Me tultiin perille. Piha oli täynnä pyöriä ja skoottereita. Talossa soi musiikki täysillä ja ovesta tunki porukkaa sisälle ja ulos. ”Mä jätänkin teidät nyt tähän. Mä tuun hakemaan teidät sitten joskus. Moikka Lauri!” Tuukka sanoi ja kaasutti vauhdilla pois.
Riku oli löytänyt kavereitaan ja jäänyt juttelemaan niiden kanssa. Mä ja Lauri mentiin sisälle. Kaikki katsoivat meitä kummissaan. Monet tulivat kysymään multa, että seurusteltiinko me, mutta mä kerroin meidän olevan vain kavereita. Ei kukaan sitä varmaankaan uskonut, mutta mitä se mua haittasi?
Me oltiin Laurin kanssa jo vähän aikaa istuttu, kun Jonna tuli juttelemaan mulle. Se veti mut kauemmas Laurista, ettei se kuulisi, ja kysyi; ”Moi! Mitäs sä tollassen kanssa täällä oot? Vähän söpö tyyppi! Kuka toi on?” Jonna kysyi heti. ”Se on vaan yks tyyppi, jonka Saara pakotti ottamaan mukaan. Muuten mä en olisi päässyt tänne. Sähän tiedät, kun saara on sellainen seko.” Mä vastasin. ”Joo kyl mä sen Saaran tiedän… Onks toi vapaa? Mulle kalpais... Ai niin, se sun kaveris Janinakin on täällä.” Jonna sanoi. ”Janina? Ei se mulle mitään ole kertonut. Ja sori. mutta Lauri on varattu. Mä meen nyt tapaamaan Janinaa. Tuutko mukaan?” Mä kysyin. Jonna ei voinut tulla, sillä sen kaveri oli odottanut jo pitkään. Joten mä lähdin yksin ja Lauri jäi sohvalle. Tuskin sillä kuitenkaan tylsää tulisi, sillä iso parvi tyttöjä piiritti häntä.
Vihdoin, kauan etsittyäni, löysin Janinan. Se oli puhumassa jollekin oudolle jätkälle. Mihin Aleksi oli jäänyt? Miksi Janina ei ollit Aleksin kanssa, vaan ilmiselvästi pokaamassa uutta jätkää? ”Moi Janina!” Huusin kaiken melun läpi. Janina käännähti yllättyneenä, mutta hymyili heti huomattuaan minut. ”Ai moi Niina! En mä tiennytkään, että sä oot tulossa tänne!” Janina huusi iloisena. ”Mä tulin, kun Riku pyysi. Mukava nähdä suakin! Ei olla nähty vähään aikaan sen jälkeen, kun muutin mutsin luota. Missä Aleksi on? Eiks se oo täällä?” Mä kysyin ihmetellen. ”Aleksi? Ai joo se. En mä oo enää sen kanssa. Enks mä oo kertonut?” Janina kysyi hymyillen. Mä katoin sitä hölmistyneenä. ”Et tosiaankaan oo kertonut. Miks te erositte?” Mä kysyin edelleen hölmistyneenä. ”Mä jätin sen, kun huomasin, ettei me sovita yhteen. Se käy siellä jengissä, mutta mä en halua. Nyt on jo uusi kiikarissa!” Janina kertoi hymyillen ja nyökkäsi kohti jätkää, jonka kanssa oli äskettäin puhunut. Mä olin todella iloinen. Mun ei tarvinnut enää huolehtia Janinan takia, eikä se ollut edes särkenyt sydäntään!
Helpottuneena mä lähdin etsimään Lauria. Ja kun mä löysin sen, huomasin, että tylsää sillä ei varmastikaan ollut, kun monet tytöt kiehnasivat kyljessä ja katsoivat ihastuneina. Mua nauratti, mutta pystyin silti pitämään katseeni kurissa. Lauri huomasi mut ja pyysi luokseen. Tytöt katsoivat mua ihmetellen ja kateellisina. ”Tää on hirveätä! Noi on piirittäneet mua siitä saakka, kun sä lähdit! Auta mua!” Lauri kuiskasi niin, etteivät tytöt kuulleet. ”Auttaa sua? Etkö pidäkään tytöistä?” Mä kysyin ilkikurisesti. ”En, jos niitä on noin monta kerralla! Auta nyt!” Lauri aneli. ”Okei.. itseppä tätä halusit.” Mä sanoin ja laskin huuleni Laurin huulille. Mä olisin halunnut suudella Lauria kunnolla. mutten kehdannut, joten annoin vain pienen pusun, joka sekin sai mut sekaisin, ja vedin Laurin mukaani. Tytöt katsoivat meitä tyrmistyneinä, ja kyllä Laurikin taisi vähän yllättyä. Ei sekään ollut olettanut mun suutelevan sitä. En mäkään silti ollut sitä suunnitellut. Se vaan tuli jostain! No, sain ainakin kerran suudella rakastamaani poikaa. rakastinko mä Lauria? En varmaan. Eihän tän ikäisenä kuuleman vielä osannut rakastaa. Jospa mä rakastinkin Lauria?
Vastatkaa nyt joku ihan rehellisesti, mutta onks tää mun tyyli tässä tarinassa muuttunut vähän väliä, vai oonks mä väärässä? Kun toi nyt tuntuu vähän töksähtelevän...
