Tilanne on tämä; yksi lapsi on ennestään, keväällä tulin raskaaksi pillereiden käytöstä huolimatta. Raskaustilanne oli pitkään epäselvä, oli vuotoja, kipuja, ja lopulta raskaus meni kesken. Ennenkuin ehdin aloittaa pillerit uudelleen, tulin taas raskaaksi. Ajattelimme jo että pidetään vauva vaikkei sitä oltu suunniteltu... mutta mutta..
Alkuraskauden kivut ovat olleet ihan sietämättömiä, ja olen jo kertaalleen ollut sairaalassa osastolla pahoinvoinnin ja kipujen takia. Viikkoja 6. Vointini on aivan karmea. En ehtinyt kunnolla toipua edellisestäkään, ja nyt tuntuu etten selviä tästä hengissä.. Kroppa ei yksinkertaisesti kestä, ei! Vaan ultrassa oli kuitenkin elävä sikiö, se ei meinaa luovuttaa.
Minä HALUAN LUOVUTTAA!!!
Se syö minut sisältä, en jaksa tätä fyysistä PAHAA oloa!!! Mutta miten pää kestää jos keskeytän raskauden?!
Alkuraskauden kivut ovat olleet ihan sietämättömiä, ja olen jo kertaalleen ollut sairaalassa osastolla pahoinvoinnin ja kipujen takia. Viikkoja 6. Vointini on aivan karmea. En ehtinyt kunnolla toipua edellisestäkään, ja nyt tuntuu etten selviä tästä hengissä.. Kroppa ei yksinkertaisesti kestä, ei! Vaan ultrassa oli kuitenkin elävä sikiö, se ei meinaa luovuttaa.
Minä HALUAN LUOVUTTAA!!!
Se syö minut sisältä, en jaksa tätä fyysistä PAHAA oloa!!! Mutta miten pää kestää jos keskeytän raskauden?!
Vastaukset 36
Vanhimmat
fyysinen pahaolo on jotain mikä menee ohi, tiedät sen. 12 viikkoon mennessä, puolentoista kuukauden kuluttua, kaikella todennäköisyydellä olosi paranee.
Mistä kivut johtuvat, onko niitä tutkittu? Kivulle on Aina syy, olkoon se endometrioosi, rasitus tai jokin muu. Kun syy löytyy, sitä voidaan yleensä hoitaa. Toisaalta, jos syytä ei löydetä... kukaan ei voi sanoa loppuvatko kivut huomenna vai jatkuvatko koko raskauden ajan.
Pirullista se vain on. Sitä tahtoo kivusta eroon hinnalla millä hyvänsä mutta kun kipu on mennyt, se hinta vasta kolahtaa. Mietit miten pää kestäisi keskeytyksen tällä syyllä, niin mietin minäkin. Veikkaan että ei kestäisi. Mutta itse itsesi tiedät, ei kukaan muu.
Ollessasi sairaalahoidossa, yritettiinkö kipuihin löytää syy vai hoidettiinko sinua vain särkylääkkein?
***
Ultrassa näkyi toisessa munasarjassa joku kysta, lääkäri sanoi että ilmeisesti keltarauhasen kysta. Sille ei kuulemma voi tehdä mitään koska ylläpitää raskautta... Miettivät kohdunulkoistakin kipujen takia, ja harkitsivat tähystystä, mutta sitten nähtiin kohdussa sikiökaiku.
Sairaalassa sain piikkinä vahvoja kipulääkkeitä ja pahoinvointilääkkeitä. Nyt en taaskaan ole saanut syötyä mitään kiinteää useaan päivään. Kylmä appelsiinimehu on ainoa mikä menee alas ja pysyy vähän aikaa. Harkitsen jälleen sairaalaan menoa, en oikein jaksa enää pystyssä olla. Kotona kuluu Panacodia 3 tablettia päivässä, tuntuu että sekin vain pahentaa pahoinvointia, mutta kun Panadol suposta ei ole mitään tehoa...
