Tarvitsisin lähteen?

Miikka Ruokasen kirjassa aihetta oli käsitelty tuosta näkökulmasta, mutta sanat oli aseteltu siihen malliin, että piti jonkin verran soveltaa tähän kohtaan. Suora lainaus ei todellakaan tullut kysymykseen.

kirjoittaa asiaa. tuosta vikipediasta sanoisin, käytyäni läpi sen, että siinä pätee niinkuin KAIKISSA muussakin elävän uskon asioita käsittelevissä teksteissä, että ulkomaailma näkee asian toisin ja vääristyneenä. evankeliumi ja sen pohjalta hoitaminenkin on vain valtakunnan sisäistä toimintaa, eikä ulkopuolinen VOI nähdä sitä. jos ihminen on heränneellä tunnolla, hän näkee siinä mahdollisuuden ja kysyy, voinko minäkin päästä sisällä elävään uskoon. ulkopuolinen ei tule ymmärtämään näitäkään asioita lukemalla. herkistä korvasi elävän uskon saarnalle.

Vehniäinen kirjoitti:

kirjoittaa asiaa. tuosta vikipediasta sanoisin, käytyäni läpi sen, että siinä pätee niinkuin KAIKISSA muussakin elävän uskon asioita käsittelevissä teksteissä, että ulkomaailma näkee asian toisin ja vääristyneenä. evankeliumi ja sen pohjalta hoitaminenkin on vain valtakunnan sisäistä toimintaa, eikä ulkopuolinen VOI nähdä sitä. jos ihminen on heränneellä tunnolla, hän näkee siinä mahdollisuuden ja kysyy, voinko minäkin päästä sisällä elävään uskoon. ulkopuolinen ei tule ymmärtämään näitäkään asioita lukemalla. herkistä korvasi elävän uskon saarnalle.

Eli siis ihminen ei voi itse päättää saako hän uskon vaan Jumala tekee sen hänen puolestaan?
Eli Jumala on jo valmiiksi suunnitellut sen etteivät kaikki ihmiset voi olla osallisia?

Vehniäinen kirjoitti:

kirjoittaa asiaa. tuosta vikipediasta sanoisin, käytyäni läpi sen, että siinä pätee niinkuin KAIKISSA muussakin elävän uskon asioita käsittelevissä teksteissä, että ulkomaailma näkee asian toisin ja vääristyneenä. evankeliumi ja sen pohjalta hoitaminenkin on vain valtakunnan sisäistä toimintaa, eikä ulkopuolinen VOI nähdä sitä. jos ihminen on heränneellä tunnolla, hän näkee siinä mahdollisuuden ja kysyy, voinko minäkin päästä sisällä elävään uskoon. ulkopuolinen ei tule ymmärtämään näitäkään asioita lukemalla. herkistä korvasi elävän uskon saarnalle.

Ehkäpä sinunkin on syytä vielä tarkistaa asioita. Tuosta sinun kirjoituksestasi voisi joku tehdä johtopäätöksen, että "ulkopuolella" ei koskaan ole mahdollista ymmärtää uskomisen ja evankeliumin armoa. Näin ollen sinun tulkintasi mukaan ainoa tie autuuteen on vl-evankeliumi. Tätä tulee ulkopuolisten tulla kyselemään, ei lukea Raamattua.

Oletko tullut ajatelleeksi, että jos yksikin ihminen tulee autuaaksi ja pelastuu vl-seurakunnan ulkopuolella, srk tekee hirvittävää työtä vihollisen hyväksi, jos (ja käytännössä kun) se väittää, ettei ulkopuolella pelastu. Minä en uskaltaisi sanoa tuota ääneen, ja täytyy sanoa, että aika varma kannattaa sanojankin olla.

Tämä ei tee tyhjäksi sitä, etteikö rivi-vl saa vapaasti uskoa syntejään anteeksi, mutta vl-johdon olisi syytä luopua erehtymättömyyden opista. Tässä kohtaa otan Raamatusta vaimon hopearahan vertauksen. Vaimo k a d o t t i hopearahan. Vaimon hopearaha ei itsestään kadonnut.

Erehtymätöntä seurakuntaa ei ole, mutta vaimo saa iloita ystvättärien ja naapurinnaisten kanssa vapaasti, kun hän kadottamansa hopearahan löytää. Eikä naapurinnaisten ja ystävättärien tarivtse olla yhtään kateellisia. Heillekin isäntä on antanut omat hopearahansa hoidettavaksi. ja mikäli mahdollista, vielä hankkimaan niitä moninkertaisesti lisää.

Totta puhut! Raamattu tukee myös omakohtaista tutkimista.

Monia sekoittaa se asia, kun ns. sielunhoito on tavallista ja vl-uskontoon kuuluvaa. Parannussaarnat ovat myös sielunhoitoa ja se kuuluu lähes jokaiseen vl:n seurapuheisiin.

