Tässäpä valittuja paloja perhe-elämän onnesta ADD-kumppanin kanssa:
Esikoislapsemme on tulollaan loppuvuodesta. ADD-iskä kipuilee oman kaoottisen elämänsä kanssa ja velvoittaa minut tukemaan tempoiluaan työttömyyden ja jo kolmatta kertaa keskeytyvien opiskelujensa kanssa. Hän ei saa lähdetyksi aamulla kouluun, vaika sovimme, että työllistymisen kannalta tarpeellinen tutkinto hoidettaisiin valmiiksi ennen lapsen tuloa.
Rahapulansa kanssa isä ei osallistu mitenkään kustannuksiin, pummii kaiken minulta ja kertoo osallistuvansa siten, että kantaa minun maksamani ruokaostokset kaupasta kotiin.
Kiristän hänen mukaansa lapsella, kun sanon, etten jaksa taistella hänen kanssaan hoitojärjestelyistä, vaan ehdotan eroa ja yksinhuoltajuutta. Emme asu yhdessä, mutta mies on majaillut luonani. Hän huutaa, ettei voi keskittyä opiskeluun minun "metelöintini" vuoksi, vaikka pitää itse auki samanaikaisesti koneellaan n. 20 välilehteä.
Minun on keskeytettävä välittömästi oma työni, kun hän tulee vaahtoamaan jostain teoreettisesta aiheesta. Puhe on taukoamatonta messuamista ja välillä itken väsymyksestä.
Jos odotan hänen auttavan esim. kotitöissä, minun tulisi kuulemma laatia muistilappu hänelle. En siis voi odottaa, että hän tajuaisi hoitaa asioita itse, vaikka muistaakin rähjätä ja huomautella minulle esim. kertyneistä tiskeistä.
Mies (?) myöntää ongelmansa, mutta odottaa minun ratkaisevan ne yksin. Niin tein. Laitoin ADD-sekopään pihalle ja siellä pysyy, kunnes lapsi on 18.
Esikoislapsemme on tulollaan loppuvuodesta. ADD-iskä kipuilee oman kaoottisen elämänsä kanssa ja velvoittaa minut tukemaan tempoiluaan työttömyyden ja jo kolmatta kertaa keskeytyvien opiskelujensa kanssa. Hän ei saa lähdetyksi aamulla kouluun, vaika sovimme, että työllistymisen kannalta tarpeellinen tutkinto hoidettaisiin valmiiksi ennen lapsen tuloa.
Rahapulansa kanssa isä ei osallistu mitenkään kustannuksiin, pummii kaiken minulta ja kertoo osallistuvansa siten, että kantaa minun maksamani ruokaostokset kaupasta kotiin.
Kiristän hänen mukaansa lapsella, kun sanon, etten jaksa taistella hänen kanssaan hoitojärjestelyistä, vaan ehdotan eroa ja yksinhuoltajuutta. Emme asu yhdessä, mutta mies on majaillut luonani. Hän huutaa, ettei voi keskittyä opiskeluun minun "metelöintini" vuoksi, vaikka pitää itse auki samanaikaisesti koneellaan n. 20 välilehteä.
Minun on keskeytettävä välittömästi oma työni, kun hän tulee vaahtoamaan jostain teoreettisesta aiheesta. Puhe on taukoamatonta messuamista ja välillä itken väsymyksestä.
Jos odotan hänen auttavan esim. kotitöissä, minun tulisi kuulemma laatia muistilappu hänelle. En siis voi odottaa, että hän tajuaisi hoitaa asioita itse, vaikka muistaakin rähjätä ja huomautella minulle esim. kertyneistä tiskeistä.
Mies (?) myöntää ongelmansa, mutta odottaa minun ratkaisevan ne yksin. Niin tein. Laitoin ADD-sekopään pihalle ja siellä pysyy, kunnes lapsi on 18.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämän tähden meidän ADHD- ja AS -henkilöiden on nostettava esille meidän positiivisetkin puolemme.
Kuinkahan moni ADHD -henkilö kärsii jatkuvasti heikosta itsetunnosta. Yhteiskunta ei vieläkään tunne meitä. Suomen ja muunkin maailman yhteiskunnassa hukataan paljon suurtakin poitentiaalia, sillä yhteiskunta ei osaa pitää meistä kovin hyvää huolta.