Tytär 2 v on ihan ihmeissään kun äiti ei ole pariin viikkoon jaksanut juuri syliin ottaa tai leikkiä. Surku tulee äidin pikkuista!
itse asiassa samantyyppine vaiva on ystävälläni, nyt jo melkein 35 viikkoa raskaana. Alussa kivut olivat juuri tuota luokkaa. Silkalla sisulla se pikku kiukkupussi on kestänyt raskauden loppuun, tähän mennessä... tosin viime kuulemalta kivut ovat helpottaneet huomattavasti, vain kausittaista enää.
Kokeilemisen arvoinen asia voisi olla akupunktio kipujen hellittämiseen. Älä vielä naura, siitä voi olla apuakin! Vyöhyketerapian tehoon en jaksa uskoa mutta eipä senkään kokeileminen haittaa tee. Kiakkiv aihtiehdot on kai viisasta kokeilla ennenkuin vakavissaan toivotun raskauden ekskeyttämistä edes miettii.
Oliko lääkäreillä mielipidettä, jos kivun lähde tiedetään, mikä ennuste on? Sama homma synnytykseen saakka ja siten leikataan?
***
Neljä lasta olen saanut ja jokaisesta olen oksentanut koko raskauden ajan. Vaan onpa se lapsi sellainen palkkio että sen tuskan sitten vaan kestää. Neljä ekaa kuukautta olen ollut ihan petipotilaana. Mutta ajatus uudesta elämästä sisälläni tuo voimaa. Yhdeksän kuukautta on pieni aika uuden elämän luomisessa.
Jos nyt jaksat 9 kk saat ihanan palkinnon siitä!
todella rohkaisevalta "olen oksentanut koko raskausajan 4 kertaa"....
Siis eiköhän joakinen osaa itse arvioida,kestääkö pää lapsia ja pahoinvointi saatika kipua.
Ei sitä oikein voi vaan maata,jos on kipeä ja oksentaa,mikäli on entuudestaan lapsia kotona...tai ei ainakaan minulla olisi mahdollisuutta sellaiseen.
Mutta ap:lle toivon voimia ja kukaan muu kuin sinä itse et voi tehdä ratkaisuja tässä asiassa.
on aina muiden sanoa. Jos haluavat ihmistä oikeasti auttaa niin ottaavat yhteyttä ja auttaa konkreettisesti vaikka hoitamalla toisen lapsia tms.
Oksettavaa tollanen romantisointi ja lässytys et kaikki hoituu kaikki menee hyvin jne paskaa...ne sanat ei auta pätkääkään sillon kun kaikki ei mee hyvin!! Jos haluutte auttaa naisia niin ilmottautukaa esim sossussa vapaaehtosiks tukemaan naisia ja lapsia älkääkä ääliöt täällä nettipalstalla vikiskö!
kun on synnyttänyt, ja heti pukkaa perään uutta, niin noi sun tuntemukset siihen päälle ja paikat ennestäänkin revenny, niin sitä joskus toivois, että kaikki "asiantuntijat" täällä joutuis samaan tilanteen kerran elämässään.
nyt mut alkaa kyllä ällöttämään...itse kannatan nykyistä lakia, käytän orjallisen tarkasti e-pillereitä mutta jos raskaaksi napsahtaisi niin jumankauta että aborttiin menisin tukka putkella.
Uh..paikat repee...ja synnyttäny kaveri kerto et samalla tulee paska ja kusi ja kaikki ulos ja tuska ihan hirvee...
..huhhui...mieluummin syön pillereitä. Jos olis niin huono tuuri et pettäs niin todellakin abortti on pienempi paha sellaselle joka inhoo jo muutenkin lapsia ja ei halua elimistöönsä ketään ylimäärästä.
siinä abortissa sitten repee....(ehkä et haluis tietää, saati NÄHDÄ..)
ja eihän siinä muuta kun verihöttöä tuli muutaman päivän..kivut oli pienemmät kun menkoissa mut silleen juili kuitenkin....sit sellasta jellyä sieltä tuloo ja muutama klöntti ja siinä se, mulle tulee noita klönttiä ihan menkkojenkin aikaan et ei mitään ihmeellistä.
käy niinkuin minulle.