Sitten on vähän toisentyyppisiä hoitokokouksia, joissa voidaan muutaman ihmisen kanssa keskustella jonkun ihmisen kanssa. Vaikkapa sairaalassa potilaan pyynnöstä.

Sitten nämä yleisen keskustelun alla olevat hoitokokoukset. Niitä vl-yhteisö vierastaa ja jotkut kieltävät niitä edes olleen. Ne ovat poistuneet, ainakin toistaiseksi. Nämä kaikki hoitotyypit näyttävät kulkevan saman nimen alla. Osaltaan tämä saa aikaan sen, ettei SRK-vastaa näitä hoitoja koskeviin kysymyksiin, eli pääsee piiloutumaan muiden hoitojen sekaan.

NS. ulkopuolisilla tutkijoilla on lähes mahdoton erottaa em. asioita toisistaan ja sisäisesti tutkimukset on sammutettu. SN , SL ja muutama muu ovat pyrkineet sisältäpäin ottamaan asiaa esille, mutta heidän kohtalostaan on saatu sitten lukea julkisista tiedotusvälineistä.

Kristillisen sielunhoidon käsitettä saat syvennettyä ainakin Paavo Kettusen kirjasta, jonka nimi taisi olla Rippi tai jotain.

Siinä puhutaan mm. kuriositeettina niistä ehtoolliseen liittyvistä julkirippitilanteista, jotka Suomen ev lut kirkossa lopetettiin sata vuotta sitten.

Mutta sitten ne hoitokokoukset... mitä ne sisälsivät? Parannuksen teettämistä eri hengistä? Ilman että ihmiset itsekään ymmärsivät mikä oli ongelma? (Tässä auttaa varmaan se Ruokanen ja jopa SRK:n julkaisut tai Lohen alkup. gradu)-suhteuta tämä sielunhoidon käsitteeseen itse.

käsitettä kirjoitti:

Kristillisen sielunhoidon käsitettä saat syvennettyä ainakin Paavo Kettusen kirjasta, jonka nimi taisi olla Rippi tai jotain.

Siinä puhutaan mm. kuriositeettina niistä ehtoolliseen liittyvistä julkirippitilanteista, jotka Suomen ev lut kirkossa lopetettiin sata vuotta sitten.

Mutta sitten ne hoitokokoukset... mitä ne sisälsivät? Parannuksen teettämistä eri hengistä? Ilman että ihmiset itsekään ymmärsivät mikä oli ongelma? (Tässä auttaa varmaan se Ruokanen ja jopa SRK:n julkaisut tai Lohen alkup. gradu)-suhteuta tämä sielunhoidon käsitteeseen itse.

Yleesä ottaen sielunhoidosta puhuttaessa tuntuu hoidettavan huomioiminen olevan kaiken lähtökohta - paitsi SRK:ssa.

Jos hoitajien mielestä jossain on ongelma, he eivät suinkaan hae itselleen hoitoa vaan alkavat hoitaa muita. Ja hoidon suunta on nimenomaan uhkailu, kiristys, valehtelu - mikä tahansa, koska hoitaja on aina oikeassa.

Ehkä yleinenkäsitys sielunhoidosta on, että hoitaja välittää Jumalan rakkautta ja huolenpitoa hoidettavalle, on hoidettavan käytettävissä. SRK-lainen "sielunhoito" puolestaan kiiltokuvan puhtsaamista niin että se ulospäin näyttäisi inhimillisesti katsoen yhtenäiseltä ja virheettömältä. Olennaista ei ole hoidettavan jumalasuhde vaan uskonyhteisön järjestys.

Sinne ei saa kirjoittaa omia päätelmiä, vaan kaikkien tietojen on perustuttava lähteisiin. Omia tulkintoja kutsutaan wikipedian slangissa uudeksi tutkimukseksi, joka on kielletty.

Täällä suomi24:ssä neuvosi kyllä toimii mainiosti ja olenkin tänne viljellyt välillä hataria, mutta toisinaan melko uskottaviakin päätelmiä.

käsitettä kirjoitti:

Kristillisen sielunhoidon käsitettä saat syvennettyä ainakin Paavo Kettusen kirjasta, jonka nimi taisi olla Rippi tai jotain.

Siinä puhutaan mm. kuriositeettina niistä ehtoolliseen liittyvistä julkirippitilanteista, jotka Suomen ev lut kirkossa lopetettiin sata vuotta sitten.

Mutta sitten ne hoitokokoukset... mitä ne sisälsivät? Parannuksen teettämistä eri hengistä? Ilman että ihmiset itsekään ymmärsivät mikä oli ongelma? (Tässä auttaa varmaan se Ruokanen ja jopa SRK:n julkaisut tai Lohen alkup. gradu)-suhteuta tämä sielunhoidon käsitteeseen itse.

"Kristillisen sielunhoidon käsitettä saat syvennettyä ainakin Paavo Kettusen kirjasta, jonka nimi taisi olla Rippi tai jotain.

