Tässä lainaus Ilta-Sanomien keskustelusta, joku hoitaja kirjoittanut:
"Kahvihuonekeskustelut hoitoalan työpaikoissa kertovat pitkälti siitä, että korkea koulutustaso ei hoitajien puheissa näy. Haukutaan juoppoja, ihmetellään psykiatrisia potilaita, arvostellaan normeista poikkeavia työkavereita jne. Pyytäisinkin nyt kaikkia hoitajia pohtimaan henkilökohtaisella tasolla suuria palkankorotusvaatimuksia. Ovatko ne realistisia? Kannattaisiko jo nöyrtyä ja ymmärtää, että potilaasta vastaa lääkäri eikä vastuuseenkaan voi enää vedota?
Pitäisikö yrittää vihdoinkin alkaa itse elää vastuullisesti kun on kerran siihen koulutuskin? Pitäisikö omaa arvomaailmaa muuttaa, että olisi palkkansa arvoinen myös ihmisenä: vastuullinen hyvä sisar hento valkoinen? Hoitaisiko itse omat vanhat vanhempansa kun kritisoi yhteiskunnan palveluiden ala-arvoisuutta? Olemmeko tosiaan vaatimustemme arvoisia ja niin korvaamattomia kuin kuvittelemme?"
Kiinnitin huomioni tuohon kohtaan psykiatristen potilaiden kohtelusta. Muistan myös miten kerran tv:ssä itsekin hoitoalalla toimiva ihminen, jonka omainen sairasti psyykkistä sairautta, totesi että tosi paljon hoitoalallakin joutuu kuulemaan miten psykiatrisista ongelmista lasketaan leikkiä tai puhutaan muuten rumasti, hän ei jaksa sitä kuunnella kun tietää itse millaisista asioista on kysymys.
Muistan itsekin (en ole hoitoalalla) omaiseni, joka sairastui fyysisen sairautensa ohella vakavaan masennukseen. Hän kertoi, miten eräät hoitajat olivat nauraneet ilkeästi jollekin hänen sanomisilleen. Myös sellainen asenne oli erittäin yleistä, että masennuksen voi muka itse poistaa reipastumalla tai liikkumalla enemmän. Se tuntui omaisestakin tosi pahalta, että hoitoalalla, missä pitäisi ymmärtää ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena, henkistä puolta ei oteta huomioon. Elämään kuuluu vaikeita aikoja, niitä ei voi itse valita, ja ne voivat kohdata ketä tahansa. Empatiaa tarvitaan. Ja syvällistä ymmärrystä elämästä.
Tämä ei tietenkään koske kaikkia hoitajia, monenlaista väkeä on alalla. Yleensäkin vaan mielestäni myös somaattisen puolen hoitajat pitäisi kouluttaa tajuamaan enemmän ihmisen psyykkeestäkin.
"Kahvihuonekeskustelut hoitoalan työpaikoissa kertovat pitkälti siitä, että korkea koulutustaso ei hoitajien puheissa näy. Haukutaan juoppoja, ihmetellään psykiatrisia potilaita, arvostellaan normeista poikkeavia työkavereita jne. Pyytäisinkin nyt kaikkia hoitajia pohtimaan henkilökohtaisella tasolla suuria palkankorotusvaatimuksia. Ovatko ne realistisia? Kannattaisiko jo nöyrtyä ja ymmärtää, että potilaasta vastaa lääkäri eikä vastuuseenkaan voi enää vedota?
Pitäisikö yrittää vihdoinkin alkaa itse elää vastuullisesti kun on kerran siihen koulutuskin? Pitäisikö omaa arvomaailmaa muuttaa, että olisi palkkansa arvoinen myös ihmisenä: vastuullinen hyvä sisar hento valkoinen? Hoitaisiko itse omat vanhat vanhempansa kun kritisoi yhteiskunnan palveluiden ala-arvoisuutta? Olemmeko tosiaan vaatimustemme arvoisia ja niin korvaamattomia kuin kuvittelemme?"
Kiinnitin huomioni tuohon kohtaan psykiatristen potilaiden kohtelusta. Muistan myös miten kerran tv:ssä itsekin hoitoalalla toimiva ihminen, jonka omainen sairasti psyykkistä sairautta, totesi että tosi paljon hoitoalallakin joutuu kuulemaan miten psykiatrisista ongelmista lasketaan leikkiä tai puhutaan muuten rumasti, hän ei jaksa sitä kuunnella kun tietää itse millaisista asioista on kysymys.
Muistan itsekin (en ole hoitoalalla) omaiseni, joka sairastui fyysisen sairautensa ohella vakavaan masennukseen. Hän kertoi, miten eräät hoitajat olivat nauraneet ilkeästi jollekin hänen sanomisilleen. Myös sellainen asenne oli erittäin yleistä, että masennuksen voi muka itse poistaa reipastumalla tai liikkumalla enemmän. Se tuntui omaisestakin tosi pahalta, että hoitoalalla, missä pitäisi ymmärtää ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena, henkistä puolta ei oteta huomioon. Elämään kuuluu vaikeita aikoja, niitä ei voi itse valita, ja ne voivat kohdata ketä tahansa. Empatiaa tarvitaan. Ja syvällistä ymmärrystä elämästä.