Neljä lasta entuudestaan ja ehkäisynä hormonikierukka...mutta mutta kun siitä huolimatta tulin raskaaksi.
En todellakaan jäänyt miettimään pidänkö sen alkion vai keskeytänkö.
Keskeytys tuli ja ainoaksi vaihtoehdoksi kohdallani jäi kohdunpoisto,elikkä kuten täällä ihmiset niin kovasti tuon ehkäisyn perään kuuluttaa,niin siitä huolimatta meillä "hedelmällistä maaperää" olevilla käy tuo vahinko vaikka suojautuisi millä tavalla tahansa.
Lapsia en enää halua,sillä neljä riittää meille ja haluan olla jo nyt muutakin kuin VAIN äiti...nimittäin NAINEN joka osaa tehdä muutakin kuin kokata ja pyykätä ja olla hiekkalaatikon kaunistuksena.
Ihanaa kun voi tehdä asioita joihin ei aina tarvitse ottaa lapsia mukaan ja ne jo osaavat olla keskenään kotona pieniä aikoja.
Voimme alkaa oikeasti sisustaa mieheni kanssa kotia muillakin kuin Ikean huonekaluilla,kun ei tarvitse koko aikaa miettiä kolhuja siellä täällä.
Mutta asian pointtihan oli siis,että hormonikierukasta huolimatta tulin raskaaksi ja se siitä!
Luonto heottää meille yhtä ja toista, ja ne on kivut vaan kestettävä.
Ei se syöpäpotilas saa valita ottaako pahoinvointeja ja kipuja, ne kuuluu asiaan.
Toiset kestää ne. toiset on vaan tottunut valittamaan.
Aika kriittistä tekstiä tuli kun koitin toiseen uskoa valaa. Ja sille joka valitti ettei auteta toisia konkreettisesti niin sanon että täällä netissä on melko vaikee toisen pyykkejä pestä tai lapsia vahtii. Mutta sitäkin teen tuttavilleni. Just nyt pesee kone siskon pyykkejä. Ja sitten... meidän prheessä nyt vaan nää lapset on tärkeempiä kuin kalliit huonekalut ja... itse asiassa me tykätään ikean huonekaluista.
Ja kuka on sanonut että elämän kuuluu olla helppoa ja että elämän tarkoitus on helppouden maksimointi. Kipu ja vaiva kuuluu elämään, kaikesta ei kannata tosiaankaan rutista!
esim,meillä minä olen töissä käyvä neljän äiti ja mieheni tekee todella pitkää päivää ja viikkoa kun kuskaa tavaraa ympäri maailmaa/suomea.
Lapsemme ovat 13,12,7 ja6,näistä lapsista 12von sairastanut nyt 7v psyykkistä sairautta,joka on tiettyinä vuodenaikoina todella vaativaa ja suuri töistä,sillä hän menee ihan sekaisin asiasat kuin asiasta.
Siihen yksi murkkuikäinen,joka jo luojan kiitos osaa käyttää aivojaan muuhunkin kuin sonnan suoltamiseen suusta.
Sitten ekaluokkalainen ja eskarilainen,jolla on juuri meneillään ihana kuuden vuoden eli eskarilaisen uhma....kaikki muut uhmat on ihania tähän verrattuna...se näsäviisaus saa hulluuden partaalle välillä ja kun ollaan NIIN isoa NIIN isoa että.
Eli 98% kuukaudesta olen käytännössä naimisissa oleva yh äiti, jonka pitää jaksaa oman työpäivän päälle kaikki lasten jutut ja sairas lapsi siinä sivussa.
