuin siinä omassasi, niistä ei tule krapulaa ja voit saada oikeasti uuden kimmokkeen tarrautumatta kavereidesi juomiseen joka estää sinua "elämästä". Sinun elämäsi on sinun.
Joskus vain pitää osata päästää kavereistaan irti.
Se sattuu. Mutta (pitkän?) ajan myötä helpottuu, ja huomaa että osaa elää ilmankin heitä ja löytää muuta seuraa. Ehkä jopa parempaa seuraa.
Mutta heistä yli pääseminen vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä, mitä monilla ei ole tarpeeksi.
-kokemusta on
ja aloita vaikka uusi harrastus liikunan tai muun harrasteen parista, josta löydtä uusia kavereita.