Tämä ei tietenkään koske kaikkia hoitajia, monenlaista väkeä on alalla. Yleensäkin vaan mielestäni myös somaattisen puolen hoitajat pitäisi kouluttaa tajuamaan enemmän ihmisen psyykkeestäkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yleistä on valitettavasti potilaille nauraminen. Hoitajista jotkut sentään peittävät "hymynsä" asettamalla käden suunsa eteen. Kahvihuoneessa vasta sydämenkyllydeestä nauretaan hersyen milloin potilaalle milloin potilaan omaisille.
Korkea koulutustaso ei takaa inhimillistä käytöstä.
yleensä työpaikoilla on yksi tai kaksi vitsiniakkaa. Jos joku laukaisee "hyvän" vitsin, niin jokainen varmasti nauraa. Se on luonnollista työpaikoilla, ja varsinkin jos ihmiset ovat väsyneitä eivätkä ole levänneet, niin varsinkin silloin ihminen nauraa ihan mille vaan. Jokainen ihminen on yksilö joka kantaa vastuunsa omasta moraalista tässä yhteiskunnassa. Toisille ihmisille voi nauraa ja saa nauraa, koska omaisten käytös on vakavissa tilanteissa koomista. Myös hoitajille on naurettu ja tullaan nauramaan jossain elämän vaiheessa.
tieteellistä tai tutkittua faktaa. Lääkärit ne vasta suupaltteja ovat. Pitäisikö Arvon Rouva nyt rupee lääkäreiden palkaa laskea. Hoitaja vastaa potilaasta kokonaisvaltaisesti. Lääkäri tutkii potilaan ja tekee tarvittavat operaatiot. Lääkärin vastuu potilaasta on 1 h päivässä ja sairaanhoitajalla se on 23 h. Joten realismia kirjoitteluun tai sitten kannatta laitta hampaa lasiin ja pää tyynyyn.
Sairaanhoitaja-siskoni sairastaa masennusta, mutta pitää visusti huolen, ettei vaan kukaan työpaikalla saa tietää siitä. Hän jos kuka tietää, miten psyykkisesti sairaita halveksitaan hoitoalan ammattilaisten keskuudessa... Ammattietiikasta ei voi kyllä puhuakaan hoitajien kohdalla, niin pahansuopia ihmisiä ei hevin löydä. Ilkeämielisiä ja ilkeäkielisiä kuin käärmeet. Ja kun mieli on niin myrkkyä täynnä, ei ihminen voi olla tyytyväinen, vaikka saisi minkämoisen palkankorotuksen. Tyytyväisyys nimittäin aina löytyy korvien välistä.
ympäri maailmaa riittää samoja ongelmia eri ammattityöyhteisöissä ikään ja sukupuoleen katsomati. Voi pyhä sylvi.
hellä valkoinen hän hymyävän katseensa luopi
lohtua tuopi ain ....
-
Lukekaapa Hoitajat.net -palstaa niin saatte selkeän kuvan sairaanhoitajien asenteista sekä ammattitaidosta.
Taannoin kirjoitin sinne palautetta ko. palstalla julkaistusta kirjoituksesta jossa sanottiin mm. näin:
"Mitä mieltä olette KAT-terapiasta? Minun mielestäni se toimii hyvin. Kun potilas tulee raakkumaan jostain vanhoista jutskista, tempaisen parit kaaviot flappitaululle niin johan hiljenee. Sitten voinkin notkua kahvihuoneeseen hyvin ansaitulle Juhla-Mokalle..."
Palautekirjoitukseni osoitin ko. palstan palaute-osioon, en palstalla julkaistavaksi!
Mutta mitä tekikään palstan ylläpitäjä? Julkaisi kirjoitukseni palstalla ilman lupaani (yhteystiedot hänellä kyllä oli)!
Kun asiasta hänelle valitin, sain vain sangen asiattoman vastausviestin. Lisäksi tämä ylläpitäjä julkaisi kirjoitukseni ko. palstan toisessa osiossa ja on pitänyt sitä siellä esillä (ilman minun lupaani) siitä lähtien. Kyseisessä palstan osiossa nämä hoitotieteen sankarilliset edustajat ovat sittemmin mm. diagnosoineet minua (ilman koulutusta, pätevyyttä tai tietoja!
Kyseinen tapaus kuvaa mielestäni todella hyvin sairaanhoitajien ammattietiikan tasoa sekä heidän asenteitaan, mutta on siellä paljon muutakin yhtä paljon kertovaa keskustelua/"keskustelua".