Meillä ei ole ketään sukulaisia 600km lähempänä ja ystäviäkään kun ei halua ainakaan viikolla vaivata,sillä heilläkin on työnsä ja perheensä.
Sitten kun kuulet/näet testistä,että viides olisi tulossa,niin EI KIITOS,järkeäkin saa käyttää ja saa olla väsynyt ja todellakin minä en ainakaan halua juuri nyt muuta kuin olla NAINEN isolla N:llä,en kokoaikainen vaipanvaihtaja ja pyykkäri.
Joskus voisi oikeasti miettiä,että olet hyvä äiti silloin kun jaksat olla läsnä kaikille lapsillesi.
Meillä en enää jaksanut olla äiti viidennelle ja sillä selvä!
Pidä nyt polvet ristissä abortin jälkeen vuoden päivät,vaikka rautalangalla.Juttusi etoo!!!
Ymmärrän hyvin tunteesi. Silloin kun on kipeä ja olo on kamala, elämä on todella kurjaa. Eikä sitä oloa helpota pätkääkään se, että joku toinen elvistelee omilla, vielä kamalammilla kokemuksillaan tai käskee vaan kestää ja lakata valittamasta.
Pelkästään raskauden aiheuttamat fyysiset vaivat voivat olla todella rankkoja (tiedän äitejä, jotka ovat joutuneet sairaalaan tiputukseen oksentelun aiheuttaman kuivumisen vuoksi) ja kun siihen vielä lisätään raskaushormonien aiheuttama henkinen kuorma, niin ihmettelen, miten kohtuullisen monet naiset kuitenkin selviävät raskaudesta elossa ja jopa edes suunnilleen täyspäisinä ;)
Sinun tilanteessasi järkevä ja analyyttinen ajattelu on varmasti vaikeaa, mutta toivottavasti ei sentään ihan mahdotonta. Yritä saada itsellesi rauhallinen hetki joskus, kun olosi ei ole kaikkein karmeimmasta päästä, ja kysy sitten itseltäsi tämä kysymys:
Haluanko minä tämän lapsen?
Siihen sinun on ensin vastattava, vasta sen jälkeen voit miettiä vaihtoehtoja.
Jos haluat lapsen, menet lääkäriin. Itke, huuda, melskaa ja tee mitä tahansa, mutta VAADI apua pahaan oloosi. Et ehkä saa lääkkeitä, mutta oloasi voidaan helpottaa muuten.
Jos et halua lasta, mene lääkäriin. Pyydä aborttia. Abortti on liian rankka ratkaisu pahan olon hoitoon, mutta jos paha olosi johtuu siitä, että et sittenkään halua tätä lasta, niin silloin se voi olla oikea ratkaisu.
Ole rehellinen itsellesi. Haluatko sinä sen odottamasi lapsen?
Aurinkoa ja jaksamista elämääsi!
Tässä on tavallista näppärämmin ja miltei huomaamattomasti laadittu johdattelu aborttiin.
Tämäkin abortti-asiamies panee lapsen hengen ja elmän riippumaan "haluamisesta ja ei-haluamisesta!:
"...Jos et halua lasta, mene lääkäriin. Pyydä aborttia. Abortti on liian rankka ratkaisu pahan olon hoitoon, mutta jos paha olosi johtuu siitä, että et sittenkään halua tätä lasta, niin silloin se voi olla oikea ratkaisu.
Ole rehellinen itsellesi. Haluatko sinä sen odottamasi lapsen?"
Rehellinen ja oikemielinen kysymys kuuluu: Tiedätkö ja tunnetko lapsellasi olevan oikeuden jo alkaneeseen elämäänsä.
"Tässä on tavallista näppärämmin ja miltei huomaamattomasti laadittu johdattelu aborttiin."
Oli muuten tosi huomaamattomasti johdettu, kun en edes itse huomannut enkä aikonut niin tehdä. Yritin painottaa sitä, että abortti ei ole hyvä ratkaisu raskaudenaikaisiin terveysongelmiin. Jäikö se epäselväksi sinulle? Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja sentään ymmärsi oikein.
