Vuosikymmeniä sitten, vielä ollessani pikkutyttö, muistan kuinka radiossa lukivat uutisia salskeaääniset STT:n uutistoimittajat. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt että erikoisesti eräs heistä oli varsin kielitaitoinen, osaten ääntää mm. ranskankielisiä nimiä oikein.
Siihen aikaan en tietenkään tietänyt ulkomaan kielistä mitään, enhän ollut vielä kansakoulussakaan. Eräs uutistoimiston nimi jäi STT:n toimittajan lausuman mieleeni, se kuulosti aivan siltä kuin hän olisi sanonut "o soos roos hres" tai "joons froons hres".
Pari muutakin ulkomaista nimeä on jäänyt mieleeni noilta ajoilta, toinen on "juppenjul" ja toinen "kasapupu".
Osaisiko joku arvata, mitkä nimet todellisuudessa kätkeytyivät noiden noin kuulemieni nimien taakse? Mikä oli sen komeaäänisen STT:n uutistoimittajan nimi?
Siihen aikaan en tietenkään tietänyt ulkomaan kielistä mitään, enhän ollut vielä kansakoulussakaan. Eräs uutistoimiston nimi jäi STT:n toimittajan lausuman mieleeni, se kuulosti aivan siltä kuin hän olisi sanonut "o soos roos hres" tai "joons froons hres".
Pari muutakin ulkomaista nimeä on jäänyt mieleeni noilta ajoilta, toinen on "juppenjul" ja toinen "kasapupu".
Osaisiko joku arvata, mitkä nimet todellisuudessa kätkeytyivät noiden noin kuulemieni nimien taakse? Mikä oli sen komeaäänisen STT:n uutistoimittajan nimi?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Uutistoimisto lienee Agence France-Presse eli AFP. Nuo pari muuta kuulostavat oudommilta.
Ja tuon uutistoimisto AFP:n nimi lausutaan ranskaksi suurin piirtein "ažaans fraans press".
Ääninen toi jotain mieleeni.
”Jorisee-Äänruut” edusti kai jotain kansamme osaa Arkadianmäellä jokunen vuosikymmen sitten.
Ääniä hänen sanottiin keränneen menestyksellisesti mm. Kustaankartanon vanhainkodista. Kahvilla ja pullalla on joskus ja joihinkin taikajuoman teho!
Toinen Jori saa veisata meille muutamia malmikivenkaikuisia ääniä Ääniseltä, pankaapas korvat auki:
http://www.histdoc.net/historia/pic/jorimalm.mp3
Sanathan tuossa ovat Kerttu Mustosen käsialaa, mutta sävelkynää on pidellyt kädessään Rsorsdegotsinski (vai kuinka tuo nimi nyt meneekään?)
”Goden” (1914-1994) poika Robert de Godzinsky soti kanssani Riihimäellä alkutalvesta 1970, aseina kolmen linjan sohlojen ohella sähkötysavaimet. Viestiaselajin radiopuolelle värvättiin mielellään musiikillisesti lahjakasta väkeä (hän oli/on, minä en). Robi oli mukava kaveri, kertokaapa miehelle terveisiä, jos satutte näkemään!
olen aina ihmetellyt tuota outoa tapaa lausua esim. Georg C. Ehrnroothin ja Georg Malmstenin etunimi "jori". Oikeastihan se näissä tapauksissa kuuluisi lausua "jeeorj". Ja tuon C.:n sukunimi "äärnruut".
Niinkö minun olisi pitänyt?
Voi toki olla, että suomenruotsalaiset keskuudessaan nimittelevät Georgia Jeeorjiksi, mutta ainakin Georg Malmsten on iskostunut meidän suomenkielisten tajuntaan ”Molli-Jorina”.
Jorin tyttärestäkin tulee mieleeni joristavaa. Muistan lukeneeni ehkä kolme vuosikymmentä sitten jutun, jonka mukaan joku oli kuullut humalikon uhonneen kuutosen ratikassa tähän tapaan:
”Minä en pelkää mittää enkä kettää. En edes Rakni Malmsteenia!”