Minä itse arvostan suuresti AS -väestöä, sillä se osaa pitää puolensa... valitettavasti ADHD-väestö ainakin Suomessa ei oikein innostu asioidensa ajamisesta. Tämän minä olen jo huomannut ajat sitten. En edes valitettavasti enää ihmettele, miksi jopa Turun Dyma ry:lla ei ole riittävästi resursseja mm. ADHD-esitteisiin. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että moni yhdistys on liian hidas ja "laiska"... Olin Turussa Tsemppi -talon mielenterveysmessuilla, jossa oli monia erilaisia yhdistyksiä mukana.... mutta missä se meidän Dyma oli? En ihmettele enää... mitä ja missä yhteistyötä he tekevät?
Itse olen nyt jo pian osallistumassa erääseen hyvin suureenkin arvoltaan projektiin, jossa on EU:n huiipu asiantuntijoita... ADHD- ja AS -asiantuntijoita myös... Miksi hemmetissä minun piti saada tämä palsta aikaiseksi.. miksi muut ovat olleet hiljaa... eivät uskalla... saavat istua näin vuosiakin paskassa... jos eivät muuten työtä tee... Uskalsin täälläkin avata turpani teidänkin puolesta... Minuahan pidetään maankuuluna chathäirikkönä ja hulluna... Tiedän olevani jo hyvinkin tunnettu...
Kysymyksiä saa esitellä... en jaksa enmpää vaivautua... täälläkin on ollut paljon ääliöitä pelleilemässä toisten kustannuksilla... uskon myös joidenkin addienkin osallistuvan tähän paskamaiseen touhuun...
Ensi viikolla otan yhteyttä Dymaan, että yritän sopia siitä, että tekisin heillä Tsemppi -talossa edullisemmin ADHD-asitteitä...
Helvetti... herätkää jo!!!!
Mitenkähän tämä palopuhe liittyi aloituskeskusteluun? Toisaalta tuttuahan tuo on ihan oman kokemuksen perusteella: se että mieheni laiminlyö perhettään, maksattaa ruokansa minulla ja hakkaa minua raskausaikana onkin yhteiskunnan syytä -ainakin hänen itsensä mukaan. Minä olen huono, kun kehtaan odottaa jotakin muuta elämältä. Minähän olen "terve". Kaiken se kestää, kunhan ADD vain saa terrorisoida ja hallita pidäkkeettömästi.
Pyhä ADD, vähänpä minun mielenterveyteni ja lapseni tulevaisuus sen rinnalla merkitsee...
Tajuavatkohan ADD:t , että heidän ongelmansa eivät ole vain heidän ongelmiaan. Auttaisiko pakkosterilointi? ADD kun on aina oikeassa, myös selittäessään, että kaikki järjestyy, kyse on vain yhteiskunnan paskamaisuudesta. Hmm..ihminen joka on täysin kyvytön menemään itseensä ja esittää ajopuu-verukkeita, on vaarallinen.
Teihin lopenkyllästynyt ja pohjattoman pettynyt tuleva äiti
Minulla on aika tarkka "psykologinen silmä", ja suoraan sanottuna, mitä v**tua kirjoittelet tänne tuohon sävyyn ja tuollaista yleistäen.
Nimittäin voin päätellä kirjoituksestasi ja asenteestasi aika paljon empatian kyvyistäsi ynm, kun tuohon sävyyn kirjoittele yleistäen johonkin ADHD palstalle - "olen kyllästynyt teihin"..keneen teihin (pieni defenssi, yleistys)... kuinka moneen nyt oikein olet tutustunut, kun adhd on varovastikin arvioiden jo Suomessa 200-300 000...ja suurin osa on erittäin fiksuja, huippuyrittäjiä, myyjiä, taiteilijoita, muusikoita jne...
Oletko aivan varma, että itselläsi ei ole mitään diagnoosia? Niitä nimittäin on vähintäänkin tieteellisesti n. 20-30% väestöstä, jopa persoonallisuuhäiriöitä 5-15% - vähän epäilen että on...ehkei diagnosoitu?