"Tämäkin abortti-asiamies panee lapsen hengen ja elmän riippumaan "haluamisesta ja ei-haluamisesta!"
"Abortti-asiamies"? :DDD Voi elämän kevät! Mutta yhden asian hoksasit oikein: alkuperäisen kirjoittajan odottaman lapsen elämä riippuu todellaki juuri ja ainoastaan kirjoittajan haluamisesta. Mistä sinä luulet sen riippuvan?
Jos haluat itse esittää muita kysymyksiä, niin tee toki niille oma aloitus. Kai sinulla on pokkaa esittää omat ajatuksesi ominasi? Se olisi ryhdikkäämpää kuin väittää niitä muiden ajatuksiksi.
älä huoli, tää on vaan pakollinen palstahihhuli jolla on suunnaton tarve ja kyseenalaisen upea taito vääristellä kaikkien hänen kanssaan eri mieltä olevien sanomiset.. jos lueskelet vanhoja keskusteluja niin opit kyllä tunnistamaan hänet.
abortti- asiamiehet tai väki elävät vahvasti hänen todellisuudessaan, emme ole vielä löytäneet vastineita oikeasta maailmasta=)
Kun ajattelee kevytmielisesti ja heikosti, tulee usein edistäneeksi asioita, joita ei tule ajatelleeksi tai joita ei halua nähdä. Arvaat parhaiten itse oletko kevytmielinen ja typerä vai sittenkin ovela...
Juttusi ovat ristiriitaisia:
"....alkuperäisen kirjoittajan odottaman lapsen elämä riippuu todellaki juuri ja ainoastaan kirjoittajan haluamisesta. Mistä sinä luulet sen riippuvan?"
Siis typerä?
Jos olet ovela (ovelampi) tekisit paremman analyysin siitä, mistä lapsen elämä riippuu... Jos olet sittenkin rehellinen avaat "haluamisen" käsitteen.
Siis mitä? Oletko sinä ihan terve?
Tämän palstan nimi on abortti. Jos luet alkuperäisen kirjoittajan viestin uudelleen, huomaat, että hän harkitsee aborttia. Sinunko mielestäsi minä EDISTÄN sitä mahdollista aborttia sillä, että MYÖNNÄN sen vaihtoehdon olemassaolon?
Yksisilmäinen paasaaminen, nimitteleminen, haukkuminen ja solvaaminen ei auta hädässä olevaa voimaan yhtään paremmin. Fyysisten ja henkisten vaivojen sanallinen mitätöiminen ei poista niitä.
Voit ajatella mitä haluat, voit kyseenalaistaa älyni, rehellisyyteni ja motiivini, mutta se ei muuta tosiasiaa miksikään: Minä todella yritin vilpittömästi kirjoituksellani auttaa kirjoittajaa pääsemään pahasta olostaan.
Entä mikä on sinun motiiviisi kirjoittaa tällaisia viestejä? Mitä luulet saavuttavasi nimittämällä minua typeräksi, kevytmieliseksi ja heikosti ajattelevaksi? Luuletko todella, että sellaisen jälkeen lähtisin vakavissani pohtimaan jotain terminologiaa, koska sinä (mielestäsi älyllisesti ja moraalisesti ylivertaisena) niin pyydät?
En ollenkaan ihmettelisi, vaikka sinä olisit tällä palstalla se, joka tehokkaimmin edistää abortteja.
Niin näyttää olevan. Erehdynkö, vai esiintyikö hän hetken nimimerkillä? Ei kai noita voi olla monta?
et erehdy, on hällä nikki. mutta eipä tuo mitään vaikkei sitä käytäkään, ei häntä oikein tunnistamattakaan voi jättää=)
ei niitä kovin montaa voi olla, jos useampi oliski niin sama lahko/lääkkeet ja yhtä huono kyky luetunymmärtämiseen..
ainakin toivon kaikkien puolesta niin...