Noin varttivuosisata sitten osallistuin kurssille, jonka vetäjän nimikortissa oli nimi Robert Ehrnrooth. Roope oli vallan lupsakka kaveri ja innostava kurssinvetäjä – ehdottomasti alansa parhaimmistoa! Rohkaistuin kysymään häneltä, josko hän edustaa maineikkaan sukunsa upseeri- vai talouselämän magnaattihaaraa. Totesi olevansa ”niitä köyhempiä Ehrnrootheja”.
Miksei Georg Ots ei sitten lausuta Jori Ots?
Joseph Kasa-Vubu, yleisemmin Kasavubu (1910 – 24. maaliskuuta 1969) oli Kongon demokraattisen tasavallan ensimmäinen presidentti vuosina 1960-1965.
Johannes Marten "Joop" den Uyl (9. elokuuta 1919 – 24. joulukuuta 1987) oli alankomaalainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä vuosina 1973–1977. Den Uyl oli maansa sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen (Partij van de Arbeid) jäsen.
Lapsuuteni 1950-luvulla ei katseltu telkkaria vaan kuunneltiin radiota. Kotonani olohuoneen nurkan kunniapaikalla komeilleessa Philips-putkiradiossa oli oikein ULA-lisälaitekin (ikään kuin nykyaikojen TV:n digiboksin vastineena).
Klassinen musiikki ei siihen aikaan jaksanut (vielä) isommin kiehtoa, mutta useinkin tuntui radio-orkesteria johtavan kaljaveikko semmoinen kuin pilsneri-Vuukstet!
Arvanneeko kukaan tuon miekkosen oikeaa nimeä?
Muistanpa hyvinkin: Nils-Erik Fougstedt!
:o)
Taisi kirjoittaa etunimensä Nils-Eric eikä Nils-Erik, mutta yhtä kaikki sama mies!
Ruotsalaisperäisten nimien c:n ja k:n kanssa saakin olla tarkkana, jos mielii kirjoittaa prikulleen oikein. Ericsson on se puhelinmerkki (Pohjolan puhelintekniikan pioneeri Lars Magnus Ericsson eli 1846-1926), mutta sen ohella ruotsalaisista puhelinluetteloista löytyy versioita Erikson, Eriksson, Ericson, Erixon ja eiköpähän joku liene halunnut erottua muista kirjoittamalla peräti Ericxon!
Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelut olivat kovaa kamaa kuunnella: niitä seurattiin korva ämyrissä kiinni.
Eeles Landström sai kovan vastuksen lahden takaa seiväshypyssä: ensin oli Ragnar ”Ragge” Lundberg ja sitten tämä jaguaarimies Svante Rinaldo...
Eihän se Tiilikais-Pekan karheanrömeällä suulla äännetty nimi ensi kuulemalla täsmälleen oikein hahmottunut!
Ja kuka oikein oli?
Cyrus Roberts Vance (1917–2002) oli Yhdysvaltain ulkoministeri 1977–1980, Jimmy Carterin presidenttikaudella. Lepäilee ikiunta jo.
Kaksi tulee heti mieleen noilta ajoita: Carl-Erik Creutz ja Knud Möller, jotka olivat erittäin kielitaitoisia.
Heh, tämä on hauska thredi. Pienenä kun minulla oli pyöreät posket, diggailin Humppa-Veikkojen laulua, jossa oli aiheena "lapsuuden aikainen lihavuus". Usein myös Soosteko Sinski hääräsi radiossa.
Ja kyllä ihmettelin, kun Suhmuran Santrassa oli "tyttäret pyntätty kretonkiin", kun olin juuri 5-vuotiaana saanut selville, että kretongilla estetään lasten saaminen.
oli se Franssi Peelius ja kuka Saansi Peelius? Oliko ihan veljekset?