Siinä puhutaan mm. kuriositeettina niistä ehtoolliseen liittyvistä julkirippitilanteista, jotka Suomen ev lut kirkossa lopetettiin sata vuotta sitten."

on kuin onkin ollut "sielunhoitoa" kirkossa 1800-luvulle asti.

Lönnrot kirjoitti:

"Kristillisen sielunhoidon käsitettä saat syvennettyä ainakin Paavo Kettusen kirjasta, jonka nimi taisi olla Rippi tai jotain.

Siinä puhutaan mm. kuriositeettina niistä ehtoolliseen liittyvistä julkirippitilanteista, jotka Suomen ev lut kirkossa lopetettiin sata vuotta sitten."

on kuin onkin ollut "sielunhoitoa" kirkossa 1800-luvulle asti.

johtopäätöksesi on yksioikoinen, ainakaan edellisen viestin sisältämän informaation perusteella ei päästä tekemääsi päätelmään.

Ehkä julkirippi lopetettiin, kun havaittiin ettei se hoida sielua? Ja huomaa, Kettunenkin korostaa, että rippi sisältää SYNNINtunnustuksen ja -päästön.

Voiko hengen tunnustamista - ja vielä pakotettaessa - pitää rippinä, edes julkirippinä. Vaikea kuvitella sitä ainakaan sielunhoidoksi. Onko itselläsi kokemusta asiasta?

Sectori kirjoitti:

Ehkäpä sinunkin on syytä vielä tarkistaa asioita. Tuosta sinun kirjoituksestasi voisi joku tehdä johtopäätöksen, että "ulkopuolella" ei koskaan ole mahdollista ymmärtää uskomisen ja evankeliumin armoa. Näin ollen sinun tulkintasi mukaan ainoa tie autuuteen on vl-evankeliumi. Tätä tulee ulkopuolisten tulla kyselemään, ei lukea Raamattua.

Oletko tullut ajatelleeksi, että jos yksikin ihminen tulee autuaaksi ja pelastuu vl-seurakunnan ulkopuolella, srk tekee hirvittävää työtä vihollisen hyväksi, jos (ja käytännössä kun) se väittää, ettei ulkopuolella pelastu. Minä en uskaltaisi sanoa tuota ääneen, ja täytyy sanoa, että aika varma kannattaa sanojankin olla.

Tämä ei tee tyhjäksi sitä, etteikö rivi-vl saa vapaasti uskoa syntejään anteeksi, mutta vl-johdon olisi syytä luopua erehtymättömyyden opista. Tässä kohtaa otan Raamatusta vaimon hopearahan vertauksen. Vaimo k a d o t t i hopearahan. Vaimon hopearaha ei itsestään kadonnut.

Erehtymätöntä seurakuntaa ei ole, mutta vaimo saa iloita ystvättärien ja naapurinnaisten kanssa vapaasti, kun hän kadottamansa hopearahan löytää. Eikä naapurinnaisten ja ystävättärien tarivtse olla yhtään kateellisia. Heillekin isäntä on antanut omat hopearahansa hoidettavaksi. ja mikäli mahdollista, vielä hankkimaan niitä moninkertaisesti lisää.

eikä myöskään väärässä opissa tule vahingossakaan autuaaksi.

Vehniäinen kirjoitti:

eikä myöskään väärässä opissa tule vahingossakaan autuaaksi.

synnyt vielä uudelleen ja saat uuden tilaisuuden miettiä noita käsityksiäsi. Ehkä jo seuraavassa elämässäsi on vuorossa ateisti-vanhemmat?

Uskosi on kovin kapea, mutta ei sinua siitä tuonpuoleisessa rangaista.

sielunhoitoa kirjoitti:

johtopäätöksesi on yksioikoinen, ainakaan edellisen viestin sisältämän informaation perusteella ei päästä tekemääsi päätelmään.

Ehkä julkirippi lopetettiin, kun havaittiin ettei se hoida sielua? Ja huomaa, Kettunenkin korostaa, että rippi sisältää SYNNINtunnustuksen ja -päästön.

Voiko hengen tunnustamista - ja vielä pakotettaessa - pitää rippinä, edes julkirippinä. Vaikea kuvitella sitä ainakaan sielunhoidoksi. Onko itselläsi kokemusta asiasta?

"Voiko hengen tunnustamista - ja vielä pakotettaessa - pitää rippinä, edes julkirippinä. Vaikea kuvitella sitä ainakaan sielunhoidoksi. Onko itselläsi kokemusta asiasta?"

jonkin sortin julkiripistä (paikalla useita kymmeniä henkilöitä), mutta ei pakotettuna. Mielestäni se oli ennemminkin terapeuttista kuin traumaattista, mutta vapaaehtoisuus saattoi olla ratkaisevaa. Henkiparannuksesta ei ole kokemuksia.