Taitaa olla tällä yliviisaalla vain tarve korostaa omaa kuviteltua(?)älyään ja paremmuuttaan ihmisenä, muita solvaamalla ja sanoja vääristelemällä.
Tämä(kään) raskaus ei ollut suunniteltu, tulin kondomista huolimatta raskaaksi ennen kuin ehdin aloittaa muun ehkäisyn. Minulla ei tällä hetkellä ole mitään positiivisia tunteita sisälläni kasvavaa lasta kohtaan. Koen lähinnä vihaa ja katkeruutta vointini sekä sen takia, etten pysty myöskään olemaan äiti esikoiselleni.
Tähän mennessä olen sinnitellyt ajatuksella että tämä menee ehkä joskus ohi, mutta kun olo vaan pahenee. Olen myös halunnut antaa mahdollisuuden pienelle elämälle, jos vaikka tunteeni muuttuisivat. Vaan luovuttamisen ja pahan olon tunne on vain voimistunut. Mieskin alkaa olla aika huolissaan minun kunnostani ja pääni kestosta. Hän on jo ihan sitä mieltä, ettei minun terveyteni kustannuksella jatketa tätä raskautta. Vielä vaan mietin, syytänkö sitten itseäni myöhemmin vaikka en edes halua tätä lasta...
Lääkärit eivät osanneet sanoa, häviääkö se kysta (kts. aiemmin) ja mikä on sen osuus pahoinvointiin. Ekassa tällaista pahoinvointia ei ollut. Voi olla että häviää 12 viikon jälkeen, mutta voi olla että ei...
Nimenomaan tällaiset "syntymättömän lapsen oikeus"-ajatukset ovat TÄHÄN MENNESSÄ vaikuttaneet siihen että olen halunnut antaa sen mahdollisuudet. Ehkäpä olen toivonut, että asia ratkeaa itsestään, ja raskaus menee kuten edellinenkin kesken. En voi ymmärtää miten se EI mene kesken kun itse olen fyysisesti aivan raunio!
Nyt rupeaa tuntumaan siltä, että minulla, tyttärelläni ja miehelläkin on joku oikeus elää ihan normaalia perhe-elämää ilman että äiti on koko ajan joko sairaalassa tai petin pohjalla! Kohdussani oleva sikiö ei ole tässä vaiheessa erillinen yksilö eikä sillä ole mahdollisuuksia ilman minua. Joten minä olen se tärkeämpi osapuoli! Ja ilman muuta olen se tärkeämpi osapuoli myös perheelleni.
surku sitä pikkuista jonka koko elämä on nyt susta kiinni jos aiot sen tappaa.
Riittäähän noita "hyviä" selityksiä miks sun pitäs olla oikeuttettua tehdä niin..
aina sika syitä keksii, joko maa on jäässä tai kärsä on kipeenä.
Lapsesi elämä on ihan yhtä arvokas ku omaskikin joten turha vedota mihinkään tärkeysjärjestyksiin. Ei se siitä vähemmän ihmistä tee vaikkei selviäkään ilman apua. Tarvit varmaan toisinaan itsekin muiden apua eikä se tee susta vähäisempää vai?
tilanteessa on paljon tärkeempää naisen terveys ja hyvinvointi ja koko perheen elämänlaatu. Mieluummin hoitaa hyvin jo syntyneet lapsensa kuin että ei jaksaisi hoitaa hyvin yhtäkään niistä uuden tulon jälkeen.
Kyllä tuollaisessa tilenteessa pitää ajatella jo syntyneiden lasten ja perheen etua ja äidin hyvinvointia ja terveyttä.
Alkio ei siitä kärsi jos raskaus keskeytetään eikä menetä mitään. Äiti ja lapset ja muu perhe taas menettää liiankin paljon jos äiti on vain sairas koko ajan.
Minusta ihan vesiselvä tilanne.