Ja jos juttusi pitää paikkansa, etkä ole tällainen tyypillinen aikamme "suomi feministi", joka helposti liioittelee asioita "miehen pahuudesta", niin - MIESYSTÄVÄSI ONGELMA EI OLE ADHD, HÄNELLÄ VOI OLLA ADHD TAI SITTEN VÄÄRÄ DIAGNOOSI - MUTTA TUO KÄYTÖS VIITTAA SELVÄSTI NARSISTISEEN TAI SOSIOPAATTISEEN PERSOONALLISUUSHÄIRIÖÖN, TAI VÄHINTÄÄN KÄYTÖSHÄIRIÖÖN. NÄMÄ VOIVAT HYVIN ILMETÄ ADHD KANSSA, JA OVAT INAN JOPA YLEISEMPIÄ ADHD:LLA, KUIN KESKIVERROLLA, EI KUITENKAAN MITENKÄÄN MERKITTÄVÄSTI. SUURI VAARA TIETTY ON, ETTÄ MIEHESI ON DIAGNOSOITU VÄÄRIN, JA KYSEESSÄ EI OLE ADHD EDES LIITÄNNÄISENÄ.
SUURI OSA ADHD ON KESKIVERTOA HERKEMPIÄ JA FIKSUMPIA TUTKITUSTI (PALJON TAITEILIJOISSA, MUUSIKOISSA, YRITTÄJISSÄ), ISO OSA JOPA NÄITÄ ADHD UNEKSIJOITA YNM - EI YKSIKÄÄN PELKKÄ ADHD LYÖ RASKAANA OLEVAA NAISTA ADHD DIAGNOOSIN TAKIA!
MITEN MUUTEN SAIT HÄNET SIIHEN TILAAN, ETTÄ HÄN LÖI - VAI ONKO HÄN TOSIAAN NIIN PAHASSA TILASSA, ETTÄ TULI VAAN ILMAN SYYTÄ JA VETI TURPAAN? HAE SILLOIN EHDOTTOMASIT LÄHESTYMISKIELTOA - JA USKO, SYY EI OLE ADHD:SSA, VAAN JOSSAIN MUUSSA...
KAIT NYT ITSEKIN TAJUAT, ETTÄ KUVAAMASI KALTAISIA MIEHIÄ KYLLÄ LÖYTYY SUHT PALJON, JA SILLÄ EI V***U OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ ADHD KANSSA ( ESIM. ALKOHOLISTIT, NARKIT, SOSIOPAATIT, NARSUT, KÄYTÖSHÄIRIÖISET, JOPA MASENTUNEET TAI AHDISTUNEET PURKAUTUVAT JOSKUS "SAIRAALLA TAVALLA"..." - ET PIKKANEN VUODATUS SULLA OLI ADHD KOHTAAN JA TÖRKEE YLEISTÄMINEN... NE KOOTUT SELITYKSET OLI TOSIAAN J****TA SIELLÄ SUUNNASSA. MIETIS NYT.
"MITEN MUUTEN SAIT HÄNET SIIHEN TILAAN, ETTÄ HÄN LÖI"
Tähän on pakko puuttua. Tyypillinen "vaimon sanomiset oikeuttavat lyömisen" -pohjainen väite tai olettamus! Väkivallan uhrin syyllistämistä.
Mene itseesi. Häpeäisit!
Etkö ole tuntenut rakastettuasi, jonka kanssa olet päättänyt sukua jatkaa ? Taas lisää Suomeen onnettomia lapsia ja vielä onnettomampia typeriä naisia. Mitä on päässäsi silloin liikkunut ? Olen melko varma, että sinullakin on joku diagnoosi, jota et halua muille paljastaa ! Mene hoitoon ja anna lapsesi viisaampien kasvatettavaksi !
Minun tekee pahaa, kun luen vastauksia, joita olet saanut. En tiedä, mistä johtuu se, että olen suurimmasta osasta vastauksista aivan eri mieltä, johtuuko se siitä, että olen nainen, joka on itse joutunut kokemaan narsistisen ihmisen fyysistä väkivaltaa ja nöyryyttämistä lapsena, johtuuko se siitä, että olen itse pitkässä parisuhteessa, en tiedä.
Minulla on ADD -diagnoosi ja lääkitys, mutta en voi mitenkään hyväksyä, enkä ymmärtää, enkä puolustella miehesi käytöstä. Ainoa kohta, missä ymmärrän miestäsi, on se, kun kerroit hänen pyytäneen sinua tekemään kotityölistan ja silloinkin empatiani loppui siihen, kun hän ei lopulta niitä töitä tehnytkään. Listat auttavat, oikeasti, kun ei itse osaa organisoida, mutta eivät ne listat mitään kenenkään puolesta tee - itse sitä on silti ne listatut työt tehtävä :D Ja yhtä paljon se kumppania potuttaa ne tekemättömät työt, oli niiden tekemättömyyden taustalla ties mitä neurologisia seikkoja. Se on ikävä fakta ja tuntuu pahalta, sillä itsekään en ole huushollin ylläpidossa haka, mutta ymmärrän mieheni tunteet ja pyydän anteeksi, jos en ole kantanut osuuttani vastuusta. Ja yritän parhaani, uudelleen.
