Asuin lapsena erään etelä-suomalaisen vankilan alueella. Isäni työskenteli ko. laitoksessa.
Vankilassa oli - on tänä päivänäkin - tapaamisajat ja omaisten, siis tapaajien erillinen odotustila, missä odotellaan pääsyä omaisvankia tervehtimään.
Sattuipa kerran 2 mustalaisnaista odottamaan omaisensa tapaamisaikaa.
Toisella oli ihan pieni vauva mukanaan ja minä vauvoihin suuresti ihastuneena pikkutyttönä menin häntä ihailemaan.
Sitten ryntäsin isäni luokse - hän oli juuri työvuorossa siinä lähellä - ja kysyin, että saanko antaa tälle vauvalle oman, muutamaa vuotta aiemmin vastasyntyneenä kuolleen veljeni vaatteita. Niitä vaatteita ei oltu koskaan käytetty, mutta oli kuitenkin jostain syystä säilytetty...
Isä antoi luvan, mitä edelleenkin ihmettelen, koska hän ei kovinkaan hellämielinen mustalaisia kohtaan ollut. Johtuikohan hänen työstään, kun heikäläisten kanssa paljon joutui tekemisiin?
Minä ryntäsin siis innoissani hakemaan niitä nuttuja ym.
Kun annoin ne tälle mustalaisäidille, hän niitä väänteli ja käänteli ja sanoi kanssaan olevalle toiselle mustalaisnaiselle, että kylläpä olivat haalean ja ikävän värisiä.
Niinhän ne vauvan vaatteet siihen maailman aikaan olivat.
Kelpuutti nutut kuitenkin...
Vankilassa oli - on tänä päivänäkin - tapaamisajat ja omaisten, siis tapaajien erillinen odotustila, missä odotellaan pääsyä omaisvankia tervehtimään.
Sattuipa kerran 2 mustalaisnaista odottamaan omaisensa tapaamisaikaa.
Toisella oli ihan pieni vauva mukanaan ja minä vauvoihin suuresti ihastuneena pikkutyttönä menin häntä ihailemaan.
Sitten ryntäsin isäni luokse - hän oli juuri työvuorossa siinä lähellä - ja kysyin, että saanko antaa tälle vauvalle oman, muutamaa vuotta aiemmin vastasyntyneenä kuolleen veljeni vaatteita. Niitä vaatteita ei oltu koskaan käytetty, mutta oli kuitenkin jostain syystä säilytetty...
Isä antoi luvan, mitä edelleenkin ihmettelen, koska hän ei kovinkaan hellämielinen mustalaisia kohtaan ollut. Johtuikohan hänen työstään, kun heikäläisten kanssa paljon joutui tekemisiin?
Minä ryntäsin siis innoissani hakemaan niitä nuttuja ym.
Kun annoin ne tälle mustalaisäidille, hän niitä väänteli ja käänteli ja sanoi kanssaan olevalle toiselle mustalaisnaiselle, että kylläpä olivat haalean ja ikävän värisiä.
Niinhän ne vauvan vaatteet siihen maailman aikaan olivat.
Kelpuutti nutut kuitenkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kulttuurinen tausta esim. oli omilla iso vanhemmilla se, että toinen kun kuoli niin jopa vaatteet ja kuvat poltettiin. Eli edesmenneeltä ei jätetä yhtään mitään eikä varmaan laiteta sellaista päälle joka on ollut toisella ihmisellä joka menehtynyt.
että vaatteet olivat edesmenneen vauvaveljeni ja toisekseen kyseisiä vaatteita ei ollut käytetty lainkaan, koska vauva kuoli ennen kuin pääsi sairaalasta kotiin.
Mielestäni lapsellisessa hyväntahtoisuudessani antamat nutut olivat vaan liian "pliisuja" mustalaisäidin makuun.