Aika paksua puppua suollat... Jokaisella naisella on oikeus päättää omasta kropastaan, ja tässä tilanteessa varsinkin!
Ja kyllä, munkin mielestä syntymättömällä lapsella on oikeus elämään, mutta vain hyvään elämään.
Itse kamppailin saman kysymyksen parissa alkuvuodesta. Punnitsin pitkään ja hartaasti pystyisinkö tarjoamaan lapselle kaiken minkä se tarvitsee ja ansaitsee. Rakkautta riittäisi, mutta sillä kun ei osteta vaippoja ja makseta laskuja..
Mutta tässä tapauksessa ei ymmärtääkseni ole taloudellisia kysymyksiä, vaan tunnepohjaisia. Jos äiti jo tässä vaiheessa tuntee katkeruutta ja vihaa lastaan kohtaan, ei ole takeita kykeneekö hän myöhemminkään iloitsemaan lapsestaan vaikka kivut ja paha olo katoaisivatkin..
Vaikea tilanne, jota ei toivo kenenkään kohdalle, mutta PÄÄTÖS ON ÄIDIN! Kyse on hänen fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan.
Tekeepä hän mikä tahansa ratkaisun, on hän mielestäni hyvä äiti. Hän pohtii asiaa, eikä tee päätöstään hetkessä. Hän kantaa huolta esikoisestaan, hänen tarpeistaan ja tunteistaan, sekä miehestään, jolle tämä on varmasti yhtä vaikeaa.
Toivon että päätös jonka teet, tulee olemaan sinulle oikea.
Vai ei menetä alkio mitään?? Sehän siinä juuri ENITEN menettää - KOKO ELÄMÄNSÄ!!!!!!
Näiltä 'oikeus päättää ruumiistaan' -paasauksilta unohtuu vaan aina se että päätös koskee myös sen jonkun toisen ruumista ja elämää (eli kuolemaa).
Ja kukahan senkin määrittää/tietää millanen elämä jollekin on tulossa, mikä on riittävän huono elämä jotta kannattaa mieluummin tappaa. Ja saishan se lapsi varmasti aivan loistavan elämän sitten jossain muualla kuin synnyttäjänsä luona.
Surkeita tekosyitä itsekkyydelle aina riittää.
Minusta suurinta itsekkyyttä on julistautua jumalaksi, jolla on kaikki tieto ja ylittämätön valta päättää siitä, mikä muille ihmisille on oikein. Itsekkyyttä on tuomita toisen ihmisen motiivit riittämättömiksi ja fyysiset vaivat mitättömiksi.
Niin että mikä sinun surkea tekosyysi on?
mitä jos nyt vain sinnittelisit nämä kuukaudet ja saisit unohtumattoman palkinnon? Tsemppiä sinulle!
vähän samankaltaises tilantees. Melkoista vuoristorataa se olikin pari viikkoa, pidetään - ei pidetä - pidetään. Lopuksi ei pidetty ja muija sen päätti, koska hänen kropastaan siinä oli kysymys, ja kaiketi hän se paras asiantutnija olikin.
Jälkikäteen ajateltuna oli ihan oikea ratkaisu, mutta sinulla on oma vuoristoratasi vielä ajettavana. Tsemippiä vaan, kyllä se lopuksi selkiytyy.
Kenellä teidän perheessä on munat.
Hei! Itselläni oli tilanne tämä: 9 kk odotusta takana, lapsi kuoli synnytykseen. Tulin raskaaksi 2 kk tapahtuman jälkeen.... siis yhdestä "melkein kerrasta" kun ei luonnollisesti seksi ollut mielessä ko. tapauksen jälkeen. Kivut olivat kovia, sillä elimistö ei tosiaankaan ehtinyt toipua edellisestä synnytyksestä. Nyt lapsemme täyttää kohta 2 v, kivut ovat unohtuneet... Voimia! Kerro neuvolassa, että fyysistä / henkistä kipua läsnä, osaavat kyllä auttaa!