Korsteko Zinski oli kans joku, oliko kapellimestari vai mikä? Ja Gyntter Kalmakuoro lauleskeli.
http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/kappale.php?Id=Godzinsky Plays Kalman kertoo, että Korsteko Zinski on soittanut joskus Kálmánin musiikkia, mutta kyseessä lienee ollut se höperettisäveltäjä Imre Kálmán, jonka me yleensä Emmerich Kalmanina tunnemme.
Peeliuksen veljesten Franssin ja Saansin yhteisistä maahanlaskiaisista nähtiin dokkarifilmejä ihan tuossa jokunen viikko sitten. Monttubileet taisivat olla 50 vuotta sitten.
Imre Kálmán oli kuollut 3 vuotta aikaisemmin.
Günther (tai Gunther?) Kalmanista on Google kovin vaitonainen, mutta hämärästi minäkin olen tuollaisen kalmakuoron muistavinani.
Etäistä sukua Peeliuksen Franssille ja Saansille saattaisi olla Ka.mij Sɛ̃.sɑ̃s
http://en.wikipedia.org/wiki/Camille_Saint-Saëns
Hauskapa on thredi, mutta pitää ruveta katsomaan TV-tä, sillä siellä alkaa Arton ympäri -show!...
Günter Kallmann
https://de.wikipedia.org/wiki/Günter_Kallmann
Tämä tapahtui 70-luvun alussa; noin kaksivuotias juuri puhumaan opetteleva pikkuveljeni oli seurannut TV:sta erästä ranskalaista piirroselokuvaa. Sen tunnussävel oli ilmeisesti tarttunut pienen miehen korvaan, koskapa hän rallattteli toimessaan että "pipellapuu pipellapuu pipella kumppali".
Mikäpä mahtoi olla tuo kyseinen piirroselokuva?
"Vive la, vive la, vive l'amour, Vive la Compagnie!" on tuon laulun kertosäe. Mutta ohjelman nimea en tiedä.
http://www.songe.fr/weblog/index.php/2006/05/21/172--da-mickey-donal-dingo-les-trois-mousquetaires tulisi ensteks mieleen.
Kasapupu=Kasa-Vubu. Lisää tietoa löytyy wikipediasta. Nimi jäi minunkin alla kouluikäisen mieleen. Olihan se niin hassu.
Eikös Michael Monroen isä ollut yksi suosittu uutistenlukija.
Ei ollut uutistenlukija ollenkaan.
Taisi olla Yleisradion pääkuuluttaja. Kuuluttajahan ei lue uutisia, vaan kuuluttaa. Siinä on vissi ero.
Kuuluttamisessa nimittäin käytetään enemmän ääntä kuin lukemisessa, missä riittää tavallinen sisälukuääni. Kuuluttamista tarvitaan, koska Utsjoella saattaa asua huonokuuloinen mummo, joka ei kuulisi, jos vain luettaisiin.
Ensimmäinen on Agence France Presse eli ranskalainen uutistoimisto. Toinen on Kasavubu tai Kasawubu, joka oli kai valtionpäämies jossain Afrikassa. Itselleni on jäänyt mieleen esim. Eisaku Sato, Barry Goldwater, Yahya Khan.
Jäipä mieleeni 1960-luvulta myös erään lastenlaulun kertosäkeestä: "Änkkytva änkkytva hokkatvai". Tämähän oli laulu "Isän kanssa tanssi", ja siinä isä lauloi tahtia tyttärelleen: Un deux trois, un deux trois, hop san san... Tämän tajusin vasta aikuisena.
Kongon kriisin ollessa päällä 60-luvun alussa siellä hääräsivät herrat Lumumpa, Kasapupu ja Moputu.
Taisi se STT:n uutistenlukija olla Hugo Alberg.
Ja Ylen uutiset taitaa taas ensi vuonna mennä STT:lle.
Sitä pidettiin luotettavana. Siinä häviää MTV sun muut paikallisradiot ja iltapäivälöpinät 100 - 0.
huru muistelee
Joseph Kasavubu oli Kongon demokraattisen tasavallan ensimmäinen presidentti vuosina 1960–1965.
Lapsena ihmettelin, vihelyksestä nauttien, että miten siltaa vaijotaan.