Miehesi käytös ei johdu siitä, että hän on ADD, miehesi käytös johtuu siitä, että hän on KUSIPÄÄ. Hän on kusipää, joka käyttää ADD:tä verukkeena vastuuttomalle ja pahalle käytökselleen. Hänen käytöksensä on tietoinen valinta, ja lyöminen on rikos.
Sen kyllä ymmärtää, että opiskelu ja muu järjestelmällisyys ovat ADD:lle VAIKEITA, mutta fakta on, ettei niistä silti voi elämässä luistaa: silloin ei elämä toimi ja ympäristö kärsii. Kun toiset juoksevat maratonia kahdella terveellä jalalla, me juoksemme sitä nyrjähtäneellä nilkalla, mutta pakko se on juosta silti. Ja jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa ja vaikeutensa, joillakin ne ovat ihmissuhteissa, joillakin on muita terveyden ongelmia, joillakin on pahoja traumoja, pelkotiloja, paniikkia, unihäiriöitä, syömishäiriöitä - listaa voisi jatkaa loputtomiin! Pakko se on yrittää silti.
Yhteiskunnan ei tarvitse elättää ADD -ihmisiä, eikä niin tarvitse tehdä kenenkään muunkaan, jos kyse on täysi-ikäisestä. Tukitoimia on hyvä olla lähinnä lääkityksen seurannan ja muun ammattilaisavun merkeissä, että elämä pysyisi järjestyksessä.
Toivon, että huolimatta näistä ilkeistä ja ikävistä kommenteista, joita olet saanut, kykenet erottamaan ADD:n kusipäisyydestä. Jos lapsi, jota kannat, on ADD -miehesi, on suuri mahdollisuus, että lapsellasikin on ADD. Siinä vaiheessa viimeistään sinun on etsittävä toisenlainen asenne tätä neurologista poikkeavuutta kohtaan ja nimettävä miehesi käytös pelkästään pahuudeksi, ilkeydeksi, itsekkyydeksi ja paskamaisuudeksi. Uskon, että kun lapsellasi on noin hyvä äiti, joka leijonaemon lailla taistelee paremman elämän puolesta, hän tulee pärjäämään oikein hyvin, kunhan hänen mahdolliset ADD -piirteensä huomioidaan antamalla tukea, ei laskemalla rimaa.
Tuosta hörhöilystä vielä vähän.
Minä opiskelen ns. taidealaa, eli musiikkia ammatikseni. ADD:stä on ollut haittaa opiskeluissani. En usko olevani lahjakas siksi, että minulla on ADD, enkä usko olevani yhtään sen luovempi ja ihmeellisempi, kuin muut. Tiedän vain sen, että minun on vaikeata keskittyä ja organisoida opiskeluni. Tällainen "ADD = nero" -hihkuminen, johon täällä törmää, on mielestäni harhaanjohtavaa ja turhaa. Se tekee enemmän hallaa, kuin hyvää.
Toivon sinulle hyvää jatkoa elämässäsi. Toivon, ettei siihen kuulu enää kärsimystä ja toivon, että pääset nauttimaan äitiydestä ilman vastuuttomien ihmisten aiheuttamaa ahdistusta ja stressiä. Voi hyvin, muista myös levätä ja hae apua, jos väsymys iskee!
Tsemppiä!
Olen jossain mielessä samaa mieltä "ADHD myös" -nimimerkillä kirjoittelevan kanssa...
Tiedän itsekin olevani erittäin vaikea ja rasittava tapaus. ADHD:n ymmärtäminen voi auttaa sinuakin kestämään paremmin miestäsi... Lisäksi mielestäni pitää keskustella näistä asioista, niin voi ainakin yrittää välttää pulmatilanteita...
Itsekin usein masennun, että ADHD tuottaa paljon vaikeuksia ja ongelmia elämääni... En voi opiskella samalla tavalla kuin te NT-ihmiset, vaikka neroksikin on sanottu lukuisia kertoja. Nykyään jopa saatan raivostuakin siitä, jos joku taas sanoo vitun neroksi... anteeksi..
Mielestäni sinun kannattaa myös tiedostaa paremmin miehesikin vaikeudet... Teidän täytyy yhdessä tehdä asioiden eteen jotain...