Riku oli löytänyt kavereitaan ja jäänyt juttelemaan niiden kanssa. Mä ja Lauri mentiin sisälle. Kaikki katsoivat meitä kummissaan. Monet tulivat kysymään multa, että seurusteltiinko me, mutta mä kerroin meidän olevan vain kavereita. Ei kukaan sitä varmaankaan uskonut, mutta mitä se mua haittasi?
Me oltiin Laurin kanssa jo vähän aikaa istuttu, kun Jonna tuli juttelemaan mulle. Se veti mut kauemmas Laurista, ettei se kuulisi, ja kysyi; ”Moi! Mitäs sä tollassen kanssa täällä oot? Vähän söpö tyyppi! Kuka toi on?” Jonna kysyi heti. ”Se on vaan yks tyyppi, jonka Saara pakotti ottamaan mukaan. Muuten mä en olisi päässyt tänne. Sähän tiedät, kun saara on sellainen seko.” Mä vastasin. ”Joo kyl mä sen Saaran tiedän… Onks toi vapaa? Mulle kalpais... Ai niin, se sun kaveris Janinakin on täällä.” Jonna sanoi. ”Janina? Ei se mulle mitään ole kertonut. Ja sori. mutta Lauri on varattu. Mä meen nyt tapaamaan Janinaa. Tuutko mukaan?” Mä kysyin. Jonna ei voinut tulla, sillä sen kaveri oli odottanut jo pitkään. Joten mä lähdin yksin ja Lauri jäi sohvalle. Tuskin sillä kuitenkaan tylsää tulisi, sillä iso parvi tyttöjä piiritti häntä.
Vihdoin, kauan etsittyäni, löysin Janinan. Se oli puhumassa jollekin oudolle jätkälle. Mihin Aleksi oli jäänyt? Miksi Janina ei ollit Aleksin kanssa, vaan ilmiselvästi pokaamassa uutta jätkää? ”Moi Janina!” Huusin kaiken melun läpi. Janina käännähti yllättyneenä, mutta hymyili heti huomattuaan minut. ”Ai moi Niina! En mä tiennytkään, että sä oot tulossa tänne!” Janina huusi iloisena. ”Mä tulin, kun Riku pyysi. Mukava nähdä suakin! Ei olla nähty vähään aikaan sen jälkeen, kun muutin mutsin luota. Missä Aleksi on? Eiks se oo täällä?” Mä kysyin ihmetellen. ”Aleksi? Ai joo se. En mä oo enää sen kanssa. Enks mä oo kertonut?” Janina kysyi hymyillen. Mä katoin sitä hölmistyneenä. ”Et tosiaankaan oo kertonut. Miks te erositte?” Mä kysyin edelleen hölmistyneenä. ”Mä jätin sen, kun huomasin, ettei me sovita yhteen. Se käy siellä jengissä, mutta mä en halua. Nyt on jo uusi kiikarissa!” Janina kertoi hymyillen ja nyökkäsi kohti jätkää, jonka kanssa oli äskettäin puhunut. Mä olin todella iloinen. Mun ei tarvinnut enää huolehtia Janinan takia, eikä se ollut edes särkenyt sydäntään!
Helpottuneena mä lähdin etsimään Lauria. Ja kun mä löysin sen, huomasin, että tylsää sillä ei varmastikaan ollut, kun monet tytöt kiehnasivat kyljessä ja katsoivat ihastuneina. Mua nauratti, mutta pystyin silti pitämään katseeni kurissa. Lauri huomasi mut ja pyysi luokseen. Tytöt katsoivat mua ihmetellen ja kateellisina. ”Tää on hirveätä! Noi on piirittäneet mua siitä saakka, kun sä lähdit! Auta mua!” Lauri kuiskasi niin, etteivät tytöt kuulleet. ”Auttaa sua? Etkö pidäkään tytöistä?” Mä kysyin ilkikurisesti. ”En, jos niitä on noin monta kerralla! Auta nyt!” Lauri aneli. ”Okei.. itseppä tätä halusit.” Mä sanoin ja laskin huuleni Laurin huulille. Mä olisin halunnut suudella Lauria kunnolla. mutten kehdannut, joten annoin vain pienen pusun, joka sekin sai mut sekaisin, ja vedin Laurin mukaani. Tytöt katsoivat meitä tyrmistyneinä, ja kyllä Laurikin taisi vähän yllättyä. Ei sekään ollut olettanut mun suutelevan sitä. En mäkään silti ollut sitä suunnitellut. Se vaan tuli jostain! No, sain ainakin kerran suudella rakastamaani poikaa. rakastinko mä Lauria? En varmaan. Eihän tän ikäisenä kuuleman vielä osannut rakastaa. Jospa mä rakastinkin Lauria?
Vastatkaa nyt joku ihan rehellisesti, mutta onks tää mun tyyli tässä tarinassa muuttunut vähän väliä, vai oonks mä väärässä? Kun toi nyt tuntuu vähän töksähtelevän...
Vastaukset 1
Vanhimmat
nois tarinoissas ei ees harrastettu anaali sexii??!!Mihin tää maailma on mennyt,ihminen ei saa ees olla oma ittes.Mä ainakin OON!!!Toi on tollasta lirkutusta...Missä kova porno???täytyy kai vaihtaa saittii...menkääääää V*****n romantikot!!!!!-oma mielipide kullakin?