Hei vaan kaikille kohtalotovereille jotka tätä luette.
Sairastin viime keväänä vakavan masennuksen ja olin sairaala hoidossakin.
Sain lääkityksen ja olen käynyt psykologin puheilla.
Kesä meni ihan hyvin töiden merkeissä,tosi raskasta oli mutta sain jotenkin hoidettua raha asioita.
Nyt työt ovat vähentyneet ja sama kierre alkaa,pelottaa mennä hakemaan postia laskujen ja velkojen takia.
Olen alkanut käpertymään kuoreeni ja painajaiset ovat tulleet uniin.
Minulla om puoliso ja lapsia joiden takia koetan jaksaa.
Töissä en jaksaisi käydä mutta pakko tehdä ne vähätkin vuorot mitä on tarjolla.
En ole masentunut syksystä vaan väsynyt tähän jatkuvaan oravan pyörään,olo vaihtelee niin rajusti etten tiedä kohta mitä teen.
Alku vuodesta jään kolmeksi kuukaudeksi lasten kanssa kun mieheni lähtee ulkomaille töihin.
Pärjään hyvin lasten kanssa ja nautin olla heidän kanssa suuresti.
Masennus on vaan niin suuri peikko elämässäni ja se vaikuttaa kaikkeen.
En ole kertonut nykyisestä olstani kenellekään,en edes puolissolleni.Pitäisi varmaan mutta hänellekin tulee se olo taas se alkaa ja miten tässä jaksetaan.
Jos jollain on samanlaisia kokemuksia kertoisitko mitemn olet toiminut ja päässyt niistä yli.
Kaunista syksyä teille kaikille ja voimia.
Sairastin viime keväänä vakavan masennuksen ja olin sairaala hoidossakin.
Sain lääkityksen ja olen käynyt psykologin puheilla.
Kesä meni ihan hyvin töiden merkeissä,tosi raskasta oli mutta sain jotenkin hoidettua raha asioita.
Nyt työt ovat vähentyneet ja sama kierre alkaa,pelottaa mennä hakemaan postia laskujen ja velkojen takia.
Olen alkanut käpertymään kuoreeni ja painajaiset ovat tulleet uniin.
Minulla om puoliso ja lapsia joiden takia koetan jaksaa.
Töissä en jaksaisi käydä mutta pakko tehdä ne vähätkin vuorot mitä on tarjolla.
En ole masentunut syksystä vaan väsynyt tähän jatkuvaan oravan pyörään,olo vaihtelee niin rajusti etten tiedä kohta mitä teen.
Alku vuodesta jään kolmeksi kuukaudeksi lasten kanssa kun mieheni lähtee ulkomaille töihin.
Pärjään hyvin lasten kanssa ja nautin olla heidän kanssa suuresti.
Masennus on vaan niin suuri peikko elämässäni ja se vaikuttaa kaikkeen.
En ole kertonut nykyisestä olstani kenellekään,en edes puolissolleni.Pitäisi varmaan mutta hänellekin tulee se olo taas se alkaa ja miten tässä jaksetaan.
Jos jollain on samanlaisia kokemuksia kertoisitko mitemn olet toiminut ja päässyt niistä yli.
Kaunista syksyä teille kaikille ja voimia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattas käydä lääkärissä, ja kertoo tilanteesta, ja pyytää vaik sairaslomaa.
Miksi et oo kertonut puolisollesi?
Mielenterveys ongelmat on sairauksia siinä missä muutkin sairaudet (diabetes, syöpä ym....)
Hei vaan
Minulla on ollut näitä masennus jaksoja niin useita et koko lähipiiri on aina huolesta sekaisin kun tämä alkaa.
Ei ole helppoa kenellekään ja yritän aina aikani taistella ja odottaa jos olo helpottuisi.
Osaan kyllä pyytää apua jos olo pahenee,tuntuu et on kaikiile taakka,ja se lisää syyllisyyttä.
Töissä hetkeksi välillä helpottaa kun on touhua ja tohinaa hyvä niin.
Jotenkin on ahdistavaa kertoa läheisille ja tutuille sairaslomista ja sairastelemisesta. Itse joudun pakoilemaan omassa kodissani, etteivät muut saisi tietää. Työpaikan reaktiota en edes uskalla miettiä. Minut varmaan lynkataan siellä.Kuitenkin olisi itselle helpompi olla avoin, saisi rauhassa parantua...
mulla se talouden huoli niin suuri etten töissä jaksaisi käydä, mutta laskin että ulosottaja vie 1/3 palkasta n. 2,5 vuotta ja sitten se helpottaa. Motivointi vaikeuksia kun jää vähän rahaa käyttöön, mutta huoli ei poistu kuin maksamalla.
voi sinua. meidänkin perhe on köyhä ja en tiedä mitä sanoa mutta yritä jatkaa!voi olla että lapsesi ehkä ovat huomanneet masennuksesi?olen itse lapsi ja huomaan ihmisissä paljon sillä siihen on aikaa koska olen yksin ja ymmärrän himisiä.sinulla on perhe ja lapsesi kärsivät masennuksesta kohta ja niinhän se on että mikään ei tunnu auttavan eikä varsinkaan psykologi,tiedän miltä tuntuu kun ei halua kertoa masennuksesta kellekään sillä en minäkään uskalla mutta sinä olet aikuinen mene kertomaan jollekkin muulle esim ystävälle(jos niitä on) ja jos on jotain kovaa minkä olet kokenut kerro se lapsillesi ja sallaa vaikka masennus heiltä etteivät he huolestu