Voimia sinulle kuitenkin!!!
Lisäksi tiedän, että juuri senkin takia ADHD-henkilöt usein kaipaavat toistensa seuraa..että eivät saa ymmärrystä NT-henkilöiltä..
Tästä puhui viimeksi Turun coach -henkilökin luennollansa... "ei tiedä syytä siihen, miksi addit kapiaavat yleensä toistensa seuraa..."
Triple:
Etköhän sinä itse ole luonut tuon oman suuruuskuvitelmasi "neroudestasi"! Jankutat aina samaa, mutta tuo nerous-levy junnaa vain sinun päässäsi, muut eivät siis sellaista sinulle sano.
Alkuperäiselle:
ADHD ei ole mikään "lahja" vaan vitsaus monelle ihmiselle, etenkin lähipiirin ihmisille. Tämän sinä olet jo huomannutkin.
Mikä sinun selityksesi sitten on? Sinäkö vasta nyt tutustuit tulevan lapsesi isään? Vai oliko se joku satunnainen pano, joka joutui sitoutumaan sinuun kun pamahdit paksuksi? Veikkaisin, että olet joko tyhmä tai joku persoonallisuushäiriöinen, tai sitten vaan katkera siitä, että vahinko tapahtui epäsopivan miehen kanssa. Jos keskeytys on liian myöhäistä, niin niele vaan kohtalosi. Valitettavasti tuollaiset yh-äidit käyvät yhteiskunnallekin kalliiksi.
Koska jälkiviisaus ja -viisastelu toimii arvoisan kommentaattorin lähtökohtana, niin keritäänpä tämä keissi sitten alkutekijöihinsä.
Minun lapseni sai alkunsa tilanteessa, jossa olin tuntenut ja seurustellut hänen isänsä kanssa hyvän aikaa. Vaikeuksia oli ollut, mutta yhtä lailla vahvaa kiintymystä, halua, rakkautta...ADDstä olin tietoinen alusta saakka, samoin kuin kumppanini toivottomista yrityksistä työllistyä ja hakea lääkitystä "taipumukseensa".
Lapsi tuli yllätyksenä, mutta lähensi meitä. Raskauteni edetessä vastuukysymykset alkoivat ilmeisesti painaa ADDn sietokykyä. Voisin sanoa, että hän "sekosi" tilanteessa entisestään. Luuletteko, että olisin ehdoin tahdoin halunnut perheen hänen kanssaan, jos kuvaamani kaltainen käytös olisi ollut jotenkin entuudestaan tuttua?!! (Parempiakin kausia on väliin nimittäin mahtunut).
Ainoa "virhe" mihin katson syyllistyneeni, oli luottamus, ellei ADD-ihmiseen rakastuminen sitten ole jonkinlaatuinen rike tai synti itsessään. Ja sen vuoksi saan nyt kuulla täällä kaikenmaailman misogynistien sättimistä.
Tiedoksenne, että tämä yh ei tule yhteiskuntaa kuormittamaan -päinvastoin: tulen hyvin toimeen työlläni ja voihan olla, että minun lapseni aikanaan maksaa verot tälläkin palstalla p:tä jauhavien luusereiden sosiaaliturvaa varten. Ellei hän sitten peri isänsä ADDtä. Siinäkin tapauksessa hän on lapseni ja toivon, ettei ADD muodostu hänelle elämänvalheeksi, johon paeta vastuuta omasta toiminnastaan.
Mutta oli miten oli, elämä tässä tilanteessa on rankkaa. Enkö saisi tuulettaa tunteitani? Missä ADDn läheinen saa tarvitsemaansa tukea? Ilmeisestikään ei täällä, vaikka kiitänkin nimimerkkiä "ADD myös" myötätunnosta.
Jäi muuten epäselväksi, kuinka häkellyttävän tarkkanäköinen nimim. "Kysyn vaan" sijoittaa itsensä ADD - omainen -kuvioon. Ettei vaan olisi joku koneensa näppäimille oksentanut reppana, jonka elämänhallinta on esimerkillistä...
Korotatko ääntäsi useikin kommunikoidessasi ihmisten kanssa? Naljailetko ihmisille, jonka jälkeen selität tämän sillä että he aloittivat. Ei ole helppoa sinullakaan,mutta se kastraatio kommentti... Miten luulet että ihmiset reagoivat. Asetit itsesi yläpuolelle. Sano vielä ettet ole rasisti.Älä yleistä miehesi tekoja. miksiköhän vaivauduin...